Kuukauden viini (syyskuu 2011)

Chateau Chaubinet 2010 (4,98 euroa / 0.375 l)

Vaikkei kyseinen bordeauxlainen viini olekaan mikään uutuus niin en ole aikaisemmin huomannut sitä saatavan Alkosta myös pikkupulloissa. Olen viimeksi maistellut kyseistä viiniä n. 10 vuotta sitten ja silloin se ei mitenkään jäänyt erityisesti mieleen. Mielikuvani tuoreista Bordeaux-alueen viineistä ovat niiden kovat tanniinit ja vähäinen hedelmäisyys. Ostin aikanani Alkon pullottamia ns. ”pikkuchateau” viinejä kellariini vanhenemaan ja totesin 10 vuoden kuluttua niiden kypsyneen loistaviksi, enemmän kuin hintansa arvoisiksi tuotteiksi.

Oletin, että tuore Chateau Chaubinet olisi juuri näitä kovia, mahdollisen kypsytyksen vaatimia viinejä. Yllätys oli suuri kun viini oli jo nyt täysin juotavissa. Sen pehmeät tanniinit hyväilivät kitalakea ja sen tuoksussa oli kaikki kalliin bordeauxlaisen viinin tunnusmerkit kuten tummat marjat ja lyijykynä. Viini on valmistettu 55% Merlot- ja 45% Cabernet Sauvignon rypäleistä. Yleensä alueen viineissä käytetään muitakin rypäleitä kuten Cabernet Francia ja Petit Verdota mutta tämä Merlot voittoinen viini ei lisävahvistuksia kaipaa.

Viiniä valmistaa Gaec Fossat et Fils. Merkintä Gaec on lyhennys sanoista Good agricultural and environmental condition (GAEC), mikä tarkoittaa sitä, että kyseinen viljelijä on sitoutunut noudattamaan tiettyjä maaperään ja luonnonmukaiseen viljelyyn vaadittavia sännöksiä. Fossatin viinitalo sijaitsee Bordeauxin kaupungista itään Entre Deux Mersin alueella Dordogne ja Garonne jokien välissä.

Viini myydään Baron d´Espiet osuuskunnan laskuun. Osuuskunnan perustivat 4 viinintekijää  jo vuonna 1932 . Aluksi valmistettiin pelkästään valkoviinejä mutta vuonna 1960 tuotanto laajennettiin käsittämään myös punaviinejä.

Alko suosittelee viiniä riistan, lihapatojen ja juuston kanssa nautittavaksi. Itse nautin viinin tuorepastan ja bolognese kastikkeen kera. Toimi loistavasti.

Kuukauden viini (Elokuu 2011)

Quercus Rebula (12.06 euroa/0.75 l)

Toin tuolla ”artikkelit” -osiossa terveisiä Slovenian Kocevestä. Kerroin siellä  hiukan Slovenian viinialueistakin. Mainitsin myös, että Alkosta on saatavilla ainoastaan kahta slovenialaista eri Riesling rypäleistä tehtyä viiniä. Näistä halvempi Rizling on ollut jo kauan markkinoilla. Nuoruudessani se kulki Jugoslovanski Rizlingin nimellä mutta Jugoslavian hajoamisen takia nimestä pudotettiin maan nimi pois. Toinen kalliimpi Jeruzalem Riesling on nyt korvattu Quercus Rebula nimisellä valkoviinillä.

