Huippukokin vinkeillä valmistat kalan helposti
26.5.2011
Kalaruoat ovat varsinkin kesällä suurta herkkua. Kokonaisten kalojen kanssa saattaa kuitenkin tulla tenkkapoo, sillä vaikka osaisikin perata kalan, sen kypsentäminen maukkaaksi on haasteellista. Kalan valmistaminen uunissa on kuitenkin helppoa, kun saa ohjeet huippukokilta. S'il vous plaît.
Kokkailu on mukavaa puuhaa varsinkin, kun on selkeät perusohjeet joko muistissa tai vaikka keittokirjan takasivulle raapustettuina. Mustikkapiirakka ja nakkikastike ovat suomalaista perusosaamista, ja varsinkin näin kesäaikaan on hyvä osata valmistaa myös kokonainen kala. Keittiömestari Aki Wahlmanin perusohjeessa kala perataan, huuhdotaan ja valmistetaan uunissa.
– Kala maustetaan kypsennystä kestävillä puuyrteillä eli timjamilla, rosmariinilla ja villimintulla. Yrttejä varten kalan kylkeen tehdään poikittaisia syviä viiltoja, ihan selkärankaan asti. Kun yrtit laitetaan viiltoihin, maku tarttuu kalaan kunnolla, sanoo Wahlman.
Suolaa laitetaan melko reippaasti, samoin lorautetaan oliiviöljyä kalan päälle. Vaihtoehtoisesti tilkka valkoviiniä sopii maukkaaksi liemeksi. Kypsymisen loppupuolella tai vasta koristeeksi voi laittaa muita yrttejä: basilikaa, persiljaa, tilliä.
– Ja jos ei halua raaputella kuivunutta kalannahkaa irti uunivuoasta, suosittelen uunipussin käyttämistä. Se on hygieeninen ja siinä on sekin hyvä puoli, että kala ikään kuin höyrystyy kypsäksi eikä varmasti kuivu liikaa, vinkkaa Wahlman.
Lisukkeet samalla lämmöllä
Uudet perunat ovat parhaimmillaan keitettyinä tillin kera, mutta kaikki muut lisukkeet Wahlman valmistaa samassa pussissa kalan kanssa. Paistopussiin voi laittaa kypsymään melkein mitä vaan: ohuita porkkanasuikaleita, herkkusieniä, sokerihernettä, sipulinvarsia, paprikaa.
– Ja kun tuoreen kasvispedin päälle lisää omalta laiturilta ongittuja ahvenfileitä, valmistaakin jo minun suosikkikesäruokaani, hymyilee Wahlman.
Ennen kypsentämistä Wahlmanin ahvenet kuitenkin nyljetään tai fileoidaan ja voidellaan oikealla voilla. Ahventen ja kasvisten kanssa paistopussiin lisätään suolan lisäksi paljon tuoretta timjamia, valkosipulia ja sitruunankuorta.
Paistopussilla kokematonkin kokki onnistuu
Moni valmistaa paistinsa liian kuumassa uunissa ja lopputulos on ikävän kuiva ja kärähtänyt. Myös kalan kuivumista pelätään. Eikä kalaan haluta koskea paljain käsin.
– Kalaan pitää uskaltaa koskea rohkeasti, ei se pure. Mutta etenkin muut kuin lohikalat kannattaa valmistaa uunipussissa. Silloin ei lämpötilallakaan ole niin paljon merkitystä, koska paistopussin sisälle syntyy mehukas paistoympäristö, tietää Aki Wahlman.
Kalaruokien reseptit
Kokonaisena grillattu taimen
1 taimen (kuha, kirjolohi, siika)
1 ruukku rosmariinia
1 sitruuna
2 oksaa tilliä
merisuolaa
Huuhtele kala ja kuivaa pinta. Halkaise sitruuna ja hiero kalan pintaan. Suolaa kala sisältä ja laita vatsaan tilliä. Tee veitsellä viillot pintaan ja työnnä niihin rosmariinia. Laita kala paistopussiin, sulje pussi sulkijalla ja kypsennä uunissa 180 astetta 30-40 min kalan koosta riippuen.
Nyljetty ahven fenkolipedillä
4 kokonaista nyljettyä ahventa
1 salaattifenkoli
2 kevätsipulia
100 g sokeriherneitä
50 g voita
suolaa
4 oksaa timjamia
Hiero kalan pintaan voita, mausta lopuksi suolalla ja timjamilla. Leikkaa fenkoli, sokeriherneet ja kevätsipuli ohuiksi viipaleiksi ja laita ne paistopussin pohjalle pediksi sekä lopuksi päälle kalat. Sulje pussi sulkijalla ja kypsennä 180 asteisessa uunissa 20 min.
Reseptit: Aki Wahlman
Sivun alkuun >>
Tyypillinen luomuruuan käyttäjä on yli 50-vuotias pääkaupunkiseutulainen
26.3.2011
Tyypillinen luomuruuan käyttäjä on yli 50-vuotias pääkaupunkiseudulla asuva ja ruuanlaittoa harrastava niin sanottu edelläkävijänainen. Luomubarometri 2010 –tutkimukseen vastanneista 70 prosenttia on sitä mieltä, että luomun käyttäjät ovat vastuullisia, mukavasti toimeentulevia, yhteiskunnallisesti aktiivisia ruokaharrastajia.
