Rapu tykkää leivästä
23.8.2010

Rapujuhlat juomalauluineen eivät ole enää suomenruotsalaisten hassunhauska tapa, vaan koko kansan herkutteluhetki. Vaikka juhla itsessään onkin hyvin perinteinen, menu taipuu moneen makuun. Vaihtelunhaluinen rapujuhlija maustaa saksiniekat aasialaisittain, ja korvaa paahtoleivän ruisleivällä.

Rapujen kanssa näpertäminen on olennainen osa rapujuhlia, mutta saksiniekoissa ei kuitenkaan ole kovinkaan paljon vatsantäytettä. Jokirapujen lisäksi oikeaoppiseen rapujuhlamenuun kuuluu myös paahtoleipää, paljon voita, tilliä ja majoneesia.

- Nyrkkisäännön mukaan rapuja pitäisi varata noin kuusi kappaletta syöjää kohden, mutta itse ainakin söin viime vuonna rapujuhlissa ainakin kaksitoista, ja olisin jaksanut syödä enemmänkin, kertoo cateringyrittäjä Meri-Tuuli Lindström.

Jos rapumenusta tahtoo ruokaisamman, tarjolle voi asettaa myös esimerkiksi alkukeiton, vihreää salaattia, juustopiirakkaa ja jälkiruokaa. Perinteisestä ruokalistasta ei tarvitse pitää sitkeästi kiinni, jos mielikuvitus ja makunystyrät kaipaavat jotain uutta.

- Ravut ovat siitä hauska raaka-aine, että ne taipuvat suomalaiseen makuun klassisesti tillin ja sitruunan kanssa. Niitä voi kuitenkin halutessaan maustaa myös aasialaisilla mausteilla, esimerkiksi chilillä ja limellä, Lindström ehdottaa.

- Jos itämaiset höysteet tuntuvat liian erikoisilta, menuun voi hakea vaihtelua myös leivästä. Paahtoleivän lisäksi ravut maistuvat hyvin myös tumman leivän kanssa.

Täytetyillä leivillä ruokaisuutta

Rapumenuun saa lisää ruokasuutta valmiiksi täytetyillä leivillä. Marinoiduilla, kuorituilla jokiravuilla päällystetyt leivät ovat hyvä vaihtoehto tarjoilla rapuja silloin, jos vieraita on tulossa paljon, eikä mahdu tai halua näpertää itse rapujen kanssa.

- Tarjolle voi laittaa myös muita kalaruokia, esimerkiksi savulohella, tuorejuustolla ja tomaattimehulla täytetyt ruisleivät maistuvat hyviltä lämpiminä. Leivän väliin voi laittaa myös caesar-salaattia, johon sopivat hyvin myös kana tai ravut.

Caesar-salaattileivät eivät ole ykkösvaihtoehto silloin, jos ruokailijoiden joukossa on kala-allergikkoja tai kasvissyöjiä, sillä oikeaoppisessa salaattikastikkeessa on anjovista. Kasvissyöjille voi valmistaa esimerkiksi kantarelleista tai muista kauden sienistä levitettä, joka sopii myös rapujen kanssa ja maistuu minkä tahansa leivän päällä.

- Itse maustan sienilevitteen kermalla, sipulilla ja pienellä lorauksella sherryä. Suosittelen kuitenkin, että kasvislevitettäkin tehdään koko porukalle. Viime syksynä kahdenkymmenen hengen juhlissa kaksi kasvissyöjää eivät meinanneet saada muhennosta tarpeeksi, kun kaikki halusivat maistaa sitä, Lindström nauraa.

Lähde:Leipätiedotus ry

Sivun alkuun >>

Suomalainen luottaa täysjyväviljan terveellisyyteen
18.8.2010

Terveysväitteet täysjyväviljan eduista vaaleaan viljaan verrattuna uppoavat erityisen hyvin suomalaisiin ruuanostajiin. VTT:n koordinoimassa EU-tutkimuksessa on selvisi, että neljän jäsenmaan kansalaisista suomalaiset ovat erityisen halukkaita ostamaan täysjyväviljatuotteita, joiden pakkauksiin on liitetty terveysviestejä.
Toisessa ääripäässä italialaiset puolestaan suosivat vaaleaa viljaa ja tuotteita, joissa ei ole terveysväitteitä. Englantilaiset ja saksalaiset sijoittuivat näiden väliin. Italiassa täysjyväviljaa ei mielletä niin terveelliseksi kuin muissa maissa.

Vain suomalainen hylkii vaaleaa

Täysjyväviljatuotteiden säännöllisen käytön on havaittu vähentävän sydänsairauksia ja kakkostyypin diabetesta. Usein väitetään, että ihmiset eivät syö täysjyväviljatuotteita nykyistä enempää, koska he eivät tiedä niiden terveysvaikutuksista. VTT:n tutkija Anne Arvolan mukaan tutkimuksen tulokset eivät tue tätä ajatusta.

- Englannissa ja etenkin Italiassa kuluttajat pitävät kyllä täysjyväviljatuotteita terveellisinä, mutta eivät välttämättä koe niihin siirtymisen tuottavan heille lisäarvoa, koska he pitävät myös vaaleita viljatuotteita terveellisinä.

Viljahankkeen aiemmassa tutkimuksessa vuonna 2007 kävi ilmi, että ainoastaan suomalaiset pitivät vaaleita viljatuotteita epäterveellisinä. Italialaiset suhtautuivat tuolloinkin vaaleaan viljaan kaikkein myönteisimmin.

Suomessa terveysmarkkinointi yleistä

Arvola huomauttaa, että kuluttajien mielikuvia ja valintoja ohjaavat kulttuuritekijät sekä erilaiset maku- ja käyttötottumukset. Vahvat terveysväitteet esimerkiksi tautien ehkäisystä saavat suomalaiset ja saksalaiset kuluttajat ostamaan viljatuotteen italialaisia ja englantilaisia useammin.

- Erot voivat johtua erilaisista makutottumuksista tai esimerkiksi siitä, että suomalaiset luottavat elintarviketeollisuuden viesteihin enemmän kuin italialaiset. Suomessa terveysviestien käyttö tuotteiden markkinoinnissa on yleisempää kuin Italiassa, Arvola kertoo.

Elintarviketeollisuus vaikuttaa väitteiden tulkintaan

EU-maissa käytettyjen terveysväitteiden on oltava EU:n lainsäädännön mukaisia. Tutkijoiden mukaan elintarviketeollisuus voi kuitenkin vaikuttaa siihen, miten kuluttajat tulkitsevat terveysväitteitä. Yritykset voivat määrittää, mihin väitteisiin ne keskittyvät ja millä tavalla väitteistä viestitään.

Tutkimuksessa selvitettiin, miten täysjyvää sisältävien viljatuotteiden terveysinformaatio vaikuttaa kuluttajien mielikuviin ja ostohalukkuuteen neljässä EU-maassa. Se oli osa EU:n laajaa viisivuotista HealthGrain-projektia, joka päättyi keväällä. Kyselyyn vastasi yhteensä noin 2 400 yli 35-vuotiasta kuluttajaa, jotka ovat ainakin osavastuussa perheensä ruokaostoksista.

Lähde: Ruokatieto

Sivun alkuun >>

Kalakukot pelastettava
7.7.2010

Kansanedustaja Erkki Virtanen (vas.) on huolissaan elintarviketurvallisuuden nimissä tehdystä asetuksesta, joka käytännössä lopettaisi kalakukon valmistamisen.

- Kalakukko ei ehi pillaantua, kerta se on niin hyvvee. Maailman ensimmäinen säilykepurkki, kalakukko on ollut ja tulee olemaan savolaisten ja kaikkien sitä kerran maistaneiden muidenkin ihmisten parasta herkkua, sanoo Virtanen. Hän jätti asiasta kirjallisen kysymyksen tänään.

- Kalakukko on hyväksytty Euroopan unionin aidoksi perinteiseksi tuotteeksi (APT) heinäkuussa 2002. Nyt samaisen Euroopan Unionin vaatimuksesta on kasattu synkeitä pilviä seesteisen ja kirkkaan savolaisen kalakukkotaivaan pimennykseksi. Asetuksen muuttaminen siten, että kalakukkoja ei saa valmistaa muissa kuin elintarvikelaitoksissa 1.9.2010 alkaen, uhkaa vakavasti kalakukon valmistusta myyntituotteeksi ja siten sen koko olemassaoloa.

- Uuden, syyskuussa voimaan astuvan, säädöksen mukaan kalakukkoja saisi valmistaa vain laitosasetuksen mukaisissa hyväksytyissä elintarvikelaitoksissa. Tämä johtaisi esimerkiksi Kuopiossa eniten ja parhaita kalakukkoja valmistavien leipomoiden osalta kohtuuttomiin investointeihin tai kalakukon poistumiseen näiden leipomoiden tuotevalikoimasta. Kalakukolle olisi kohtalon paikka, jos sitä ei saisi tehdä se, joka sen parhaiten osaa.

- Tämän lisäksi kalakukkoleipomojen toimintaa uhkaa myös se, että niitä ollaan nyt pakottamassa noudattamaan Eviran ohjetta, jonka mukaan kalastajien itsensä perkaamaa kalaa ei saisi käyttää kukkojen valmistukseen. Kallaveden rannalla sijaitsevien kalakukkoleipomoiden ei ole mahdollista ostaa tuoretta kalaa kala-alan laitoksista tai kalastusaluksista, koska sellaisia siellä ei ole.

- Näyttöä siitä, että kalakukko olisi joskus vaarantanut nauttijansa terveyden, ei ole olemassa, vaikka sitä on vuosikymmeniä valmistettu perinteisin menoin perinteisissä kalakukkoleipomoissa. Sitä on saatava oikeasta leipomosta oikeana lähiruokana ja vaikka ukin onkimista ahvenista.

Sivun alkuun >>

Spagetti ja jauhelihakastike aikuisten suosituinta arkiruokaa
7.5.2010

Arkena suomalaisten aikuisten suosituin päivällinen on spagetti ja jauhelihakastike. Kakkossijalle ylsi makaronilaatikko. Viikonloppuisin lautaselle valitaan mieluiten pihviä ja pizzaa, osoitti helmikuussa tehty kysely.

Suosikkiarkiruuista spagetin ja jauhelihakastikkeen mainitsi yhdeksi kolmesta yleisimmästä arkiruuastaan 41 prosenttia suomalaisista. Hopeasijalle yltäneen makaronilaatikon puolesta liputti 34 prosenttia vastaajista.

Muita suosituimpia arkiruokia olivat muun muassa lihapullat, makkarakeitto ja pihvi. Knorrin teettämään tutkimukseen vastasi 1 100 25 - 55-vuotiasta suomalaista helmikuussa 2010. Vastaajia pyydettiin kertomaan kolme suosituinta arki- ja viikonloppuruokaansa.