Viiniä valmistaa Goriska Brda niminen osuuskunta, joss on peräti 540 jäsentä. Osuuskunta on perustettu v. 1957 ja sijaitsee Primorskan viinialueella lähellä Italian rajaa n. 30 km Udinesta Itään. Köynnöksiä on 1150 ha alueella ja merkkituotteita sellaiset kuin A+, Bagueria, Quercus ja Villa Brici. Vientiin menee ainoastaan 30 %,  joten pitihän tätä harvinaisuutta maistaa. Vaikka viinin nimessä on tammea tarkoittava sana (Quercus), ei se tarkoita, että tässä Rebula rypäleistä tehdyssä viinissä olisi dominoiva tammen maku. Viini kypsytetään kokonaan ruostumattomasta teräksestä tehdyissä tankeissa. Rebola rypäleen väitetään tulleen Kreikasta (Robola) Slovenian kautta Italiaan (Ribolla). Rypäleelle ovat tunnusomaisia voimakkaat maut varsinkin jos viinin annetaan käydä kuorien kanssa jonkun aikaa. Aromeina voidaan tunnistaa sitruunaa, vihreää omenaa, greippiä ja seetripuuta. Joku voi löytää viinistä myös akasiaa, jos kyseinen tuoksu on tuttu.

Maku on mielestäni melko robusti tai ”maalaismainen” eikä siinä ole mitään konstailevia hienouksia. Voisin verrata makua voimakkaisiin australialaisiin tammitettuihin viineihin. Viini kyllä sopii merenelävien lisäksi erilaisiin vihannes-risottoihin tai pastaan, joka on sekoitettu vihanneskastikkeen kanssa. Tätä viiniä voisi myös kokeilla parsan kanssa. Samalla hinnalla tai halvemmalla löytyy Alkon valikoimista melkoinen määrä mielenkiintoisempiakin valkoviinejä mutta pienessä Slovemiassa tuotettua, harvinaisesta rypälelajikkeesta tehtyä viiniä kannattaa ainakin kerran kokeilla.

Kuukauden viini (Heinäkuu 2011)

Bellini Canella (3,45 euroa / 0.2 l)

Olen jo monesti kertonut miten olen ihastunut Alkoon ilmaantuneisiin pieniin pulloihin. Nyt saa ainakin tilausvalikoimasta Bellini nimistä cocktailia pienessä 0.2 l pullossa. Siitä riittää juuri sopivasti kaksi lasillista, joko yksin juotavaksi tai kaverin kanssa nautittavaksi. En enää muista missä join ensimmäisen Bellinini. Se saattoi olla Venetsiassa mutta ei kylläkään kuuluisassa Harryn baarissa, jonka omistaja Giueseppe Cipriani sen ensimmäistä kertaa sekoitti joskus vuonna 1941. Monet kuuluisuudet kuten Orson Welles ja Ernest Hemmingway ihastuivat tähän juomaan ja niin sen maine alkoi levitä maailmalle. Cipriani piti taidemaalari Bellinin töistä ja antoi juomalle maestron nimen. Alkuperäinen juoma valmistetaan soseutetusta valkoisesta persikasta  ja kuohuvasta Proseccosta. Punertava väri johtuu pienestä tilkasta vadelman mehua. En ole vieläkään päässyt vertailemaan valkoisen ja keltaisen persikan välisiä makueroja mutta isot pojat kertovat valkoisen persikan olevan vähemmän hapokasta ja maistuvan enemmän kukkamaiselta kuin sen keltaisen värinen serkku. Oli miten oli niin itse olen valmistanut Belliinejä soseuttamalla tavallista keltaista persikkaa tai kypsää nektariinia. Mainio persikkasoseen lähde on ollut Piltti lastenruoka. Juomaan käytetään 1/3 persikkasosetta ja 2/3 Proseccoa. Lisäksi tilkka vadelmamehua tai siirappia.

Ilahduin muutama vuosi sitten kun löysin valmiiksi sekoitettua Belliniä ranskalaisesta supermarketista. Ostin sitä litran pullon kotiin nautittavaksi. Nyt ilahduin vastaavasti huomatessani Alkon hyllyllä  pikkupulloja saman Canella talon tuottamaa Belliniä. Se on luetteloituna Alkon tilausvalikoimaan mutta ainakin täällä Turun Stockmannin Alkossa pullot olivat vapaasti ostettavissa.