Luomua käyttävät myös pitävät itseään edelläkävijöinä, ja heidän omakuvansa on hyvin positiivinen, osoittaa TNS Gallupin tekemä luomubarometri. Mielikuva on ymmärrettävästi toisenlainen niiden keskuudessa, jotka eivät osta luomuelintarvikkeita.
Viestinnän tutkija Anne Leppänen viestintäyritys Kuulesta kertoo, että ne ihmiset, jotka eivät käytä luomua, pitävät luomua ostavia hieman hyväuskoisina, nipottajina ja tuhlaavaisina. Yli 50 prosenttia kaikista vastanneista puolestaan arvelee, että henkilö, joka ei käytä luomua, on vähävarainen ja säästäväinen. Kuule vetää maa- ja metsätalousministeriön osarahoittamaa Luomu brändiksi –hanketta.
Viisikymppiset tottuneet aitoon
Leppänen päättelee, että vanhempien naisten suurempi luomun käyttö johtuu ainakin osaksi siitä, että he ovat jo lapsuudessaan tottuneet syömään aitoa, itse tehtyä ruokaa ja ovat käyneet koko ikänsä sieni- ja marjametsässä.
- Keski-ikäiset ovat tietoisempia terveydestä ja haluavat välttää lisäaineita. Luomu on siten heille hyvin selkeä valinta, Leppänen toteaa.
Kaiken kaikkiaan Suomessa luomun käyttö on vielä vähäisempää kuin muualla Euroopassa. Siihen Leppänen löytää yksiselitteisen syyn.
– Suomessa ruokaan luotetaan ja ajatellaan, että kotimainen ruoka on puhdasta. Suurin osa luomun aktiivikäyttäjistä uskoo luomun käytön lisääntyvän heidän omissa talouksissaan seuraavan kahden vuoden aikana. Aletaan vähitellen nähdä kaikki hyvät syyt ostaa luomua, Leppänen toteaa.
Luomu tarkoittaa laatua, ei luksusta
TNS Atlas Lifestyle -aineiston mukaan luomuruokaa ostavia naisia yhdistää myös kiinnostus uusiin ruokatrendeihin, etnisiin ruokiin, Reilun kaupan tuotteisiin, ympäristöön ja kierrättämiseen, hyväntekeväisyyteen ja kulttuuriin.
Kaikkein vahvimmin luomusta kiinnostuneita, heitä, jotka ovat täysin samaa mieltä siitä, että luomuruuasta kannattaa maksaa enemmän, alle 30-vuotiaista naisista kuitenkin vain noin 2 prosenttia ja yli 50-vuotiaista 3 prosenttia.
Aineiston tietojen valossa näyttää siltä, että yli 50-vuotiaille luomua ostaville naisille ruuan tuotantotapa on osa heidän yleistä haluaan satsata laatuun ja kotimaisuuteen. He eivät tavoittele luksusta, vaan kestävää ja hyvää laatua olevia tuotteita.
Nuoret luomua ostavat naiset puolestaan ovat nuoria luomusta huolimatta, he haluavat käydä juhlimassa ja elokuvissa, saattavat tehdä heräteostoksia vaatekaupassa ja menevät tietoa etsiessään ensiksi nettiin.
TNS Gallupin tekemään tutkimukseen vastasi 1 017 suomalaista ja vastaajat edustivat monipuolisesti koko Suomea.
Lähde: Ruokatieto
Sivun alkuun >>
 |
Kotimainen luonnonvarainen kala edelleen ympäristöystävällisin vaihtoehto
18.1.2011
WWF Suomen uudistetun kalaoppaan mukaan kotimainen luonnonvarainen kala on edelleen kuluttajalle ympäristöystävällisin vaihtoehto. Poikkeus ovat uhanalaiset lajit, kuten meritaimen ja ankerias, joita voi edelleen niiden häviämisuhasta huolimatta myydä ja pyytää laillisesti ja joiden kalastuksen WWF lopettaisi toistaiseksi. Ensimmäistä kertaa myös yksi kasvatettu kala on nyt saanut WWF Suomen kalaoppaassa vihreän eli suositusmerkinnän: kiertovesiviljelyllä kasvatettu sampi.
"Suomessa kalaruoan ystävät ovat aivan poikkeuksellisen hyvässä asemassa, koska voimme nauttia herkullisista, puhtaista kotimaisista kaloista hyvällä omallatunnolla. Kuitenkin jopa 75 prosenttia Suomessa myydystä kalasta on ulkomaista ja esimerkiksi silakkaa syödään vuodessa keskimäärin vain noin yksi annos henkeä kohden", ihmettelee WWF Suomen meriohjelman päällikkö, FT Sampsa Vilhunen.