Ruokia jaetaan vahvasti miehisiin ja naisellisiin

Ruoka-asiantuntija Pontus Degerlund Knorrilta toteaa, että perinteiset kotiruuat näyttävät pitävän Suomessa hyvin pintansa.

- Italialaisvaikutus on tarttunut meihin melko vahvasti, mutta esimerkiksi itämaiset ruuat eivät näyttäisi vielä kotiutuneen kovin tiiviisti arkiruokapöytiin, Degerlund miettii.

Viikonlopun selkeä ykkössuosikki oli pihvi, sillä viikonloppuruokien kärkikolmikkoon sen asetti kolmannes vastaajista. Hyvänä kakkosena tuli pizza, sekin lähes kolmanneksen mainitsemana. Kalaa suositaan viikonloppuisin, sillä uunikalan yhdeksi viikonloppusuosikikseen mainitsi joka viides suomalainen.

Suosituimpien arki- ja viikonloppuruokien lisäksi kartoitettiin suomalaisten mielipiteitä naismaisesta ja miesmäisestä ruuasta. Tulokset ilmensivät perinteistä mielikuvaa: salaattia piti naisellisena 71 prosenttia vastaajista ja liharuokia miehisinä ruokina 87 prosenttia vastaajista. Vain muutama 3 – 4 prosenttia ihmisistä piti liharuokia naisellisina tai salaattia miehisenä valintana.

Linturuuat liitetään myös naisiin 30 prosentin mielissä ja pikaruuat puolestaan miehiin 34 prosentin mukaan.

Sivun alkuun >>

Lähde: Ruokatieto

Suomalaiset jatkavat vahvaa kahvikulttuuriaan
28.4.2010

Suomalaiset joivat paahdettua kahvia vuonna 2009 kuten edellisenäkin vuonna eli 9,9 kiloa henkeä kohden. Vaaleapaahtoinen kahvi on pitänyt pintansa. Suomessa myydystä kahvista noin 97 prosenttia on vaaleapaahtoista ja loppu tummapaahtoisia tai erikoiskahveja, kertoo Elintarviketeollisuusliitto.
Suomen asema kahvinjuonnin kärkimaana maailmassa on vakiintunut. Paahtimoyhdistys kertoi viime lokakuussa, että talouden heilahteluissa hieman useampi kupillinen kuitenkin keitellään kotona ulkona nautitun sijaan.

Hieman suurempi osuus paahdetusta kahvista tuontia

Suomen kahvipaahtimot toimittivat vuonna 2009 kaupalle ja suurkeittiöille paahdettua kahvia 48,3 miljoonaa kiloa, mikä on noin 2 prosenttia edellisvuotta vähemmän. Paahdetun kahvin tuonti Suomeen kasvoi 30 prosenttia edellisvuodesta 4,5 miljoonaan kiloon. Suurin osa tuotiin Hollannista.

Paahdetun kahvin kokonaistoimitukset tuonti mukaan luettuna olivat 52,8 miljoonaa kiloa, mikä vastasi edellisvuoden tasoa.

Myös paahdetun kahvin vienti Suomesta kasvoi 7 prosenttia 9,2 miljoonaan kiloon. Vienti suuntautui lähinnä Baltiaan ja Venäjälle.

Raakakahvia tuotiin Suomeen vuonna 2009 eniten Väli- ja Etelä-Amerikasta. Tärkeimmät tuontimaat olivat Brasilia, Kolumbia, Honduras, Nicaragua ja Guatemala, joiden osuus oli kolme neljännestä Suomen koko raakakahvituonnista. Afrikan maista eniten kahvia tuotiin Keniasta.

Sivun alkuun >>

Lähde: Ruokatieto

Mustikka oli viime vuoden halutuin luonnonmarja
7.4.2010

Mustikasta saatiin viime vuonna keskimääräistä runsaampi sato ja sitä poimittiin myyntiin lähes kaksinkertainen määrä edellisvuoteen verrattuna, kaikkiaan kolme miljoonaa kiloa. Mustikan terveysvaikutukset ja hyvät vientimahdollisuudet ovat kohottaneet marjan arvoa, arvioi maa- ja metsätalousministeriö.
Poimintatuloa mustikasta kertyi koko maassa 4,1 miljoonaa euroa eli luonnonmarjoista eniten. Vientiin mustikkaa meni tuoreena 30 000 kiloa ja pakasteena noin 2 miljoonaa kiloa. Samaan aikaan sitä tuotiin tuoreena noin 1,2 miljoonaa ja pakastettuna 2,9 miljoonaa kiloa.

Luonnonmarjoista kertyi viime vuonna poimintatuloa yhteensä 8,7 miljoonaa euroa ja luonnonsienistä lähes kaksi miljoonaa euroa. Marjoista saatiin eniten tuloa Lapin läänissä ja sienistä perinteisesti Itä-Suomessa.

Luonnonmarjojen ja –sienten poimintaa ja myyntiä tilastoidaan vuosittain kauppaantulotiedustelulla, jossa ovat mukana tärkeimmät marja- ja sienikauppaa harjoittavat yritykset. Vuonna 2009 kysely lähti 97 yritykselle, joista 81 vastasi. Selvityksen mukaan ulkomaalaisten poimijoiden merkitys marjojen talteenotossa oli viime vuonna suuri. Alun perin mustikan ja puolukan poimintaan tulleet marjanpoimijat keräävät nyt jo muitakin marjoja ja sieniä.

Puolukalla niukempi, metsävadelmalla runsas vuosi

Puolukkaa kerättiin viime vuonna myyntiin 3,6 miljoonaa kiloa, eli hieman edellisvuotta niukemmin. Poimintatuloa kertyi kaikkiaan 3,8 miljoonaa euroa. Lakkaa kerättiin eniten Lapin läänin soilta, mutta huono sato pudotti kokonaismyyntimäärän 73,8 tonniin, josta tuloa kertyi 0,6 miljoonaa euroa.

Muiden luonnonmarjojen kaupallinen merkitys on vähäisempi. Eniten kerättiin myyntiin variksenmarjaa, 33 tonnia. Karpaloa saatiin kokoon 11 tonnia. Metsävadelman poiminta myyntiin on tyypillisesti vähäistä, mutta viime vuonna sitä kerättiin poikkeuksellisen paljon, 1,7 tonnia.

Herkkusieni tärkein myös keskinkertaisena satovuonna

Luonnonsienistä herkkutatti on ylivoimaisesti tärkein kauppasieni, jota myös viedään. Sen sato oli viime vuonna keskinkertainen ja myyntiin poimittiin sama määrä kuin edellisvuonna, yli 350 tonnia. Poimintatuloa kertyi 1,4 miljoonaa euroa.

Rouskuja kerättiin myyntiin edellisvuotta enemmän. Haaparousku on arvostetuin suolasieni, jota poimittiin myyntiin 114 tonnia. Kangasrouskua kerättiin 39 tonnia ja karvarouskuakin vähäinen määrä.

Kantarellisato oli runsas ja satokausi pitkä. Myyntiin sitä kerättiin 29 tonnia, mikä on 2000-luvun paras tulos. Myös suppilovahveroa kasvoi pitkälle myöhäissyksyyn saakka. Myyntiin sitä poimittiin 28 tonnia. Korvasientä saatiin kokoon tavanomainen määrä 23 tonnia.

Sivun alkuun >>

Lähde: Ruokatieto

Reilu kauppa kasvoi vuonna 2009 ja laajenee myös kultaan
5.4.2010

- Reilu kauppa avaa vastuullisen tuotannon markkinat 200 000 kullankaivajalle Latinalaisessa Amerikassa.
- Suomessa Reilun kaupan myynnit jatkoivat kasvuaan myös vuonna 2009.

Reilu kauppa laajenee nyt kultaan. Reilun kaupan kattojärjestö FLO (Fairtrade Labelling Organizations International) julkisti maaliskuussa Reilun kaupan kullan tuotannolle säädetyt kriteerit yhteistyössä Alliance for Responsible Mining (ARM) -järjestön kanssa. Kyseessä on kaikkien aikojen ensimmäinen ulkopuolisessa valvonnassa oleva sertifiointi kullalle.

Reilun kaupan kultaa tuottavat pienimuotoista kaivostoimintaa harjoittavat kaivosyhteisöt Boliviassa, Kolumbiassa, Ecuadorissa ja Perussa. Myöhemmin sertifiointia on tarkoitus laajentaa myös Afrikan ja Aasian pienkaivoksille.

Alan teollisuudelle tehty kyselytutkimus povaa Reilun kaupan kullalle suurta kysyntää: 96 yritystä 11 maassa ilmaisi kiinnostuksensa valmistaa Reilun kaupan kullasta sormuksia, kaula- ja korvakoruja ja muita arvoesineitä. FLO:n tavoitteena on saavuttaa Reilun kaupan kullalle viiden prosentin markkinaosuus 15 vuoden kuluessa.

Kehitysmaissa yli 100 miljoonaa ihmistä saa toimeentulonsa suoraan tai epäsuorasti pienimuotoisesta kullankaivuusta. Pienkaivoksilla tuotetaan noin 10 - 15 prosenttia maailman vuosittaisesta kullantuotannosta. ”Vaikka kulta on arvokasta, kehitysmaiden pienkaivajat ovat köyhiä. Heidän työolonsa ovat huonot, eivätkä useimpien tulot riitä puhtaaseen veteen, asialliseen asumiseen, hyvään koulutukseen tai terveydenhuoltoon. Reilu kauppa -sertifiointi tuo kaivosyhteisöille samoja hyötyjä, jotka parantavat jo reilun miljoonan ihmisen elinoloja kehitysmaiden maataloustuotannossa”, sanoo Reilun kaupan edistämisyhdistyksen toiminnanjohtaja Pirjo Virtaintorppa.

Kullalle asetettu takuuhinta tuo kaivajayhteisöille paremmat tulot, ja sen päälle maksettavaa Reilun kaupan lisää voivat yhteisöt käyttää esimerkiksi koulutuksen ja terveydenhuollon parantamiseen. Kaivajien on vähennettävä kemikaalien käyttöä ja käsiteltävä niitä vastuullisesti. Kaivosyhteisöjä kannustetaan erillisellä ekologisella lisällä myös siihen, että ne huomioivat tuotannossaan ympäristöasiat jopa pakollisia ympäristökriteereitä tiukemmin.

Reilu kauppa kasvoi myös 2009

Reilu kauppa jatkoi Suomessa kasvuaan myös taantumavuonna 2009. Viime vuonna Suomessa ostettiin Reilun kaupan tuotteita 86,9 miljoonalla eurolla. Keskimäärin jokainen suomalainen kulutti Reilun kaupan tuotteisiin 16,31 euroa.