Hyvin jäähdytettynä on Bellini oivallinen terassijuoma tai aperitiivi. Sen kanssa voi hyvin tarjota kypsiä persikoita tai nektariineja. Bellini on eräs IBA yhdistyksen (International Bartender Association) virallisista juomasekoitteista, jota voi tilata maailman parhaimmista baareista. Juomassa ei ole alkoholia kuin 5 % mutta sokeria sitäkin enemmän eli 65 g/l. Myös uutospitoisuus on ”pureaskeltavalla” alueella eli 85 g/l.

Cantina Canella on perheyritys, jonka Luciano Canella perusti Venetsian lähelle v. 1980. Hän alkoi määrätietoisesti kehittämään vähemmän alkoholia sisältäviä terveellisiä hedelmäjuomia. Vuodesta 1988 on valmista Belliniä ollut saatavissa Euroopan ja Amerikan metropoleissa ja nyt siis myös Suomen Alkosta.

Kuukauden viini (Kesäkuu 2011)

Wolfberger Cremant d´Alsace Brut Rosé

Toin viime matkaltani terveisten (Terveisiä Alsacesta VI) lisäksi Wolfberger osuuskunnan tuottamaa rose kuohuviiniä. Alkosta saa Pinot Blanc rypäleistä valmistettua tavallista kuoharia mutta jostain syystä maahan tuoja Norex markkinoi pelkästään Pinot Noir rypäleistä tehtyä roseta ainoastaan ravintoloille. Normaali Wolfberger kuohuviini maksaa Alkosaa 13,40 euroa, joten vertailemalla useita eri eurooppalaisten viinikauppojen hintoja rose maksaisi Alkossa saman verran. Yleensä rose viinejä arvostetaan vähemmän kuin tavallisia valko- tai punaviinejä mutta kuohuviineissä tilanne on päinvastoin. Rose samppanja on erikoisen arvostettua ja siten myös jonkin verran kalliimpaa kuin tavallinen samppanja.

Wolfbergerin viiniosuuskunta sijaitsee Alsacen kauniissa Eguisheimin kylässä. Se perustettiin vuonna 1902 ja käsittää n. 1000 ha viinitarhoja sekä 750 sopimusviljelijää. Kun vierailee kylässä maistelemassa tunnettujen viinitalojen tuotteita niin Wolfbergerin suuri talo sijaitsee aivan pääkadun lopussa paikassa mihin bussit yleensä parkkeeraavat. Sen suuressa esittelyhallissa voi vielä lopuksi verrata osuuskunnan viinejä pienempien talojen tuotteisiin. Suuren osuuskunnan etuja on tuotteiden pysyminen samanlaisina vuodesta toiseen. Tämä voi toisaalta vähentää mielenkiintoa eri vuosikertojen suhteen. Maisteluhalli suljetaan ruokatunnin ajaksi klo 12, joten olen monesti kolkutellut turhaan talon mahtavaa tammiovea. Nyt viime käynnillä osuimme paikalle varttia vaille puolen päivän ja saimme kokeilla erilaisia cremant-tuotteita. Mielestäni talon rosé kuohuviini oli hintansa arvoista (6,74 euroa) ja ostin niitä laatikollisen (6 plo). Alkon tavallinen cremant maksaa 13,40, joten jos on linja-autolla liikkeellä, niin viiniin sijoittaminen kannattaa.

Wolfbergerin rose kuohuviini on väriltään lohenpunainen ja siinä on lasiin kaadettuna hyvän samppanjan tunnusmerkit, paljon pieniä kuplia, jotka kestävät kauan. Tuoksussa ja maussa voi aavistaa punaisia marjoja kuten vadelmaa ja kirsikkaa. Viini sopii hyvin aperitiiviksi tai seurustelujuomaksi. Itse korkkasin pullon juhannusaattona Suomen kauniin luonnon keskellä ja sen punertava väri sopi hyvin taustan vehreyteen.