Helppokäyttöisessä oppaassa kalat on luokiteltu ympäristöperustein, eli niiden pyynnin ja kalakantojen kestävyyden mukaan. Kuluttaja voi poimia vihreällä merkittyjä kaloja lautaselleen tai ostoskoriinsa hyvällä omallatunnolla, keltaisen värin kohdalla tulee harkita kestävämpää vaihtoehtoa ja punaisella merkittyjä välttää kokonaan. Oppaasta on tuotettu myös kätevä taskuversio.
Nyt uusitussa oppaassa on arvioitu paljon uusia kala- ja äyriäislajeja, esimerkkeinä vihreän listan uudet tulokkaat kuore, karppi, suutari, kuningasrapu, käsin poimitut osterit ja mertapyydetyt mustekalat; keltaisen listan sardiini, kampasimpukka, alaskanseiti, hokikala, kolja ja taskurapu; sekä punaisen listauksen saavat kissakala, kultaotsa-ahven ja chileläinen kasvatettu lohi.
Itämeren turskaa voi nyt jopa suositella
Suojelutoimet Itämeren turskan suhteen ovat alkaneet tuottaa tulosta ja voimakkaat vuosiluokat ovat nostaneet Itämeren turskan itäisen kannan luokituksen vihreälle ja läntisen kannan punaiselta keltaiselle. Varsinkin laitonta kalastusta on saatu hyvin kuriin.
Kuluttajalta vaaditaan entistä enemmän tarkkuutta kalavalinnoissa, sillä osassa oppaan lajeista on menty tarkempiin suosituksiin, jotka voivat perustua esimerkiksi pyyntimenetelmiin tai kalakantojen koon alueittaiseen vaihteluun.
"Pohjatroolattu mustekala on oppaassa punaisella, joka merkitsee, että niitä pitää välttää. Siimalla ja erilaisten mertojen ja loukkujen avulla tapahtuva pyynti voidaan luokitella kestäväksi. Kampasimpukoita puolestaan pyydetään sekä käsin että mekaanisesti. Mekaaninen pyynti pohjatrooleilla ja -haroilla vahingoittaa merkittävästi merenpohjan ekosysteemiä. Siksi olisi suosittava simpukoita, jotka on kasvatettu tai kerätty käsin merenpohjasta, näin myös sinisimpukoiden kohdalla", listaa Sampsa Vilhunen.
Tuoretta tonnikalaa tulee välttää
Suomalaisten suursuosikki tonnikala jakautuu sekä vältettäviin, suositeltaviin että harkittaviin luokkiin. Tuoreena myytävä tonnikala, jota tarjotaan sekä sushissa että tonnikalapihveinä, on pääosin peräisin suurikokoisista lajeista. Niiden lähes kaikki kannat ovat ylikalastettuja, ja siksi tuoretta tonnikalaa tulee välttää. Keltainen valo palaa säilyketonnikalalle, esimerkkeinä `Skipjack´, `Bonito´ ja `Albacore´ -tuotemerkit. Kaikki MSC-merkityt kalatuotteet puolestaan saavat WWF:n luokituksessa vihreän valon.
Katkaravuista tulee oppaan mukaan välttää trooppisia katkarapuja, kuten jättikatkarapuja. Chilessä kasvatettu lohi on kasvatuksen merkittävien ympäristöhaittojen ja puutteellisen viranomaisvalvonnan takia merkitty punaisella, Norjassa kasvatettu lohi ja Itämeren villi lohi puolestaan keltaisella.
Kaikkien suositusten muistaminen ja tuotteiden alkuperän selville saaminen ei aina ole yksikertaista. Sampsa Vilhunen kuitenkin kehottaa kuluttajaa olemaan valveutunut asiakas ja kysymään asiaa."Ulkomaisia kaloja ostettaessa on hyvä aina kysyä MSC-sertifioitua, kestävästi kalastettua vaihtoehtoa. MSC-merkittyjen tuotteiden määrä on kasvanut viimeisen viiden vuoden aikana muutamasta sadasta yli kuuteen tuhanteen ja suomalaiset tukut tuovat maahan lisää sertifioitua kalaa kuitenkin osin kuluttajien kysynnän mukaan".
n
Suosikaa MSC-tuotteita!
Kaikki ns. MSC-tuotteet saavat WWF:n luokituksessa vihreän valon. MSC:n (Marine Stewardship Council) tavoitteena on vähentää ylikalastusta eli luonnonvarojen kestämätöntä käyttöä. MSC-sertifikaatti on tällä hetkellä paras tae siitä, että kala on pyydystetty ekologisesti kestävällä tavalla. WWF:n verkkosivuilla olevassa oppaassa kerrotaan, mitä Suomessa myytäviä kaloja jo saatavilla sertifioituina.