Eniten rahaa suomalaiset käyttivät Reilun kaupan kahviin, banaaneihin, kukkiin, viiniin sekä Reilun kaupan puuvillasta valmistettuihin tuotteisiin tässä järjestyksessä. Suurimpaan markkinaosuuteen ylsi Reilun kaupan banaani 17 prosentilla.

Reilun kaupan viinien kulutus kasvoi 68 prosenttia (610 000 litraa) ja mehujen 35 prosenttia (338 000 litraa). Muita kasvutuotteita olivat muun muassa tee (75 prosenttia), viinirypäleet (29) ja sokeri (22). Vähittäiskaupassa myydyn Reilun kaupan kahvin määrä pysyi ennallaan, mutta kahvilapuolella myynti laski.

Myynnin arvossa mitattuna myös puuvilla ja kukat kasvoivat reippaasti. Reilun kaupan puuvillasta valmistettuja tuotteita myytiin 7,7 miljoonalla eurolla ja kasvua oli 95 prosenttia. Kukkien myynnin arvo kasvoi 13 prosentilla.

Sivun alkuun >>

Vuoden 2010 luonnontuotteet ovat juolukka, mesimarjan lehti ja kehnäsieni
20.2.2010

Vuoden marjaksi on valittu juolukka, yrtiksi mesimarjan lehti ja sieneksi kehnäsieni. Mesimarjan lehdistä voisi brändätä yrttiteeaineksen laajoille Aasian markkinoille. Runsaasti antioksidantteja sisältävää juolukkaa käytetään kuten mustikkaa. Kehnäsieni on herkullinen ruokasieni, jota kerätään kotitalouksiin melko harvoin.
Vuoden luonnontuotteiden valinnan tehnyt Arktiset Aromit ry haluaa kiinnittää huomiota luonnossa kasvavien raaka-aineiden ainutlaatuisiin ominaisuuksiin ja lisätä niiden käyttöä. Nyt ainakin 90 prosenttia metsien sienistä ja marjoista jää hyödyntämättä.

Eksoottisen mesimarjan lehdistä yrttijuomaa

Mesimarjasta voidaan hyödyntää aromikkaiden marjojen lisäksi myös lehdet. Lehdistä ja marjojen kantaosista valmistuu miedonmakuista yrttijuomaa. Marjojen lehdistä tehdyt yrttiteet ovatkin suosiossa esimerkiksi Aasiassa.

Toiminnanjohtaja Simo Moisio Arktisista Aromeista visioi, että Suomestakin mesimarjan lehdet voisi ottaa talteen esimerkiksi marjaa tuottamattomilta mesimarjan viljelyksiltä ja markkinoida niitä vientiin kansainvälisten teeyritysten raaka-aineeksi. Kuivatut lehdet voi jauhaa helposti kuljetettavaksi viherjauheeksi.

Tuoreet mesimarjan lehdet soveltuvat myös vihersalaattien raaka-aineeksi tai salaatiksi leivän päälle. Salaatin piristystä löytyy yleisesti lähes koko Suomen alueella.

Arvonnousu lisäisi juolukan käyttöä

Juolukka on koko maassa kasvava satoisa marja, joka jää vielä pääosin luontoon. Juolukka kasvaa rämeillä ja rantametsissä ja marjat kypsyvät hiukan mustikkaa myöhemmin elokuussa. Se on mustikkaa kestävämpi sinnittelemään kukintaa haittaavien hallojen yli, ja juolukkaa kannattaakin kerätä runsaasti kotipakastimiin etenkin niinä kesinä, jolloin mustikkasato on heikko.

Juolukan kookas, harmaansininen marja muistuttaa ulkonäöltään mustikkaa. Maultaan se on mehukas ja mieto. Juolukka sisältää runsaasti luonnollisia sinisiä väriaineita antosyaaneja sekä flavonoleja, kuten kversetiiniä ja myrisetiiniä.

Kehnäsieni on erinomainen ruokasieni

Kehnäsienen valtakuntaa ovat sammaleiset kangasmetsät ja tunturikoivikot. Suipon sienen satokausi alkaa elokuun puolivälistä ja jatkuu syyskuun loppuun. Ennen ruuanvalmistusta tai säilöntää kehnäsieni kannattaa hauduttaa omassa liemessään ja käyttää sen jälkeen heti tai säilöä pakastamalla.

Kehnäsienellä on muutamia seitikkeihin kuuluvia näköislajeja, joista se on kuitenkin helppo erottaa hyvien tuntomerkkien avulla. Kehnäsienen ruskeankellertävää lakkia peittää helmiäisen hopeinen pinta. Kehnäsienen hyvä tuntomerkki on myös jalan yläosan sormusmainen, irtonainen rengas ja renkaan yläpuolella sijaitseva hopeanvalkoinen siksak-kuviointi.

Ruokasieniä kerätessä on aina oltava varma poimimastaan lajista, asiantuntijat muistuttavat.

Lähde: Ruokatieto

Sivun alkuun >>

Kalan syöminen ei kohenna mielenterveyttä
20.2.2010

Kalarasvat ovat monella tapaa terveellisiä, mutta mielenterveyttä ne eivät kohenna, suomalaistutkimus osoittaa. Vaikka tutkittujen joukossa oli runsaasti kalaa syöviä henkilöitä, ei kalansyönti tai omega-3-rasvahappojen saanti vaikuttanut henkiseen ahdinkoon tai mielenterveyteen. Tulos pysyi samana, vaikka rasvojen saantia arvioitiin monin eri tavoin.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkijat hyödynsivät Terveys 2000 -tutkimuksen, Kalastajatutkimuksen ja FinnTwin16-kaksostutkimuksen aineistoja, jotka yhteensä koostuvat 12 000 suomalaismiehen ja -naisen terveystiedoista.

Alkoholi, tupakka ja liikunta vaikuttavat mieleen

Vastoin ennakko-oletusta henkinen ahdinko saattoi päinvastoin olla yleisempää Kalastajatutkimuksen miehillä, joiden veressä oli suuria määriä dokosaheksaeenihappoa, erästä kalarasvan monityydyttymätöntä rasvahappoa. Yhteyteen tosin vaikutti alkoholinkulutus, tupakointi ja fyysinen aktiivisuus, tutkijat kirjoittavat.

Tutkimuksen julkaisi International Journal of Epidemiology -lehti. Niistä kertoi Uutispalvelu Duodecim/Ruokatieto.

Sivun alkuun >>

Perunasta puhetta verkossa
19.1.2010

Perunan puolesta työskentelevä Pro Peruna ry. on avannut perunasta kiinnostuneille oman verkkoyhteisön. Yhdistyksen verkkosivuilla perunasta kiinnostuneet voivat keskustella, jakaa vinkkejään ja reseptejään tai esittää kysymyksiä Pro Perunalle. Pro Perunan projektipäällikkö Hannele Kallio uskoo, että on paljon perunaan intohimoisesti suhtautuvia ihmisiä, joille peruna on edelleen se käytetyin raaka-aine ruuanlaitossa.

- Yhteisön kautta voimme tarjota heille ja kaikille ruuanlaitosta kiinnostuneille oman paikan käydä keskustelua perunasta ja jakaa innostustaan muiden asiasta kiinnostuneiden kanssa. Myös keittiö-alan ammattilaisia on ajateltu, sillä heille avataan aivan oma yhteisö, Kallio kertoo.

Perunasta koululaisille, opettajille ja kuluttajille

Kuluvan vuoden aikana Pro Peruna aikoo laajentaa viime vuonna alkanutta koululaiskampanjaansa Kasvata omat perunasi. Lisäksi yhdistys toteuttaa Kumiperunat pois kouluista –kampanjan ja kotitalousopettajille suunnatun Kokataan perunasta –kampanjan.

Kuluttajille on luvassa ruokaketjun vastuullisuutta avaavaa viestintää. Kampanjoita toteutetaan maa- ja metsätalousministeriön tuella.

Lähde: Ruokatieto

Sivun alkuun >>

Pulla oli suurten juhlien herkkua
19.12.2009

Joulu on pullan alkuperäinen tarjoiluajankohta, sillä kallisarvoista vehnää raaskittiin käyttää vain suurten juhlien tarjoiluissa. Pulla onkin verraten nuori tulokas suomalaisessa ruokaperinteessä, se yleistyi kodeissa jokapäiväiseksi herkuksi vasta 1950-luvulla.
Vehnää viljeltiin Suomessa pitkään hyvin vähän. Vehnäleipää alettiin valmistaa 1800-luvun jälkipuoliskolla ostojauhoista. Varhaisinta makeaa vehnäherkkua oli vaatimaton pannupulla, kertoo Leipätiedotus. Pannupulla oli helpompitekoista kuin varsinainen vehnänen eli nisu, joka oli ennen niin harvinaista herkkua, että sitä leivottiin vain pitoihin ja suuriin juhliin, kuten jouluksi.

Vanhassa pyhimyskalenterissa Annan päivä eli 15.12. oli vuoden lyhin päivä. Sinä yönä nukuttiin iltayö ja kello 24 noustiin leipomaan koristeelliset joululeivät, nykyisten joulupullien edeltäjät. Nykyään talvipäivän seisausta vietetään 21. joulukuuta.

Vehnätaikinasta tehtiin erilaisia pullia, pukkeja, pullapoikia, pitkoja, rinkeleitä, krasseja, korvapuusteja ja sisaruskakkuja. Leipomuksia säilytettiin kauan ja tarjottiin vain arvokkaille vieraille. Vaurauden myötä alettiin juhlapullaan lisätä enemmän rasvaa ja joskus myös rusinoita tai sahramia.

Vehnänen kruunaa joulun ympäri Eurooppaa

Jouluvehnäsen perinne elää monessa Euroopan maassa. Niiden leivonnaiset muistuttavat kuitenkin enemmän kakkuja kuin suomalaista juhlapullaa. Makuvertailua on helppo tehdä, sillä kokeilunhaluisille löytyy suomenkielisiä reseptejä. Monia versioita myydään nykyään myös suomalaisissa ruokakaupoissa.

Esimerkiksi italialainen joulupulla panettone on hiivalla kohotettu, runsasrasvainen, ja -mausteinen vuokavehnänen. Mausteina käytetään sitruunan ja appelsiinin kuorta ja konjakissa pehmennettyjä kuivattuja hedelmiä, kuten viikunoita, kirsikoita, aprikooseja, keltaisia rusinoita, korintteja ja hillottua appelsiininkuorta.