Kuukauden viini (Toukokuu 2011)

Georges Duboeuf Chiroubles 2009 (10,97 / 0.75 l)

Viime marraskuussa maistelimme perinteistä tuoretta Beaujolais Nouveauta. Moni nyrpistää nenäänsä tälle tuoreelle viinille mutta kauppa käy ympäri maailmaa. Onhan se mukava tunne kun tietää marraskuun kolmantena torstaina, että kaveri toisella puolen maapalloa juo samaa viiniä kuin sinäkin. Osittain tämä tuore viini on jättänyt varjoonsa alueen paremmat tuotteet. Beaujolaisin alue luetaan monesti kuuluvaksi Burgundiin mutta erikoispiirteenä on juuri alueen tuore viini, joka on 100% tehty Gamay rypäleistä. Tavallisen Beaujolais viinin lisäksi alue tuottaa Beaujolais Village viinejä 39 eri alueella. Parhaimpiin viineihin kuuluvat Beaujolais Cru viinit, joita tuotetaan 10 eri paikkakunnalla: Brouilly, Chénas, Chiroubles, Côte de Brouilly, Fleurie, Juliénas, Morgon, Moulin à Vent, Régnié ja Saint Amour. Näillä viineillä on jopa aikaa vanheta päinvastoin kuin tuorella Nouveaulla, joka yleensä juodaan loppuun puolen vuoden sisällä.

Kolusin aikanani Lyonista käsin näitä Beaujolais alueen maisemia ja viinitarhoja. Mielestäni ne ovat Euroopan upeimpia. Muistan miten jo tuolloin pidin eniten juuri Chirouble alueen viineistä. Nyt Alkon hyllylle on saatu vuoden 2009 Chiroubles eikä maksa paljon. Kun Alko värkkää näitä hintojaan niin se olisi voinut tällekin määrätä hinnaksi 9,99 euroa niin oltaisiin päästy maagisen kalleusrajan eli 10 euron alle. Pullon kierrekorkki on helppo avata. Lasiin kaadettuna viini oli tyypillisen sinipunaista eli nuorta viiniä. Tuoksu ei ole yhtä voimakas kuin hedelmäkarkkinen Nouveau mutta siinä voi aavistaa hentoja kukkaistuoksuja kuten pionia, liljaa ja orvokkia. Maku ei ole mitenkään voimakas mutta viinin maku on sopivan hedelmällinen ja hapokas. Tanniinit eivät jämähdä kitalakeen vaan viini on todella helposti juotava. Tämä johtuu osittain siitä, että viini valmistetaan hiilihappokäymismenetelmällä ja tämän päälle viini vielä käy läpi malolaktisen eli maitohappobakteerien aiheuttaman käymisen missä voimakkaat omenahapot lientyvät pehmeämmiksi maitohappomolekyyleiksi. Vielä kun muistaa tarjota viinin hiukan viilennettynä (12 astetta celsiusta) sopii se valkoviinien tapaan mukavasti vaikkapa kalan kanssa nautittavaksi.

Itse nautin viinin Thai-ruoan kera. Täytyy tunnustaa, etten itse ole kovin innostunut valmistamaan Thai-ruokia mutta nyt on himoni iskenyt käteviin marketeista saataviin pakasteihin. Ateriat on mukavissa kertakäyttöpakkauksissa, joita ei tarvitse kuin 5 min. lämmittää mikrossa ja voit kumota lautasellesi makoisaa broileria eri mausteilla ja riisillä. Jos kiinnostaa niin lisätietoa saa osoitteesta: http://www.lejos.fi/tuotteet/kitchens-joy

.

Huhtikuun 2011 kuohuviinit

Szigeti Grüner Veltliner Brut (14,57 euroa/0.75 l)
Platino Orange Pleasures (6,49 euroa /0.75 l)

Vappu lähestyy ja tulee kuplivat mieleen. Käväisin katsomassa mitä mukavaa kevätjuomaa Alkon hyllyille on saatu ja löytyihän sieltä. Uutuushyllyssä oli itävaltalainen kuohuviini ja en voinut vastustaa kauniin keltaista espanjalaista aromatisoitua viiniä, johon oli lisätty tuoretta appelssiinia.