" Usein unohdetaan, että merenelävät ovat villieläimiä ja ne mielletään sen sijaan vain elintarvikkeiksi. Uhanalaisetkaan kalalajit eivät monesti nauti minkäänlaista suojelua. Siksi kuluttajalle suunnatut oppaat ovat lunastaneet paikkansa tiedonvälityksen keinona ja kysynnän suuntaamisessa kestävämpiin kalavalintoihin", Vilhunen summaa.
|
Uutuus - Isoäidin Marjapitko
16.12.2010
VAASAN Isoäidin tuoteperheen uusi tulokas on herkullisen mehevä marjapitko. Kotoisan pitkon pinnalla on reilusti raikasta mustikkatäytettä, jossa ripaus raparperia. Herkun sisällä maistuu vadelma, joten herkullista täytettä riittää kahvihetken joka suupalalle.
Tuttu klassikko VAASAN Isoäidinpitko on tunnettu erityisen pehmeästä ja aidolla voilla leivotusta pullasta. Myös VAASAN Isoäidin marjapitko on mehevä ja suussa sulava, voilla leivottu kahvihetken herkku. Kotoisan ja herkullisen ulkonäön kruunaa sokeriripottelu.
VAASAN Isoäidin Marjapitkoa on saatavilla 4.1.2011 alkaen hyvin varustetuista elintarvikemyymälöistä kautta maan.
VAASAN Isoäidin Marjapitko 400 g, ainekset: vehnäjauho, täyte [sokeri, vadelma 6 %, mustikka 4 %, raparperi 2 %, maitorahka, vesi, sakeuttamisaineet (E 1442 maissista, E 440, E 461), säilöntäaine (E 202), väri (E 120), aromit], sokeri, vesi, voi (3 %), kasvirasva, hiiva, kananmuna, maitojauhe, kardemumma, suola, emulgointiaineet (E 472e, E 481), koristesokerin pintakäsittelyaine (E 904), säilöntäaine (E 200), aromit ja värit (E 160a). Pitkossa täytettä 32 %.
Ravintosisältö keskimäärin/100 g:
Energiaa 1250 kJ/ 290 kcal
Proteiinia 6,9 g
Hiilihydraatteja 52 g
josta sokereita 22 g
josta laktoosia 0,7 g
Rasvaa 5,8 g
josta tyydyttyneitä rasvahappoja 2,9 g
Ravintokuitua 3,1 g
Natriumia 0,2 g
Vähälaktoosinen, kuitupitoinen.
Sivun alkuun >>
|
Ruokareseptejä hakee verkosta yli puolet suomalaisista
16.12.2010
Yli puolet suomalaisista hakee ruokaideoita ja reseptejä verkosta. Verkko on noussut toiseksi tärkeimmäksi reseptien lähteeksi keittokirjojen jälkeen, osoittaa tuore selvitys. Itse tekeminen on nyt trendikästä ja yhteisöllisyyttä haetaan myös jakamalla omia ideoita ja kokemuksia verkossa.
Kaksi kolmesta ruokaohjeita verkossa etsivistä käyttää apunaan hakukoneita. Yhteisöllisiä reseptisivustoja puolestaan käytetään etenkin uusia ideoita etsittäessä. Suomen Sokerin Taloustutkimuksella teettämään tutkimukseen vastasi reilut tuhat suomalaista vuonna 2010.
Leivo, bloggaa ja keskustele
Tutkimukseen vastanneista yli puolet piti kotona leipomista trendikkäänä. Nykyiseen itse tekemisen trendiin kuuluvat olennaisesti myös jälkityöt eli omien leivontakokemusten jakaminen blogeissa tai Facebookissa. Monilla sivustolla käyttäjät keskustelevat resepteistä, vaihtavat vinkkejä ja lisäilevät kuvia itse tekemistään herkuista.
Milloin vain selattavissa olevien ohjeiden ja kokemusten lisäksi sivustoilla järjestetään nyt myös aikaan sidottuja tapaamisia, joissa käyttäjät voivat kysyä tietoa sivujen ylläpitäjän valtuuttamalta asiantuntijalta tai kiinnostavalta vertaiselta suorassa verkkokeskustelussa.
Lähde: Ruokatieto
Sivun alkuun >>
Lipeäkala tuo muistoja jouluun
1.12.2010
Perinteinen jouluruoka lipeäkala nauttii uutta arvostusta. Suuren yleisön keskuudessa lipeäkala on muuttunut lähes erikoisuudeksi, toisaalta vanhat ja uudetkin ystävät suhtautuvat perinneruokaan intohimoisesti. Suomen Osteriakatemia -yhdistys kampanjoi parhaillaan lipeäkalan puolesta. Sen mukaan lipeäkala sopisi myös moderniin ruokavalioon.
Lipeäkalan kotimainen myynti on ollut viime vuosina niukasti laskeva maalaajuisesti ja yksi tuottaja lopetti sen tuotannon kokonaan viime vuonna. Kalaherkkua syödään Suomessa nyt noin 600 tonnia vuodessa.
Kolme jäljelle jäänyttä lipeäkalan tuottajaa uskovat tasaiseen ja jopa kasvavaan kysyntään jatkossa. Kesko vahvistaa, että sen kautta lipeäkalaa on myyty kasvavalla trendillä kuluneiden kolmen vuoden ajan.