Saksalainen kakkumainen joulupulla stollen muistuttaa raaka-aineiltaan italialaista sisartaan. Sekin on runsasrasvainen ja -mausteinen ja sisältää kuivattujen hedelmien lisäksi mantelimassaa ja tomusokeria.

Turkkilainen joulupulla puolestaan on piparkakkutaikinalla koristeltu levymäinen hiivalla kohotettu leivonnainen.

Lähde: Ruokatieto

Sivun alkuun >>

Vuoden vihannes 2010 -titteli keräkaaleille
11.12.2009

Vuoden 2010 vihanneksiksi on valittu keräkaalit. Valinnan perusteluissa painoivat ekologisuus, monikäyttöisyys, terveellisyys ja hyvä saatavuus. Vuoden vihanneksen valinnasta vastaavat Puutarhaliitto ja Kotimaiset Kasvikset ry.
Kaalien kokonaiskulutus on vähentyntyt viime vuosina. Valkokaalia kuluu vain vajaa kaksi kaalinkerää henkeä kohti vuodessa. Punakaalin kulutus osoittaa pientä elpymistä. Sen sijaan savojinkaalia on harva edes maistanut.

Sopii moniin ruokiin

Monikäyttöistä kaalia sopisi syödä kuitenkin tuntuvasti nykyistä enemmän. Edullisesta ja hyvin saatavilla olevasta vihanneksesta valmistuvat monet tutut ja klassiset ruuat kuten kaalikääryleet, -keitot ja -laatikot, mutta se on mainio lisä myös esimerkiksi vokkiruokien höysteenä tai uunissa paahdettuina lohkoina.

Kaali on kevyttä ja terveellistä syötävää, sillä se on monien keskeisten vitamiinien ja kivennäisaineiden lähde. Kaaleissa on myös kohtalaisen paljon sekä liukenevaa että liukenematonta kuitua, joilla on merkitystä veren kolesterolitason alentajina ja suolistosairauksien ehkäisyssä. (Ruokatieto)

Sivun alkuun >>

Porsaanliha esittäytyy pala palalta uudessa verkkopalvelussa
2.11.2009

Pidätkö possua perusmättönä? Tuntuuko siitä valmistuvan kengänpohjaa? Näitä ennakkoluuloja murtamaan lähtee uusi verkkopalvelu Possupedia. Sivusto esittelee porsaan ruhonosien ominaisuuksia sekä antaa ammattikokkien vihjeet ja reseptejä niiden valmistamiseksi.
Satafood Kehittämisyhdistys ry:n toteuttaa verkkopalvelua maa- ja metsätalousministeriön tuella ja teollisuuden sekä tuottajien yhteistyönä. Hanke kulki alkuun työnimellä Päivänpossu. Possupediaksi vakiintuneen palvelun on tarkoitus olla pysyvä ja viikottain laajentuva verkkosivusto porsaanlihasta.

Alle puolet on sinut porsaanlihan kanssa

Suomalaiset eivät tunne porsaanlihan eri käyttömahdollisuuksia kovinkaan hyvin, paljastaa Satafoodin teettämä tuore paneelitutkimus. Vain viidennes vastaajista ilmoitti olevansa perehtynyt porsaanlihan ominaisuuksiin hyvin tai kohtalaisen hyvin. Vajaa puolet, 44 prosenttia vastaajista, koki osaavansa valmistaa maukasta ruokaa porsaanlihasta.

Kyselyn perusteella porsas koetaan hyvin arkiseksi ruoaksi. Porsasta ei pidetä erityisen terveellisenä tai trendikkäänä ruokana.

Käsitystä haastaa possusivuston reseptipankki, joka tarjoaa niin nopeita ja helppoja reseptejä kuin vaativampiakin porsaanlihasta syntyviä ateriakokonaisuuksia. Pankkiin saa tallettaan omiakin reseptejä jaettavaksi. halloween-juhliin Possupedia ehdottaa Nakkisormia ja texmex-henkistä naposteltavaa.

Kuluttajapaneelikyselyn teki Kontaktointitoimisto Toinen Research Insight Oy:n kuluttajapaneelissa syyskuussa. Kyselyyn vastasi 507 henkilöä. Paneeli edustaa 15 - 64-vuotiaita suomalaisia.

Possu toiseksi arvokkain maataloustuote

Porsaanliha on tuotantoarvoltaan Suomen toiseksi tärkein maataloustuote heti maidon jälkeen. Sikatiloja Suomessa on noin 2 300.

Vuonna 2008 suomalaiset söivät sikaa 35,3 kiloa henkeä kohden eli eniten kaikista lihalaaduista. Lihan kokonaiskulutus oli maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus Tiken julkaiseman Ravintotaseen mukaan 76,7 kiloa.

Linkki sivustoon: www.possupedia.fi

Sivun alkuun >>

Lähde: Ruokatieto

Aurajuustolautanen, juusto on mitä mainion tarjottava illanistujaisissa, Valio Oy

Trendikäs käyttää juustoa muutenkin kuin leivällä
22.10.2009

Suomalaiset ovat tottuneet syömään juustonsa pääosin siivuina leivän päällä. Meillä on paljon opittavaa muilta eurooppalaisilta, jotka syövät juustoja paljon monipuolisemmin. Juusto on mitä mainioin välipala, makuelämyksiä tarjoava herkku tai mauste ruoan valmistuksessa. Ystäville voi tarjota trendikkäästi juustoja juustotarjottimella, mutta miten mahtaa onnistua kotioloissa fondue tai raclette?

Suomalainen syö vuodessa noin kahdeksantoista kiloa juustoa. Kuulumme Euroopassa juustojen keskivertokuluttajiin, suursyömäreitä ovat kreikkalaiset ja ranskalaiset.
– Suomessa eniten juustoa syödään leivän päällä, mikä ei ole muualla Euroopassa yhtä yleistä. Esimerkiksi ranskalaiset nauttivat paljon jälkiruokajuustoja ja Kreikassa puolestaan juustoja käytetään salaateissa ja muutenkin ruoan valmistuksessa. Voisimme ottaa muilta paljon mallia, Valion juustomestari Anja Pölönen kertoo.

Juuston ei siis tarvitse olla pelkkä lisuke leivän ja kitalaen välissä, vaan sitä voisi nauttia enemmän väli- tai iltapaloina, hyödyntää ruoan valmistuksessa tai tarjota sellaisenaan juustolautaseksi koottuna.
– Toistaiseksi suomalaiset käyttävät syömästään juustosta vain viidesosan ruoan valmistukseen. Juustoa voisi enemmän hyödyntää, sillä se antaa ruoan makuun pyöreyttä ja jopa huonommankin kokin keitoksiin paljon herkullisuutta. Se on mainio iltapala vaikka kasvisten kera aikuisille television ääressä. Koululaisillekin voisi tarjota juustoa esimerkiksi välipalaksi, siitä voisi tehdä erilaisia juustotikkuja tai -kääröjä valmiiksi jääkaappiin.

Näin kokoat juustolautasen

Juusto on mitä mainion tarjottava illanistujaisissa viinin kanssa, esimerkiksi juustolautaseksi koottuna. Juustolautasen rakentamiseen kannattaa valita kolme erityyppistä juustoa. Juustot olisi hyvä valita vieraiden makutottumusten mukaan, vahvempia juustoja todellisille juustosyömäreille, aloittelijoille sopivampia ovat miedommat.
– Nyrkkisääntönä juustoa valitessa voi pitää mielessä, että pitkään kypsytetyt juustot ovat vahvempia kuin lyhyen aikaa kypsytetyt. Juustotarjottimen kokoaminen onnistuu vaikka vain kotimaisista juustoista. Sopivia juustoja tarjolle voisivat olla yksi pitkään kypsytetty juusto, esimerkiksi emmental, yksi voisi olla hiukan miedompi maultaan ja sitten kolmas voisi olla homejuusto.

Juustopöytään kuuluu myös vesikannu, jotta suuta voi huuhdella raikkaaksi. Juustomestari neuvoo yhdistämään juustojen kanssa sellaisia makuyhdistelmiä, joiden ei itse uskoisi sopivan yhteen.
– Juustojen kanssa tarjottaviksi sopivat hyvin erilaiset makeat marjat, mansikat, kirsikat, makeahkot hedelmät ja melonit. Tarjolle sopivat myös kasvikset, oliivit, herkkusienet ja vaikka pähkinät. Aurajuustolle sopii mainiosti makeat piparkakut tai viikuna- tai vadelmahillo. Myös vaalea, täysjyvä leipä on ansainnut paikkansa pöydässä.

Kutakin juustonystävää varten kannattaa varata noin 100–150 grammaa juustoa. Juustot pitäisi muistaa ottaa huoneenlämpöön parisen tuntia ennen tarjoilua ja kääriä ne muoveistaan pois, jotta maut ja aromit tasoittuisivat parhaiksi mahdollisiksi. Ammattilaiset suosittelevat jokaiselle juustolle omaa veistä ja juustohöylän voikin unohtaa tarjottimelta kokonaan pois.

Juusto kokoaa ystävät yhteen

Juustoista voi nauttia muutenkin kuin juustotarjottimen muodossa. Esimerkiksi fondue ja raclette ovat herkullisia tarjottavia illanistujaisiin syyspimeällä.
– Fondueseen tarvitaan valkoviiniä ja mieluiten kahta erilaista pitkään kypsytettyä juustoa, esimerkiksi emmentalia tai kermajuustoa. Se kannattaa valmistaa kattilassa etukäteen siten, että sekoittaa maissitärkkelystä, sitruunamehua ja valkoviiniä, sitten sulattaa juustoraasteen seokseen hitaasti. Sen jälkeen juustoseoksen voi siirtää fondue-pataan, jossa voi dippailla leipäpalasia, kukkakaalia tai mitä ikinä haluaakaan, Pölönen kertoo.

Raclette on alun perin sveitsiläisten vuoristopaimenien herkkua, jota he söivät leivän tai perunan kanssa. Se on sulatettua juustoa, jota jokainen sulattaa omalla pienellä raclette-pannullaan. Racletteen sopii myös pitkään kypsytetty, vahvan makuinen juusto.
– Sitä voi syödä esimerkiksi kinkun, perunan, leivän tai etikkasäilykkeiden kanssa.

Juustojen hyvä puoli on se, että harva on niille allerginen. Pitkään kypsytetyt juustot eivät sisällä laktoosia laisinkaan. Tuorejuustoistakin löytyy laktoosittomia vaihtoehtoja. Mikäli juustojen kanssa on vielä noviisi, voi niihin tutustumisen aloittaa pikku hiljaa.
– Omalle suosikkijuustolle voi etsiä erilaisia reseptivaihtoehtoja, joissa voi käyttää juustoa. Tai järjestää juustonyyttikestit, joissa on tilaisuus vertailla kokemuksia ystävien kanssa, Valion juustomestari Anja Pölönen opastaa.