Itävaltalainen viini on tehty oman maan nimikkorypäleestä Grüner Veltlineristä mutta 10 % on mukana Weissburgunderia eli Pinot Blanc´ia. Viiniä on kypsytetty 12 kk ja sen alkoholipitoisuus on 12.5 %. Sokeripitoisuus on 9 g/l, joten viini luokitellaan brutiksi (< 12 g/l). Happoja löytyy 6.5 g/l mutta ne tuntuvat hiukan hyökkääviltä näin kuivassa viinissä. Väitetään, että samppanjavispilän ovat kehittäneet liikemiehet, jotka matkustelevat paljon business-luokassa. Kun samppanja monesti kuuluu etuuksiin, ei sitä voi kovin paljon juoda ellei saa ylimääräiset kuplat vispattua lasista ulos. Vaikka vaivalla kuohuviineihin saadut kuplat on pieni rikos hävittää väkivaltaisesti, tuli tämän viinin kohdalla moinen mieleen.

Peter ja Norbert Sziget perivät viinitilan vanhemmiltaan v. 1992 ja laajensivat välittömästi kuohuviinituotantoaan. Viinitila sijaitsee Neusiedlerseen itäpuolella Seewinkelin viinialueella. Golsin kaupunki kuului vuoteen 1921 Unkariin kunnes liitettiin Itävallan Burgenlandiin. Innovatiivisuudesta on esimerkkinä tilan tuottama maailman pienin kuohuviinipullo (0.125 l), jota nimitetään "pommiksi". (Kuva) Mielestäni viini ei oikein ole hintansa väärti, sillä kilpailu on kovaa ja monta hyvää Cavaa saa halvemmalla.

Platino-viiniä sain ensi kerran maistaa Turun Kauppahallin viinijuhlilla Fondbergin maahantuomana. Olen aina pitänyt chileläisestä mansikkakuohuviinistä Fresitasta, joten ei ihme, että ihastuin tähän appelsiinillä aromatisoituun kuohuviiniin välittömästi. Viiniä tuottaa espanjalainen v. 1890 Jumillaan perustettu J.Garcia Carriónin maailman suurimpiin hedelmäjuomatuottajiin kuuluva yritys, jolla myös on omaa viinituotantoa. Ei siis ihme, että on valmistettu juoma, joka myy kumpaakin tuoteta.

Viini on valmistettu 100 % Espanjan omasta Airen-rypälelajikkeesta ja siihen on lisätty appelsiiniä ihan maltoineen päivineen. Viini on hiukan samea ja sitä on syytä varovasti ravistaa, että appelsiinisakka sekoittuu viiniin tasaisesti. Väri on jollain konstilla saatu kauniin keltaiseksi. Alkoholiakin on peräti 7 % ja sokeria 90 g/l, joten tässä on todella vaarallinen pommi nuorison käyttöön. Harvemmin tällainen appelsiinijuoma kohoaa näin nopeasti hiuksiin.Koska hintakin on näin edullinen voin kuvitella tästä pirskahtelevasta hedelmäpommista kesäterassien suosikkia.

Kuukauden viini (Maaliskuu 2011)

Dynasty Jinwangchao Cabernet Sauvignon 2007,( 9,99 euroa/0.75 l)

Ostin suurin odotuksin Alkon hyllyille jo kauan odottamani kiinalaisen Cabernet Sauvignonin. Alkon listoilla on esitetty, että viinin vuosikerta olisi 2008 mutta ainakin minun ostamani pullo oli vuodelta 2007. Aika mielenkiintoinen ”dynastia” on tämä ranskalaisen Remy-Cointreau konsernin ja kiinalaisen Dynasty viinitalon välinen yhteistyö. Viinitalo sijaitsee Tiangin maakunnassa ja lukeutuu Kiinan suurimpiin viinin tuottajiin. He tuottavat viinejä tavallisista punaisista- ja valkoisista rypäleistä. Tavallisten viinien ohella tuotetaan myös kuohuviiniä sekä jääviiniä. Jääviiniä olisi mielenkiintoista verrata Kanadassa samoilla leveysasteilla ja samasta Vidal-lajikkeesta  valmistettuun viiniin.