Illallisia ja tarinoita valkeasta kalasta
Helsinkiläinen ravintola Karljohan on järjestänyt yli kymmenen vuoden ajan lipeäkalaillallisia joulukuussa. Ravintolan omistaja Hans Sundell kertoo, että tänä vuonna erikoisillallisten määrä nostettiin kahdesta kolmeen ja lähes kaikki pöydät on varattu hyvissä ajoin ennakkoon.
Lipeäkalan vanhoille ystäville tämän perinteinen herkun voima piilee vanhoissa tarinoissa.
Espoolaisella pitkän linjan ruokaharrastajalla ja lipeäkalan ystävällä Jaakko Raholalla riittää tarinoita lipeäkalasta. Tarinoista hiukan myöhemmin, sillä kysytään ensin, miksi lipeäkalaa pitäisi syödä?
– Se on hyvää. Siinä on aromi, josta pidän, Rahola kertoo.
Erikoinen aromi on emäsinen maku, jota useimmat lipeäkalassa vieroksuvat, mutta jota ei löydy mistään muusta ruuasta. Tämä saattaa olla syy, minkä vuoksi lipeäkalan ystävät nauttivat herkustaan. Erikoinen maku liittyy lapsuuden jouluun ja tuo muistot mieleen.
Jouluinen lipeäkala tarjotaan perinteisesti valkokastikkeen ja maustepippurin kera.
Lipeäkalasta tehdään myös moderneja herkkuja
Lipeäkalan valmistus kestää noin neljä viikkoa, minkä vuoksi nykyisin kaupoissa myytävä lipeäkala on käyttövalmista sellaisenaan. Se voidaan kypsentää ruuaksi monella eri tavalla: uunissa hauduttamalla, keittäen pussissa tai ilman, höyryttämällä höyrykattilassa, mikroaaltouunissa tai pannulla hauduttaen.
Osteriakatemian asiantuntija Olli Karvonen muistuttaa, että miedosta ja vähärasvaisesta kalasta on helppo kehittää monia uudenlaisia annoksia ympäri vuoden.
- Lipeäkala sopii mainiosti esimerkiksi oriental-tyyppiseen ruokaan riisin tai wasabimuusin kera, thai-annoksiin limetillä ja kookoskermalla höystettynä, tai vaikkapa pohjoisafrikkalaisittain, marokkolaisella Chermoula-mausteella ryyditettynä, Karvonen ehdottaa.
Raholan vinkki uusille lipeäkalan ystäville on suola.
- Runsaasti suolaa päälle. Suola neutralisoi lipeän emäksisen maun.
Jouluherkun historia ulottuu keskiaikaan
Lipeäkala valmistetaan kuivatuista molva- tai turskafileistä eli kapakalasta. Suomessa myytävä lipeäkala on norjalaista tai islantilaista molvaa, joka on turskansukuinen kala. Molvaa käytetään sen vaalean, lähes valkoisen värin takia, sillä turskasta valmistettu lipeäkala on väriltään kellertävämpää. Molvaan siirryttiin 1970-luvulla, jolloin kalakannat pienenivät ja turskaa oli vaikea saada.
Aluksi kalafileet liotetaan puhtaassa juoksevassa vedessä. Kuivalikovaiheen jälkeen tehdään lipeäkäsittely lisäämällä liotusveteen muutama promille natriumhydroksidia. Muutaman päivän, korkeintaan viikon jälkeen seuraa kalkkivaihe, jonka tarkoituksena on hillitä kalan turpoamista. Turpoamisen eli hajotuksen jälkeen kalafileet siirretään päivittäin uusiin vesisäiliöihin ja pakataan viikon sisällä ilmatiiviisiin muovipakkauksiin.
Kapakala eli kalan kuivatus ilman suolaa oli keskiajalla tärkeä säilöntämenetelmä sillä suolaa ei ollut tarjolla. Lipeäkäsittely oli tapa saada kuivakala syömäkelpoiseksi. Lipeäkala on tuolloin ollut tärkeä proteiininlähde varsinkin katolisena aikana, kun paastokausin ei saanut syödä lihaa.
Lähde: Ruokatieto
Sivun alkuun >>
|
Miksi homejuusto on homeessa?
29.10.2010
Harva homejuustoa rakastava tulee ajatelleeksi, millaisen valmistusprosessin juusto käy läpi ennen kuin päätyy lautaselle. Prosessilla on kestoa kuusi viikkoa, ja suurin osa siitä tehdään käsin. Yksi juustomaailman tarkimmin varjelluista salaisuuksista ovat homejuustonvalmistuksessa käytettävät homeet.
Jos juusto on homeessa, onko se vähän niin kuin homejuustoa? Ei ole, tyrmää juustomestari Matti Virta, joka työskentelee Valion Äänekosken tehtaalla.
- Homeisessa juustossa homeet ovat villejä ja voivat aiheuttaa terveydelle vaarallisia toksiineja. Sinihomejuuston valmistuksessa käytettävä home puolestaan on puhdasviljelmä, joka kasvatetaan laboratorio-olosuhteissa, Virta kertoo.