Sivun alkuun >>

Näin saat vaihtelua Suomen suosituimpaan ruokaan - makaronilaatikkoon
25.9.2009

Perinteinen makaronilaatikko löytää usein tiensä suomalaisten ruokapöytään. Makaronilaatikon valmistus voisi olla oiva tilaisuus käyttää mielikuvitusta – vaihda jauheliha tofuun tai käytä nesteenä munamaidon sijasta herkkukurkkujen lientä. Voiko makaronilaatikkoa muunnella siten, että siitä tulisi juhlaruokaa illallisvieraille?

Makaronilaatikko on maistunut vuosikausia suomalaisille ja jokainen on oppinut syömään sitä pienestä lapsesta saakka. Perinteinen jauhelihamakaronilaatikko onkin monen ruokapöydän vakiovieras. Aina makaroneja ei tarvitse laittaa jauhelihan ja munamaidon kanssa uunivuokaan, vaan makaronilaatikon voi loihtia vaikka uunipellille tai erimallisiin vuokiin.
– Laatikkoa ei tarvitse myöskään tehdä perinteisistä sarvimakaroneista, vaan siinä voi käyttää erimuotoisia ja -makuisia pastoja. Perinteiseen ruokaan saa vaihtelua pelkästään muuttelemalla sen ulkonäköä, kotitalousopettaja Arja Savela Myllyn Paras Oy:stä vinkkaa.

Makaronilaatikko toimii aina

Aivan ensimmäiset makaronilaatikot tehtiin ilman jauhelihaa, vaikka lihamakaronilaatikosta onkin tullut vuosien myötä monelle se tutumpi versio. Jauhelihan sijaan voi myös käyttää vaikkapa lihasuikaleita, kanaa, kalaa, tofua tai katkarapuja. Lisäksi metsien sadosta, esimerkiksi kantarelleista ja suppilovahveroista, saa laatikkoon herkullista makua.
– Nesteenä munamaidon tilalla voi käyttää vaikka liha-, kala- tai kasvislientä, herkkukurkkujen lientä sekä aurinkokuivattujen tomaattien lientä. Nykyään yhä useampi kärsii laktoosi-intoleranssista, jolloin laktoositon maitojuoma tai soijamaito sopii hyvin laatikkoon. Itämaista fiilistä laatikkoon saa, kun käyttää nesteenä kookosmaitoa, Savela ehdottaa.

Juhlavieraat voi yllättää tarjoamalla heille muunneltua makaronilaatikkoa.
– Laatikon voi valmistaa kauniisiin annoskulhoihin. Siihen voi laittaa täytteeksi vaikka sinihomejuustoa tai gratinoida laatikon pintaa erilaisilla juustoilla. Lisukesalaatit voivat olla näyttäviä ja tietenkin kattauksella saa loihdittua kaunista juhlaruokaa.

Makaronissa enemmän kuituja kuin perunassa

Makaroneissa on paljon valinnanvaraa. Perinteisen sarvimakaronin lisäksi makaronilaatikkoon sopivat mitkä tahansa pastat, ja eri muodoilla laatikkoon saa vaihtelua.

– Laatikkoon saa makua, kun valitsee esimerkiksi chilillä tai pestolla maustettua pastaa. Lapset tykkäävät, jos laatikossa on vekkuleita muotoja, kuten kirahveja ja apinoita.

Makaronilaatikko on täyttävää ruokaa, sillä valkoisessakin makaronissa on enemmän kuituja kuin perunassa. Makaronin hiilihydraatit imeytyvät hitaasti ja tasaisesti, mikä pitää nälän pitkään loitolla. Tumma makaroni on valkoistakin terveellisempää.

– Runsaskuituisessa makaronissa on kuusi prosenttia kuitua, mikä tekee siitä erittäin kuitupitoisen. Jyvän kuoriosa tuo mukanaan terveellisiä ainesosia, kuten monia kivennäis- ja hivenaineita. Uusinta uutta ovat omega-3 -rasvahappoja sisältävät tosi terveelliset makaronit, kotitalousopettaja Savela kertoo.

Oletettavasti makaronilaatikon suosio perustuu sen edullisuuteen sekä nopeaan ja helppoon valmistettavuuteen. Isosta laatikollisesta riittää syötävää useammalle nälkäiselle ja lopun voi lämmittää myöhemmin uudelleen.

– Jos ei osaa tehdä makaronilaatikkoa, löytyy makaronipussin kyljestä ohje. Vieläkin nopeammin laatikon voi tehdä siten, ettei esikeitä makaroneja laisinkaan. Silloin nestettä täytyy olla n. 3 dl enemmän ja laatikkoa täytyy muistaa sekoittaa kypsennyksen puolivälissä, jotta makaronit eivät painu pohjalle, Myllyn Paras kotitalousopettaja Arja Savela kertoo.
Keltainen Kukka Makaronilaatikko Broilerista noin 4:lle

5 dl Myllyn Paras Keltainen Kukka -makaronia
400 g broilerin jauhelihaa tai broilerin lihasuikaleita
1 iso sipuli
1-2 tl suolaa
1 tl currya
1/5 tl valkopippuria
1 tl paprikajauhetta
3 kananmunaa
7 dl maitoa tai lihalientä

Keitä makaronit pakkauksen ohjeen mukaan. Ruskista broilerin jauheliha tai suikaleet ja sipuli. Mausta kypsä liha. Kaada kerroksittain makaroneja ja kanaa voideltuun vuokaan. Sekoita kananmunat ja maito (tai lihaliemi) ja kaada vuokaan. Kypsennä 200-asteisen uunin alatasolla 1 tunti. Laktoosittoman makaronilaatikon saat käyttämällä kanalientä.
Resepti: Arja Savela, Myllyn Paras Oy

Kuva Myllyn Paras Oy

Sivun alkuun >>

Syksyn paras makuyhdistelmä - kala ja sienet
25.8.2009

Tänä vuonna sieniä riittää poimittavaksi mielin määrin. Kerrankin rihmastot ovat saaneet vettä ja lämpöä juuri sopivassa suhteessa. Keltaisena paistavat kantarellimättäät ovat jo jonkin aikaa ilahduttaneet keräilijän silmää, haperot ja tatit sekä muut herkulliset lajikkeet heti niiden perässä.

Sieniä riittää kerättäväksi vielä pitkälle syksyyn ja aromaattiset suppilovahverot huipentavat satokauden. Jos lähimetsistä ei sieniä kuitenkaan sattuisi löytymään, voi niitä poimia monessa muodossa kaupasta. Kaikki viljellyt sienet sopivat mainiosti kalaruokien lisäkkeeksi. Miedon makuinen herkkusieni on klassinen kalaruokien kumppani. Valkoviinillä maustettu herkkusienikastike ylevöittää uunissa paistetun kirjolohifileen ja pakastekalan.

Itämaisissa ja japanilaisissa kalakeitoissa käytetään myös paljon sieniä mauntuojana, siitaketta, matsutakea jne. Sienissä on runsaasti makuaineita eli umamia. Kuivattua sienijauhetta voit käyttää paistetun kalan panerointiin. Kokeilepa pyöräyttää kuha- tai ahvenfileet ennen paistamista hienoksi jauhetussa tattijauheessa vehnä- tai ruisjauhon sijaan!

Kaikkien sienilajikkeiden vivahteikkaat maut sopivat kalojen maun kanssa ja yhdistelymahdollisuuksia on vaikka kuinka paljon. Sienistä, sipulista, tillistä ja kermasta valmistetusta peruskastikkeesta saa mehevän lisän annokseen kuin annokseen. Jos kala on valmistettu kevyesti keittämällä tai höyryttämällä, voi sienikastikkeessa olla enemmänkin täyteläisyyttä. Soijakerma on kevyt vaihtoehto, sitä voivat käyttää kaikki. Maku on makeahko, mutta sopii kasvisten ja kalan kanssa hyvin yhteen.

Valmista sienikastiketta ja muhennosta voi käyttää fileerullien täytteisiin, uunikalan kuorruttamiseen, tai vaikka kalalasagnen ja kalamakaronilaatikon täytekastikkeena. Rapeaksi paistetut sienet puolestaan sopivat herkulliseksi pediksi nahkoineen hiillostetulle siialle, kuhalle ja ahvenelle.

Kalaa ja sieniä kannattaa kokeilla myös pizzan täytteenä. Levitä ohuita tatti- tai herkkusienisuikaleita tomaattikastikkeella mehevöitetylle taikinalle ja suikaloi päälle tuoretta ja kylmäsavustettua lohta ennen paistamista. Voimakkaamman makuiset sienet, kuten rouskut ja niistä tehty sienisalaatti sopii parhaiten savustetun kalan kanssa.

Lohi-sienipiirakka Pakastettu suolainen piirastaikina Täyte: 1 l kantarelleja 100 g pinaattia 1 sipuli 2 rkl tomaattisosetta suolaa, pippuria 100 g kylmäsavukirjolohta suikaleina 2 dl ranskankermaa 2 munaa 2 dl hienonnettua tilliä

Sulata taikina ja taputtele se piirasvuokaan. Puhdista sienet ja revi pienemmiksi paloiksi. Huuhtele ja ryöppää pinaatti, puristele vesi pois ja hakkaa pieneksi. Hienonna myös sipuli. Haihduta pannulla sienistä vesi pois, lisää sipuli ja kuullota pehmeäksi. Sekoita seos kulhossa pinaatin kanssa. Lisää joukkoon tomaattisose, mausteet, kirjolohisuikaleet, ranskankerma, munat ja tilli. Kaada seos piirastaikinalle ja paista 200 asteessa 30-40 minuuttia kunnes taikina on paistunut ja täyte hyytynyt. Tarjoa raikkaan salaatin kanssa.

Kala-sienirisotto 6 dl kalalientä 1 dl kuivattuja sieniä esim. tatteja öljyä 3 dl risottoriisiä (abrorio tai carnaroli) 1 sipuli hienonnettuna 1 dl kuivaa valkoviiniä suolaa, valkopippuria 1 dl tuoretta parmesaaniraastetta 3 rkl voita 300-400 g ruodotonta kalaa kuutioina maun mukaan lohta, kuhaa, ahventa, puna-ahventa hakattua tilliä koristeluun

Kiehauta kalaliemi, esim. fondista. Pane kuivatut sienet siihen likoamaan. Kuullota sipulia öljyssä, lisää riisi ja jatka kuullottamista kunnes se on läpikuultavaa. Jos käytät tuoreita sieniä lisää ne tässä vaiheessa ja jatka kuullottamista. Kaada joukkoon viini ja anna sen imeytyä kokonaan riisiin. Lisää sitten kuumaa kala-sienilientä tai kalalientä kauhallinen kerrallaan. Lisää nestettä niin kauan kunnes riisi kypsyy ja muuttuu pehmeän aaltoilevaksi. Aavistus puruvastusta voi jäädä. Mausta kypsä riisi suolalla, pippurilla, voilla ja parmesaanilla. Paista kalakuutiot kypsäksi erikseen pannulla ja kääntele lopuksi riisin joukkoon tai ripottele risoton pinnalle.

 

Kala-sienirulla 6 dl maitoa 2 dl vehnäjauhoja suolaa, valkopippuria 3 munaa 1 tl leivinjauhetta ripaus vehnäjauhoja Täyte: 200 g kypsää kalaa 3 dl paistettuja sieniä maun mukaan 1 dl hienonnettua tilliä 2 dl ranskankermaa juustoraastetta

Vispaa maito ja vehnäjauhot kattilassa. Kuumenna seos kiehuvaksi koko ajan vatkaten ja keitä muutama minuutti. Lisää mausteet ja munat vähän jäähtyneeseen kastikkeeseen edelleen hyvin vatkaten. Lisää lopuksi joukkoon vehnäjauhoripaukseen sekoitettu leivinjauhe. Kaada seos leivinpaperin päälle uunipannulle. Paista 200 asteessa 30 minuuttia. Kumoa levy toiselle leivinpaperille ja poista paistopaperi. Sekoita täytteen aineet ja levitä tasaisesti lämpimän munakaslevyn pinnalle. Kääri rullalle. Ripottele pinnalle juustoraastetta ja kuorruta 225 asteisessa uunissa juuri ennen tarjoilua 5-10 minuuttia. Tarjoa raikkaan salaatin kanssa. Voit valmistaa sienistä ja savukalasta helposti myös perinteisen munakkaan. Kun munakas alkaa hyytyä, ripottele pinnalle paistettuja sieniä ja kalaa.

Vinkki:
Myös liotetut suolasienet sopivat munakasrullan ja munakkaiden täytteeseen puhdistetun savukalan kanssa.

Sivun alkuun >>

Miksi kotimainenkin kurkku pakataan muoviin?
19.8.2009

Suomalaiset ovat ympäristötietoista kansaa ja kantavat huolta tuotteiden pakkausten ekologisuudesta. Pakkauksia ei kuitenkaan käytetä vain huvin tai kauniin ulkokuoren vuoksi, vaan niiden tarkoituksena on tuoda tuote oikeanlaisena ja hyvässä kunnossa tuottajalta kuluttajalle. Millainen on hyvä pakkaus ja miten sitä käytetään ekologisesti?

Tuotteiden pakkauksiin kohdistuu paljon erilaisia vaatimuksia. Pakattava tuote ja sen säilytysaika, kuljetustapa, lainsäädäntö sekä ympäristöasiat asettavat pakkaukselle omat edellytyksensä.

- Etenkin elintarvikkeiden kohdalla pakkauksen tarkoituksena on suojata tuotetta kuljetuksen kolhuilta sekä ympäristövaikutuksilta. Esimerkiksi maito tarvitsee suojaa ulkopuoliselta hajulta, maulta ja valolta, kertoo Pakkausalan Ympäristörekisteri PYR Oy:n toimitusjohtaja Annukka Leppänen-Turkula.

Pakkaaminen, esimerkiksi kotimaisten vihannesten kääriminen muoviin, on herättänyt paljon keskustelua ja huolta ylipakkaamisesta. Liikaa pakkaamisen vaaraa ei kuitenkaan ole, mikäli materiaalia käytetään juuri se määrä, joka tarvitaan täyttämään sekä tuotteen että jakeluketjun vaatimukset.

- Kotimainen kurkkukin tarvitsee pakkauksensa, vaikka se saattaakin tuntua hassulta. Kurkku sisältää paljon vettä, joka alkaa haihtua heti poimimisen jälkeen. Ilman muovikäärettä kurkku kuivuisi ja nahistuisi ostokelvottomaksi hyvin nopeasti.

Oikea pakkauskoko on ekoteko

Lähes kaikki ruoan pakkaaminen on Suomessa ekologista, ja tuotannon ympäristövaikutusten rinnalla pakkausten vaikutus on häviävän pieni. Avain ekologiseen pakkaamiseen löytyy oikean pakkausmateriaalimäärän käyttämisestä sekä ympäristöasioiden huomioimisesta materiaalinvalmistuksessa. Kehittyneen pakkaussuunnittelun ansiosta pystytään kuljettamaan isompi määrä tuotetta pienemmällä määrällä pakkausmateriaalia.

Suomessa käytetyin pakkausmateriaali on aaltopahvi, joka päätyy useimmiten kuljetuslaatikoiksi ja – pakkauksiksi. Elintarvikepakkauksiin käytetään paljon kuitupohjaisia eli paperi-, kartonki- ja aaltopahvipohjaisia materiaaleja, kuten maito- ja mehutölkeistä tuttua nestepakkauskartonkia.

Kuluttajat voivat osallistua omalta osaltaan ympäristötalkoisiin valitsemalla sopivan kokoisen pakkauksen niin, että pystyvät käyttämään ostamansa elintarvikkeen kokonaan. Jos tuotteita pilaantuu ja niitä joudutaan heittämään pois, aiheutetaan ympäristölle enemmän ongelmia kuin jos olisi käytetty hiukan liikaa pakkausmateriaalia.

- Kuluttajien kannattaa panostaa myös kierrättämiseen, sillä pakkausmateriaalit ovat nykyään yleensä kierrätettävissä tai hyödynnettävissä energiaksi. Oman kunnan alueen kierrätysmahdollisuudet on hyvä ottaa selville, ja esimerkiksi kauppareissun yhteydessä viedä tyhjiä maitotölkkejä keräysastiaan, Leppänen-Turkula sanoo.

Sivun alkuun >>

Peruna - Eräs maailmanhistoria

Kirjailija: Reader, John

Maanmainion mukulan ja verrattoman ravintopakkauksen tie Andeilta tähtiin asti

Peruna voidaan keittää, paistaa, muussata, uppopaistaa, vuolla sipsiksi ja soseuttaa, muuttaa jauhoiksi ja vodkaksi, ja onpa sillä nostatettu lempeäkin. Vähähiilihydraattista dieettiä noudattaville se on vihonviimeinen kauhistus mutta useimmille jokapäiväinen peruselintarvike.

Kuinka pottu on löytänyt tiensä Andeilta koko maailman ruokapöytään? Tarinaan mahtuvat Perun Cuzcossa sijaitsevan auringontemppelin kultaiset perunat, Irlannin kuraiset potaatit ja Kiinassa McDonald’sin ranskalaisia varten tuotetut mukulat.

John Reader jäljittää perunan kirjavia vaiheita läpi historian lähtien liikkeelle sen synnystä ja evoluutiosta ja selvittäen kasvin arvoituksellista saapumista Eurooppaan, missä siitä muodostui olennainen osa ruokakulttuuria ja yhteiskuntaa. Peruna – eräs maailmanhistoria valaisee kiinnostavalla tavalla vaatimattomimman ja monikäyttöisimmän elintarvikkeemme biologiaa, historiaa ja yhteiskunnallista merkitystä. Kirjaan on lisätty suomalaisen perunan historiaa valottava artikkeli.

John Reader on kirjailija ja toimittaja, jolla on takanaan jo 40 vuoden mittainen ura.

Alkuteos: Propitious Esculent
Suomentaja: Kirsi Komonen
ISBN: 978-952-01-0227-2
Sidosasu: sid.
Ilm: 04/2009
Kustantaja: LIKE

Sivun alkuun >>

Reilun kaupan tuotteiden myynti kasvoi Suomessa viime vuonna 57 prosenttia
21.4.2009

Kuluttajat odottavat yritysten olevan nykyistä vastuullisempia kehitysmaiden tuottajien kanssa toimiessaan, selviää Reilun kaupan kansainvälinen yhteistyöjärjestön FLO:n teettämästä tutkimuksesta. GlobeScan Incorporated -yrityksen toteuttama tutkimus on ensimmäinen globaali kuluttajatutkimus Reilusta kaupasta.

Tutkimukseen osallistui 14 500 kuluttajaa 15 eri maassa loka-joulukuun 2008 aikana (Suomessa 1000 vastaajaa). Lähes kolme neljästä (74 %) vastanneista koki riittämättömäksi vastuullisuudeksi sen, etteivät yritykset aiheuta toiminnallaan vahinkoa tai haittaa. Sen sijaan yritysten tulisi aktiivisesti tukea yhteisöjen kehittämistä kehitysmaissa.

Tutkimus osoitti kuluttajien vaativan yrityksiltä uudenlaista kaupankäyntimallia, jossa oikeudenmukaisuus on keskeinen osa liiketoimintaa. Tutkimukseen osallistuneiden maiden kuluttajista yli puolet (55 %) on ”aktiivisia eettisiä kuluttajia”, jotka odottavat paljon yritysten sosiaaliselta, taloudelliselta ja ympäristövastuulta. He palkitsevat kulutuspäätöksillään yrityksiä, jotka vastaavat heidän odotuksiinsa – sekä rankaisevat kulutustottumuksillaan yrityksiä, jotka eivät näin tee. Nämä kuluttajat myös vaikuttavat mielipiteillään toisiin kuluttajiin. Reilun kaupan tuntevista kuluttajista noin kolmannes on tutustunut asiaan perheen, ystävien tai kollegojen kautta.

Lähes kolme neljännestä (72 %) vastaajista koki, että ulkopuolinen sertifiointi on paras tapa varmistua tuotteen eettisyydestä. Suomessa luotetaan Reiluun kauppaan: 93 prosenttia järjestelmän tuntevista suomalaisista luottaa Reilun kaupan sertifiointimerkkiin joko jonkun verran tai paljon.

Kuluttajien eettinen valveutuneisuus näkyy edelleen myös Reilun kaupan tuotteiden myyntilukujen kasvuna. Suomessa myytiin Reilun kaupan tuotteita viime vuonna vähittäiskaupan arvossa mitattuna yhteensä yli 54 miljoonalla eurolla. Myynnin arvo kasvoi noin 57 prosenttia edellisvuoteen verrattuna, ja kasvu oli edellisvuotta nopeampaa. Suomalaiset ostivat viime vuonna keskimäärin 10,22 eurolla Reilun kaupan tuotteita asukasta kohden (6,54 eurolla vuonna 2007). Tämän vuoden maaliskuussa suomalaisissa kaupoissa oli myynnissä yli 1 000 erilaista Reilun kaupan tuotetta.