- Meille homeet tulevat ulkomailta, yleensä Tanskasta, ja ne ovat hyvin salaisia. Nämä homeet ovat tutkittuja ja turvallisia syödä.
Homeen käyttäminen juustonvalmistuksessa toimii hieman eri tavalla riippuen siitä, tehdäänkö sinihome- vai valkohomejuustoa. Sinihomejuuston kohdalla homeet sekoitetaan maitoon, jolloin ne kasvavat juuston sisällä, kun taas valkohomeessa ne sumutetaan juuston pintaan.
- Juustossa kasvavan homeen tehtävänä on pilkkoa valkuaista ja rasvaa, jolloin juusto saa ominaisen makunsa ja rakenteensa.
Kuuden viikon käsityöprojekti
Sinihomejuuston valmistus on yhteensä kuuden viikon mittainen prosessi. Suuri osa työstä tehdään käsityönä eli juustolan työntekijät ovat käsitelleet juustoa yhteensä yhdeksän kertaa ennen kuin se suuntaa kohti kuluttajien lautasia. Valmistusprosessissa on useita erilaisia vaiheita, joista vain keitto, muottaus ja valutus ovat osittain automatisoituja.
- Juustonvalmistuksen lähtökohtana on maito, joka vakioidaan tietylle rasvapitoisuudelle ja pastöroidaan. Kattilamaitoon lisätään homeitiöt, hapate sekä juuston juoksete, joka saostaa maidon. Tämä vaihe kestää puolisen tuntia, Virta kertoo.
Kun juustomassa on hämmentynyt pari tuntia, se lasketaan muotteihin ja viedään valutushyllyihin, jossa tapahtuvat myös käännöt. Kahden vuorokauden kuluttua on vuorossa käsisuolaus, ja seuraavan vuorokauden kuluttua konesuolaus, joiden jälkeen juustot viedään kypsytyskellariin.
- Juustot ovat kypsytyskellarissa kolme viikkoa. Sen jälkeen ne pussitetaan ja viedään vielä kylmään kypsytyskellariin toiseksi kolmeksi viikoksi. Valmistusprosessissa tarvitaan useampi käsipari, esimerkiksi meillä on valmistuspuolella kuusitoista työntekijää ja pakkaamossa toiset kuusitoista.
Lähde: Valio
Sivun alkuun >>
|
Kala maistuu ikäihmiselle ja sisältää ominaisuuksia ratkaisuksi ravitsemuksen haasteisiin
15.10.2010
Ikääntyneiden suurimmat ravitsemusongelmat ovat riittämätön energian ja proteiinin saanti. Se mikä maistuu, tulee syötyä ja varmistaa energian saantia. Kala maistuu ikääntyneille. Heissä on nuorempia ikäryhmiä vähemmän niitä, jotka eivät syö kalaa, joten kala on tuttua ruokaa etenkin ikääntyneille.
Kalasta saa hyvin myös proteiinia. Sata grammaa kalaa sisältää 18-20 g proteiinia eli kala on lihan veroinen proteiinilähde. Ikääntyneiden proteiinin saannin lisäämiseksi on ehdotettu, että myös välipala sisältäisi proteiinia. Kalaa voi tarjota myös välipalana, esimerkiksi voileivällä.
Energian ja proteiinin lisäksi ikääntyneiden ravitsemussuosituksissa korostetaan riittävän D-vitamiinin saannin turvaamista ikääntyneille.
Kala on ruokavaliomme tärkein D-vitamiinin lähde. Ikääntyneillä kalan merkitys D-vitamiinin lähteenä korostuu työikäisiin verrattuna. He saavat ravinnostaan D-vitamiinia työikäisiä enemmän ja siitä suurempi osa tulee kalaruoista. Vaikka saanti hipoo 10 mikrogrammaa, se alittaa yli 60-vuotiaiden D-vitamiinisuosituksen 20 mikrogrammaa päivässä. Sata grammaa kalaa sisältää keskimäärin 10 mikrogrammaa D-vitamiinia.
Kalaa on helppo valmistaa ja syödä
Kalassa on muitakin omainaisuuksia, jotka tekevät sen erinomaiseksi ruoaksi ikääntyneelle: se on pehmeää ja perusmaultaan mietoa. Kala sopii silloinkin, kun pureminen on hankalaa tai suu on kipeä.
Kala sopii monenlaisiin ruokiin. Pehmeärakenteisena kala kypsyy nopeasti. Paloiteltujen ja suikaloitujen kalapalojen, kuumennusta vailla valmiiden pihvien ja pyöryköiden ja sellaisenaan syötävien kalatuotteiden ansiosta ruoanlaitto käy nopeasti. Niistä saa helposti myös vierastarjottavaa.
Ideoita kotoiseen kalaruoan laittoon löytyy Pro Kala ry: sivuilta www.prokala.fi.
Isovanhemmat opastamaan lapsia kalaruokien ystäviksi
Jos kala kuuluu ikääntyneen mieliruokiin, miten oiva ruokakulttuuriteko onkaan tutustuttaa lapsenlapset syömään terveellistä kalaa. Ruokien syömisen lisäksi kala-aiheesta saa ohjelmanumeron, kun tehdään yhdessä retki marketin, torin tai kauppahallin kalatiskille.
Lähde: Pro Kala ry
Sivun alkuun >>
Syövätkö ikäihmiset riittävästi?
4.10.2010
Kuva: Pellavansiemenet sopivat hyvin leipään
Ikäihmisten ruokailutottumukset vaikuttavat omalta osaltaan kotona pärjäämiseen. Tärkeintä on saada riittävästi energiaa ja proteiinia, mutta myös hyvät rasvahapot ja kuidut ovat tärkeä osa ravitsemusta. Kaikki ikäihmiset eivät saa riittävästi ravintoaineita, ja silloin ovat ravintolisät paikallaan.
Kun oma äiti tai isä alkaa olla siinä iässä, että kotona pärjäämiseen tarvitaan apua, on hyvä miettiä myös ravitsemuksen osuutta. Ensinnäkin on huolehdittava siitä, että kaapissa ylipäätään on ruokaa, vaikkei vanhus itse enää pääsisikään kauppaan. Toinen tarkkailtava asia on, että vanhus syö riittävästi.
– Energiansaannin turvaaminen ja riittävä proteiinin määrä ravinnossa ovat tärkeimmät asiat ikäihmisen ruokavaliossa. Lisäksi kannattaa muistaa ruokavalion monipuolisuus sekä hyvien rasvahappojen ja kuitujen saanti, sanoo projektijohtaja Merja Suominen Suomen Muistiasiantuntijat ry:stä.
Vanhemmiten saattaa käydä niin, ettei syöminen vaan houkuta samalla lailla kuin nuorempana, ja kilot alkavat vähitellen karista. Vaikka ylipainon haitallisuudesta puhutaan paljon, ei laihduttamiseen ole vanhemmiten useinkaan enää tarvetta.
– Iäkkäämpien vanhusten kohdalla voi suorastaan lisätä rasvan ja sokerinkin määrää ruokavaliossa, jottei lihaskunto heikkene painonputoamisen takia. Toimintakyky saattaa romahtaa nopeasti, ellei ikäihminen syö riittävästi, huomauttaa Merja Suominen.
Kotiruokaa ja a la cartea
Mikäli ikäihminen syö huonommin kuin ennen, kannattaa miettiä ruokavalion muutoksia tai ottaa käyttöön ravintolisät. Totutut tavat vaan istuvat usein kovin sitkeässä, ja niinpä myös ruokailutottumuksia saattaa olla vaikea muuttaa.
– Jos ikäihminen ei mielellään kokeile uusia tuotteita, voi ravintolisiä käyttää tuttujen ruokien seassa. Mikäli on esimerkiksi tarvetta kuituvalmisteille, voi pellava- tai muita rouheita helposti lisätä viilin tai puuron sekaan, neuvoo Suominen.
Toisaalta saattaa käydä myös niin, että näläntunnetta pitääkin herättää vaihtelulla. Kahvilassa tai ravintolassa käyminen ja yhdessä ruokailu piristää kummasti huonontunutta ruokahalua.
– Jos omainen ei enää jaksa lähteä ravintolaan asti, hänelle voi valmistaa ruokaa itse. Myös silloin ruokaan voi lisätä kuitua tai muita ravintolisiä.
Omegaa aivoille
Liikuntakyvyn lisäksi muun toimintakyvyn säilyminen on ensiarvoisen tärkeää, jotta ikäihminen pärjää mahdollisimman pitkään itsenäisesti ja saa asua omassa kodissaan. Ruokavaliolla on suuri merkitys ihmisen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ja varsinkin henkiseen vireyteen.
Varmoja Omega 3 -rasvahappojen lähteitä ovat pellavansiemenet, pellavasiemenöljy ja rasvainen kala, kuten lohi ja silakka, jota vanhukset syövät yleensä mielellään. Kananmunahyllystä voi valita Omega 3 -rasvahappoja sisältäviä kananmunia, leipähyllystä pellavaa sisältävää leipää.
– Loppujen lopuksi ruokavalion muutos on pienistä asioista kiinni. Aivojen kunnosta huolehtiminen on koko elämän ajan kestävä projekti, jota ei kannata lopettaa vanhempanakaan, sanoo Merja Suominen.
Pellavansiemensämpylät (24 kpl)
- 5 dl maitoa tai vettä
- 50 g hiivaa
- 2 tl suolaa
- 1 rkl hunajaa
- 1 1/2 dl pellavansiemeniä
- 3/4 dl öljyä
- n. 1 l jauhoja (7 dl hiivaleipäjauhoja + 3 dl vehnäjauhoja)
-Liuota hiiva kädenlämpöiseen maitoon tai veteen. Lisää suola, hunaja, pellavansiemenet, öljy ja jauhoja sen verran, että saat löysähkön, tasaisen taikinan.