Myös muissa Pohjoismaissa tuotteiden myynti kasvoi selvästi: Tanskassa 40 prosenttia, Norjassa 73 prosenttia ja Ruotsissa 75 prosenttia. Henkeä kohden lasketussa kulutuksessa Suomi kiri jälleen Pohjoismaiden ykköseksi. Suomessa suosituimpia Reilun kaupan tuotteita olivat banaanit, kahvi, kukat, puuvilla ja viini.

Aasian Reilun kaupan tuottajia yhteistyöjärjestö FLO:ssa edustava Binod Mohan uskoo, että Reilun kaupan menestystarina jatkuu myös tulevaisuudessa. ”Me Aasiassa uskomme kuluttajiin ja siihen, että kuluttajat ostavat uskollisesti Reilun kaupan tuotteita. Kuluttajille tuotteet ovat perushyödykkeitä. Kehitysmaiden viljelijöiden kannalta Reilun kaupan tuotteiden hankkiminen saa aikaan suuria muutoksia, ja me tiedämme kuluttajien ymmärtävän tämän.”

Sivun alkuun >>

Vuoden 2009 viinit on valittu
4.4.2009

Vuoden viiniksi valikoitui tuomariarvioiden perusteella Ambrosan Amarone vuodelta 2003. Viinin tekijä on italialainen Nicolis Angelo & Figli ja sitä on saatavilla Alkon tilausvalikoimassa.

Vuoden Viinit -kilpailun järjesti kilpailua varten perustettu yhdistys tänä vuonna jo 12. kertaa. Kilpailun tarkoituksena on sekä edistää viinikulttuurin leviämistä maassamme että edistää viinien tuntemusta kuluttajien keskuudessa.

Kilpailuun osallistui tänä vuonna 31 viiniagenttia ja maahantuojaa yli 430 viinillä. Viinit jaoteltiin 24 kilpailusarjaan. Sarjojen parhaat viinit palkittiin Kultaisella, Hopeisella ja Pronssisella diplomilla. Sarjansa voittanut viini, joka saamiensa pisteiden perusteella erottui selvimmin muiden sarjojen voittajista, palkittiin Platinadiplomilla ja Vuoden Viini 2009 -tittelillä.

Viiniseura Helsingin Munskänkarna ry tukee kilpailun tuomarityöskentelyä. Diplomien lisäksi tuomareilla on lupa jakaa myös kunniakirjoja mielenkiintoiseksi todetuille viineille.

Useina vuosina Vuoden viinistä on tullut myyntihitti. Tämänvuotinen valinta kohdistuu hieman arvokkaampaan viiniin, mutta useita kohtuuhintaisia löytöjä voi tehdä eri sarjojen voittajalistoilta.

Lähde: Ruokatieto

 

Sivun alkuun >>

Kuluttajat kaipaavat ruualle yhtenäistä vastuullisuusmerkkiä
12.3.2009

Kuluttajat kokevat, että heidän valinnanvaikeuttaan ruokakaupassa helpottaisi vastuullisuusmerkki, joka sisältäisi ympäristövaikutuksen lisäksi kaikki vastuullisuuden ulottuvuudet. Myös elintarviketutkijat ovat innokkaita kehittämään mittareita merkin taakse. Kauppa ja teollisuus sen sijaan eivät lämpene ajatukselle.

Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT ja Kuluttajatutkimuskeskus aloittivat kolme vuotta sitten elintarvikeketjun vastuullisuuden kehittämisen selvittämällä lähtökohdat: mitä vastuullisuuteen sisältyy ja miten sitä voi mitata.

Kuluttajien mielestä elintarvike voi olla yhtä vastuullinen valmistettiinpa se Suomessa tai ulkomailla. Näkemys riippui kuitenkin tuotteesta. Margariinissa ei nähty eroa Puolassa tai Suomessa valmistetun elintarvikkeen välillä, mutta ruisleivässä kotimaisuus koettiin hyvin tärkeäksi.

Tutkimuspäällikkö Johanna Mäkelä Kuluttajatutkimuskeskuksesta korostaa, että ihmiset tarkastelevat vastuullisuutta erittäin monipuolisesti. Ruuan ympäristömerkki olisi vasta yksi askel kohti kuluttajien kaipaamaan tiedon tasoa.

Vastuun seitsemän veljestä

Elintarvikeketjun vastuullisuus -hankkeessa aihe kiteytyi seitsemäksi ulottuvuudeksi: ympäristö, tuoteturvallisuus, ravitsemus, työhyvinvointi, eläinten hyvinvointi, taloudellinen vastuu ja paikallisuus. Näille luotiin kriteerit ja mittarit, joiden perusteella tietoja aletaan kerätä tänä vuonna ja kehitys julkaistaan viiden vuoden päästä vuonna 2014.

Tutkimuspäällikkö Sari Forsman-Hugg MTT:stä korostaa, että yhteinen sisältö löytyi kaikissa hankkeen kolmessa esimerkkiketjussa, jotka olivat ruisleipä, broilerituotteet ja margariini.

- Vastuullisuuden haltuunotto ei ole niin hankalaa kuin voi äkkiseltään tuntua. Tämä on näytön paikka koko ketjulle. Vastuullisuuden varaan voidaan rakentaa lisäarvoa suomalaiselle ruualle. Vastuullisesti toimivat yritykset tähtäävät lain vaatimuksia pidemmälle, Forsman-Hugg kannustaa.

Tutkimuslaitosten lisäksi hankkeessa oli mukana viisi elintarvikealan yritystä. Vastuullisuuden sisällön määrittämiseen osallistui sidosryhmätyöpajoissa yli 200 henkilöä. Hankkeen loppuseminaari Voimalla vastuullisuuden! järjestettiin tiistaina Vanhalla ylioppilastalolla Helsingissä.

Lähde: Ruokatieto

Sivun alkuun >>

Netissä toimiva ravintolaskuri kertoo omien ruokaostosten ravintosisällöt
17.2.2009

Terveydestä ja hyvinvoinnista huolehtiminen on tällä hetkellä kasvava megatrendi sekä Suomessa että muualla maailmassa. Netissä toimiva uusi ravintolaskuri auttaa kirjaamaan ruokaostoksien ravintosisällöt, eikä niitä tarvitse enää laskea käsin. Palvelun avulla omia ostoksia voi helposti verrata eri ravintoaineista annettuihin suosituksiin.

Hyvinvoinnin kannalta suuri merkitys on erityisesti sillä, mitä syömme päivittäin, ja yhä useampi suomalainen seuraakin tarkkaan ruokavaliotaan. -Ihminen tarvitsee tietyn määrän esimerkiksi vitamiineja, kivennäisaineita ja rasvoja voidakseen hyvin. Monissa talouksissa ruokaostosten ravintosisältöjä seurataan pakkausten tuoteselosteista, joissa on nykyään melko kattavasti tietoa, sanoo Ruokakeskon asiakkuusyksikön johtaja Niina Ryynänen.

Suolan, rasvan tai vitamiinien määrän laskeminen ruutuvihon ja kynän avulla voi olla melko hankalaa jokapäiväisenä tehtävänä. Apua on kuitenkin nyt saatavilla sähköisestä palvelusta: netissä toimiva ravintolaskuri kirjaa ylös ruokaostoksien ravintosisällöt ilman, että niitä tarvitsee laskea omin käsin. Laskuriin kirjautuvat K-ruokakaupoissa tehtävät ostokset. Palvelun avulla omia ostoksia voi helposti verrata eri ravintoaineista annettuihin suosituksiin. Palvelu on kuluttajalle ilmainen.

Ostoskorin sisältöä verrataan ravintosuosituksiin

Netissä toimiva ravintolaskuri näyttää kuluttajalle ostoskorin ravintosisällön viideltä viimeiseltä kauppareissulta tuotekohtaisesti ja viimeisten kuukausien ajalta tuoteryhmätasolla, jolloin talouden ruokailutottumuksia ja niiden muutoksia on helppo seurata.
- Omaa ruokavaliota voi verrata valtion ravitsemusneuvottelukunnan suosituksiin, joista selviää, paljonko esimerkiksi vitamiineja, sokeria, suolaa, kuitua tai rasvoja pitäisi saada. Vertailu kertoo, pysytäänkö sopivalla vaihteluvälillä vai onko jostain tärkeästä aineesta puutetta, Ryynänen sanoo.

Palvelu helpottaa seurantaa - muutokset ruokavalioon tehtävä itse

- Palvelun ehdoton vahvuus on sen helppous. Internetissä toimiva palvelu antaa yhdellä vilkaisulla oleellista tietoa taloudessa kulutettavan ruoan laadusta ja antaa hyviä vinkkejä esimerkiksi siitä, kuinka ruokavalion D-vitamiinin määrää voi nostaa, kertoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen pääjohtaja Pekka Puska.

Palvelu on ollut pilottikäytössä jo parin vuoden ajan, ja sen käyttäjiltä on tullut positiivista palautetta. Vaikka innokkaimmat käyttäjät ovat tähän mennessä olleet terveystietoisimpia kuluttajia, palvelusta on tarkoitus tehdä helppo työkalu kaikille. Lisäksi monille ruokavalion seuraaminen on osa sairaudenhoitoa.

- Suomessa on tällä hetkellä puoli miljoonaa diabeetikkoa, miljoona korkeasta verenpaineesta kärsivää, ja yli kaksi miljoonaa ylipainoista. Haluamme tarjota heille helpon tavan seurata kokonaiskuvaa siitä, mitä he syövät, Ryynänen sanoo.
- Uusi työkalu tekee ruokavalion seuraamisesta aikaisempaa vaivattomampaa, mutta loppujen lopuksi on ihmisen oma valinta, muuttaako hän elintapojaan.

Rekisteröitymällä käyttäjäksi

Ravintolaskuripalvelu toimii internetissä osoitteessa www.ravintokoodi.fi, ja sen käyttäjäksi pääsee rekisteröitymällä K-Plussa-kortin numeron avulla Plussa.comissa.
- Rekisteröitymisen yhteydessä saa käyttöönsä salasanat, joiden avulla ravintokoodi.fi-palveluun pääsee kirjautumaan. Palvelu edellyttää, että jokainen K-Plussa-kortin täysikäinen haltija rekisteröityy henkilökohtaisesti, kertoo Ruokakeskon asiakkuusyksikön johtaja Niina Ryynänen.
Tietoja ruokaostoksista alkaa kerääntyä noin viikon kuluttua rekisteröitymisestä, ja sen jälkeen omien ruokaostostensa terveellisyys- ja ravintotietoja voi käydä katsomassa milloin tahansa. Palvelu ei kerää tai käsittele käyttäjien henkilötietoja.

Sivun alkuun >>

Herkkutatti oli viime kesän ostetuin metsäsieni
13.2.2009

Sananparsi ”kasvaa kuin sieniä sateella” koki kolauksen viime kesänä: vaikka kesä oli sateinen ja kylmä, ei sienistä saatukaan hyvää satoa.

Jatkuvat sateet ja kylmä maaperä eivät edistä sienten kasvua, vaan useimmat sienet tarvitsevat myös poutajaksoja ja lämmintä säätä kasvaakseen, toteaa Arktiset Aromit ry summatessaan vuoden 2008 kaupallista sienisatoa.

Parhaiten sienistä poimittiin herkkutattia, reilut 344 tonnia. Herkkutatin satokausi oli kuitenkin lyhyt, sillä yöpakkaset laittoivat sadolle lopun parhailla kasvualueilla jo syyskuun alkupuolella. Lisäksi satokausi alkoi eteläisessä Suomessa myöhemmin kuin pohjoisessa. Poimijat olivat kuitenkin hereillä ja lyhyestä satokaudesta huolimatta herkkutattia saatiin myyntiin keskimääräisesti.

Myös rouskut nousivat pintaan viime kesänä pohjoisessa aiemmin kuin etelässä. Tämä ilmiö on erityisesti etelän kuivina kesinä ollut yleinen. Rouskuja ei kuitenkaan pohjoisessa osta juuri kukaan, joten niiden ostomäärät jäivät alhaisiksi, alle 54 tonnin.

Kantarelli tuotti sienistä suhteellisesti parhaan sadon. Sitä yritykset ostivat reilut 14 tonnia. Myös alkukesällä ostettavan korvasienen ostomäärät nousivat kantarellin tasolle, vaikka korvasienen sato ei ollut paras mahdollinen.

Muita sieniä ostettiin vajaa kymmenen tonnia. Suppilovahvero oli näistä yleisin. Tuoksuvalmuska pysytteli yksittäistapauksia lukuun ottamatta piilossa viime kesänä. Se vaatii kasvaakseen riittävän korkean maaperän lämpötilan.

Arktiset Aromit ry:n keräämissä sienten ostoluvuissa eivät ole mukana kaikki yritykset. Vajaan puolen miljoonan kilon kokonaisostomäärät ovat suuntaa antavia ja kartoittavat lähinnä yhdistyksen toiminnassa mukana olevien yritysten tilannetta. Viralliset tilastot maa- ja metsätalousministeriöstä saataneen loppukeväästä.

Lähde: Ruokatieto

Sivun alkuun >>

Sipulin suosio kasvussa
15.1.2009

Tutustu erilaisiin sipuleihin

Kuluttajat ovat ostaneet viime vuonna tuoreita kasviksia selvästi edellisvuotta enemmän. Etenkin sipulin suosio on kasvanut. Vuoden alusta lokakuun loppuun vuonna 2008 kotitaloudet ostivat tavallista ruokasipulia eli keltasipulia viidenneksen enemmän kuin vanstaavaan aikaan vuonna 2007. Sipuliostojen reilu kasvu kertonee siitä, että kotikokkaus on lisääntymässä.

Sipuli kiinnostaa kaikkialla niin kuluttajia kuin tutkijoitakin, koska sipuli on niin oleellinen osa ruoanvalmistusta. Lisäksi sipuli tiedetään terveysvaikutteiseksi, suorastaan lääkkeenomaiseksi kasvikseksi. Kansainvälisessä kaupassa sipuli on tomaatin jälkeen arvokkain vihannes. Sipuli säilyy hyvin ja kestää kuljetusta, joten sitä on helppo markkinoida jopa maanosasta toiseen.

Sipulia päivittäin

Syö viittä väriä päivässä -ajattelussa suurin osa sipuleista sijoittuu valkoisen ja ruskean päävärin ryhmään, vihreät sipulit vihreään ja punasipuli sini-purppuraan. Kullakin kasvisten viidellä väriryhmällä on oma tehtävänsä ruokalautasella paitsi silmänruokana myös ihmisen elintoiminnoissa.

Tutkimusten mukaan sipulit osana monipuolista, kasvispainotteista ruokavaliota alentavat veren kolesterolitasoa, vahvistavat immuunijärjestelmää ja auttavat ehkäisemään syöpä- ja sydän- ja verisuonisairauksien kehittymistä. On saatu tutkimustuloksia, joiden mukaan säännöllisesti sipuleita ja valkosipulia syövät sairastuvat muita harvemmin erilaisiin syöpäsairauksiin.

Sipulien terveysvaikutukset aiheutuvat niiden sisältämistä orgaanisista rikkiyhdisteistä ja flavonoideista. Erityisesti sipuleiden kversetiinillä on monia erinomaisia vaikutuksia, koska se on voimakas antioksidantti. Sipuleiden allisiini puolestaan vaikuttaa antibioottisesti. Ei ihme, että sipulia on kautta aikain käytetty bakteerien tuhoajana, heikentyneen vastustuskyvyn kohentajana ja ruoansulatuksen parantajana.

Keittiön monitoimikasvis

Suomessa sipuleita tunnetaan viitisentoista erilaista, maailmalla kaikkiaan parisenkymmentä, mutta eniten käytetään tavallista keltasipulia. Sipuleista ruoka saa täyteläistä, muita makuja pyöristävää ja syvää aromia. Juuri nyt ajankohtaista on käyttää sipulia pieninä, raakoina kuutioina blinien lisäkkeenä. Ohuet sipulisiivut sopivat myös appelsiini- tai tomaattiviipaleiden lomaan salaatiksi.

Sipulin kuumentamisessa maltti on valttia. Lempeästi kuullotettuna ja haudutettuna sipulin maku lauhtuu miellyttäväksi. Liian kuumassa sipuli palaa karvaan makuiseksi. Makeaksi kuullotettu sipuli maistuu ihanalta pihvien, maksaleikkeiden ja kyljysten kanssa. Kylmänä kautena sipulia kannattaa käyttää kaikkiin keittoihin, pataruokiin ja uunissa haudutettaviin ruokiin.

Nimet kohdalleen

Yleensä puhuttaessa pelkästä sipulista tarkoitetaan kelta- eli kepasipulia, jota kutsutaan myös ruokasipuliksi. Punasipuli keltasipulin punakuorisena muotona, purjo, valkosipuli ja ruohosipuli eivät aiheuta nimeämisessä sekaannuksia, ja ne on helppo tunnistaa.

Salottisipulia pidetään herkuttelijoiden sipulina. Salottisipulit ovat keltasipulia pienempiä, usein pitkänomaisia ja kellanruskeita tai osin punertavia. Toinen gourmetsipuli on vanhanajan ryvässipuli, jonka maku on erittäin aromikas.

Makea sipuli, kansainvälisesti sweet onion on melko kookas. Miedonmakuisena se sopii salaatteihin. Jättisipulilla tarkoitetaan keilamaista, suurta sipulia, joka voi painaa 0,5 - 1,5 kg tai jopa enemmänkin. Maultaan jättisipulikin on melko mieto. Joskus niin makeaa sipulia kuin jättisipuliakin kutsutaan salaattisipuleiksi. Miedot sipulit on kypsennettävä hyvin miedolla lämmöllä, koska ne palavat helposti.

Salaattisipuliksi kutsutaan myös viher- eli kevätsipulia. Siitä kannattaa kuitenkin mieluummin käyttää nimeä kevätsipuli, kansainvälisen spring onion -nimityksen tavoin. Kevätsipuli on tavallinen aines aasialaisissa ruoissa.

Kiinalainen ruohosipuli poikkeaa ruohosipulista litteiden, poikkileikkaukseltaan kolmiomaisten lehtien perusteella. Usein varsien päissä näkyy vaaleita kukkanuppuja. Kiinalaisen ruohosipulin maku muistuttaa valkosipulia.

Hillosipuli on tullut tutuksi nimenomaan etikkasäilykkeenä. Hillosipuli on malloltaan valkoinen. Ilmasipuli on melko harvinainen, kuitenkin tuttu puutarhaharrastajille. Sen paksut, ontot varret voi leikata renkaiksi salaatteihin. Varsien päihin kehittyvät pikkusipulit istutetaan maahan tuottamaan uutta satoa.

Lähde ja kuvat: Kotimaiset Kasvikset ry, kuvaaja Sanna Peurakoski

Sivun alkuun >>

Atrian suomalainen joulukinkku on säilyttänyt suosionsa
15.12.2008

Atrian joulukinkkuvalikoima tänä vuonna koostuu yhdeksästä erilaisesta kinkkuvaihtoehdosta. Kinkkuja löytyy varmasti erikokoisiin tarpeisiin: 2,5kg, 5kg, 7kg ja 10,5kg. Kaikille yhteistä on se, että liha on 100 % suomalaista.

Aikataulu

Kinkkukauden suunnittelu Atrialla alkaa heti joulun jälkeen tammikuussa: silloin tehdään päätökset tuotevalikoimasta, pakkauksista ja muista joulutuotteisiin liittyvistä yksityiskohdista. Markkinointi alkaa keväällä, maalis—huhtikuussa. Ensimmäiset tilausvahvistukset saadaan yleensä jo juhannukseksi. Lopulliset tilaukset tulevat sisään elokuun loppuun mennessä.

Perinteet pitävät

Tänä vuonna Atrian joulukinkkuja on tilattu noin 2,5 miljoonaa kiloa, mikä on yli 40 % Suomen kaikista joulukinkuista. Ylivoimaisesti suosituin Atrian kinkku tänäkin vuonna on noin 7 kilon painoinen Atria Juhlakinkku potkalla. Selvä kakkonen on sekin sama kuin viime vuonna: Atria Perinteinen Joulukinkku noin 10,5 kg. Luuton Juhlakinkku 5kg ja muut luuttomat tulevat seuraavina suosikkeina.

Atrian ennätyksiä rikkomassa

Tuoresuolatun kinkun menekissä tänäkin vuonna on todettu selvää kasvua. Tuoresuolattuja kinkkuja ei pakasteta. Niiden valmistus aloitetaankin vasta itsenäisyyspäivän tienoilla. Atrialta on tänä vuonna tilattu ennätysmäärä tuoresuolattuja kinkkuja, jopa lähes 600.000 kiloa, mikä lienee yhden lihatalon toimittamana Suomen ennätys. Tämän toteutuminen on vaatinut koko lihaketjulta - siankasvattajilta, myös teurastamolta, leikkaamolta, suolaukselta, pakkaukselta ja logistiikalta; kaikilta 100 % onnistumisen. Viime vuosi oli jo harjoittelua: 450.000 kiloa oli kuitenkin tuolloinkin jo kaikkien aikojen ennätys.

 

 

Sivun alkuun >>