-Vaivaa taikinaa, lisää loput jauhot kunnes taikina on tasaisen kimmoisaa. Kohota liinalla peitettynä lämpimässä noin puoli tuntia.
-Leivo kohonnut taikina tangoksi ja jaa 24 palaan. Pyörittele sämpylöiksi ja paista 200 asteessa noin 10–15 minuuttia.
Lähde ja kuva: Öljypellavayhdistys / hyvinvointiapellavasta.fi
Sivun alkuun >>
Perinteisen Karjalanpiirakan resepti
Karjalanpiirakat
40 kpl
Taikina
2 dl kylmää vettä
1 tl suolaa
2 - 3 dl vehnäjauhoja
3 dl ruisjauhoja
50 g Valio voita sulatettuna
Täyte
7 dl vettä
4 dl riisiä
13 dl Valio täysmaitoa
1 tl suolaa
1 dl porkkanaraastetta
Voitelu
75 g Valio voita
2 dl Valio kevytmaitoa
Keitä puuro edellisenä päivänä valmiiksi. Käytä teflonkattilaa tai paksupohjaista teräskattilaa. Lisää kiehuvaan veteen riisit ja porkkanaraaste. Anna kiehahtaa ja lisää maito joukkoon vähitellen. Sekoittele välillä ettei puuro pala pohjaan. Lisää suola valmiiseen puuroon ja jäähdytä.
Valmista taikina sekoittamalla veteen muut ainekset. Alusta nviimeiseksi joukkoon sulatettu voi. Taikinan tulee olla kiinteä ja sitkeä. Leivo taikinasta tanko ja jaa se 40 osaan. Pyöritä palat palloiksi ja taputtele kakkaroiksi. Lado päällekkäin ja peitä kelmulla, kuivumisen estämiseksi. Kauli kakkarat piirakkapulikalla ohuiksi pyöreiksi kuoriksi. Kokoa kuoret pinoon, ripottele väliin jauhoja ja peitä kelmulla. Poista liika jauho ja levitä osa kuorista pöydälle. Annostele täytettä noin 1/2 dl / kuori. Rypytä kuoret ja nostele pellille vieri viereen. Paista 300 asteessa noin 10 min ajan. Voitele valmiit piirakat voi-maitoseoksella ja peitä leivinliinalla.
Sivun alkuun >>
|
Kaali sopii isoäidin keittiön retroruokiin
9.9.2010
Keräkaalia suikaloidaan nyt niin retrolaatikkoon kuin vokkipannulle
Kerivien syyskaalien tuore valikoima on parhaimmillaan. Kaali sopiikin hyvin tänä syksynä pinnalla oleviin virtauksiin: isoäidin keittiön retroruokiin ja aasialaisiin gourmetruokiin. www.kasvikset.fi –keittokirjassa eniten tykkään-klikkauksia on kolmen viime kuukauden aikana kerännyt kaalilaatikko.
- Keräkaalien suosio on tänä vuonna kasvanut kiitettävästi. Kaali onkin saanut uusia ystäviä, kertoo viestintäpäällikkö Pirjo Toikkanen Kotimaiset Kasvikset ry:stä.
Kaalinlehti käy syötäväksi makkarankääreeksi
Syyskaalit ovat varhaiskaalia kiinteämpiä ja niiden korjuuaika syys-lokakuussa on pidempi kuin varhaissadolla. Syyskaalille on tyypillistä raikas maku ja mehevästi suussa rapsahtava rakenne. Toikkasen mukaan ne sopivat erityisen hyvin salaattikäyttöön ja vokkipannulle, mutta myös keittoihin, pataruokiin ja uuniin.
Kotitarjoiluihin helposti solahtava uusvanha käyttöalue kaalinlehdille keksittiin kesällä Suomen Turussa, jossa keskiaikamarkkinoilla tarjottiin maistuvia makkaroita ja savulohta kaalinlehdiltä ilman paperikääreitä. Varhais-, kiinan- ja savoijinkaalin lehdet irtoavat makkaran tai kalapalan kääreiksi tuoreeltaan. Kaalin sisäosat on Toikkasen mukaan parempi tarjota lisäkesalaatissa.
Kausiflunssan kaatoon kaalilla
Keräkaalit kuuluvat ristikukkaisiin Brassica-suvun kasveihin, jotka on havaittu hyviksi ihmisen terveydelle. Kaaleista saa C-vitamiinia, beetakaroteenia, B-ryhmän vitamiineja, E- ja K-vitamiinia sekä kaliumia. Vastustuskyvyn kannalta tärkeitä ovat kaalien flavonoidit ja glukosinolaatit.
Kaalien viljely sopii viileään ilmastoomme. Valko- eli keräkaalia viljellään Suomessa nykyisin noin 600 hehtaarin alalla ja punakaalia 20 - 30 hehtaarilla, kertoo maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus Tike. Satomäärä on kieppunut lähivuosina 20 miljoonan kilon molemmilla puolilla. Kurttu- tai suippokaalin viljelyä ei tilastoida erikseen.
Lähde: Ruokatieto
Sivun alkuun >>