Nyt Alkosta saatavissa oleva Cabernet Sauvignon on ihan hyvä viini mutta olisin olettanut siinä olevan enemmän särmikkyyttä. Viinissä voidaan havaita jo hiukan rusehtavaa vivahdetta mutta silti siinä on yhä melkoisesti tanniineja jäljellä. Alkoholia on peräti 14 til. % mutta se ei lyö mitenkään pahasti läpi. Happoja on normaali määrä (5.7 g/l) ja uutosta yli 30 g/l. Kaikki on viinissä kohdallaan mutta jotain siitä puuttuu. Olisiko se kiinalainen terroir, jota jäin kaipaamaan vaikkei mulla ole aikaisempaa kokemusta kiinalaisista viineistä. Tulee mieleen portugalilaiset viinit, jotka eivät matki yleismaailmallisia trendejä vaan tekevät viininsä paikallisista rypälelaaduista perinteisin menetelmin. Olisikohan Kiinallakin syytä kokeilla jotain omaa autenttista rypälelaatua eikä matkia ranskalaisia tuotteita. Rahaa varmasti löytyy sillä yhtiö rakennutti Versaillesin tapaisen mahtavan Chateau Dynastian Tiangin maakuntaan. Erikoisuutena sen eteen rakennettiin samanlainen lasikolmio kuin Louvren edessä on nähtävissä.

Kuukauden viini (Helmikuu 2011)

Hoffman-Simon Piesporter Goldtröpfchen Riesling Auslese 2009 (17,70 / 0.75 l)

Tämä helmikuun viiniuutuus tulee palstalle näin myöhään koska olen koko kuukauden odottanut Kiinasta saapuvaa uutuutta Dynasty Jinwangchao Cabernet Sauvignonia. Tämä mielenkiintoinen viini saapuu myymälöihin kuitenkin vasta maaliskuussa, joten odotellaan vielä hiukan aikaa.
Tämä helmikuun viini on Moselin alueelta ja makea Riesling niin kuin tammikuun viinikin. Dr.Loosenin Riesling markkinoidaan 0.187 l pulloissa kun taas nämä Piesporterin kultatipat ovat tavallisessa 0.75 ml pullossa. Litrahinta on tällä helmikuun viinillä melkein 4 x halvempi.

Tämä yhä perheyrityksenä toimiva viinitalo sai alkunsa kun jo ennen sotia Piesportista kotoisin oleva maatalouskonekauppias Carl Hoffman nai Maringista kotoisin olevan viinitalon tyttären Maria Simonin. Sodan jälkeen peri viinitalon Erwin Hoffman ja vuodesta 1999 on taloa johtanut hänen poikansa Dieter Hoffmann. Viinitalolla on yhteensä tarhoja n. 10 ha, jotka jakautuvat kuuten eri tarhaan. Piesportin lisäksi heillä on viljelmiä Klüsserathissa, Köwerichissä sekä Maringissa. Kuten muuallakin Moselin alueella Riesling on päärypäle (6.5 ha). Viiniä viljellään luomuohjeiden mukaisesti vaikkei siitä mainintaa etiketissä olekaan.

Olen tykästynyt näihin makeisiin Riesling-viineihin. Niissä on melko matala alkoholipitoisuus (7.5 %) mutta sitä enemmän uutosta (115 g/l) ja jäännössokeria (95 g/l). Tässäkin makeassa viinissä pitää ryhtiä yllä kuitenkin Riesling rypäleiden korkea happopitoisuus (8.6 g/l). Nuoren viinin väri on vain hiukan kellertävä vaikka viini lepääkin käymisen jälkeen vielä 2 – 5 kuukautta hiivasakan päällä (sur lie). Tuoksussa on kirpeiden Rieslingaromien sijasta hiukan raskaampaa hedelmällisyyttä. Mitään vanhan Rieslingin petrooliaromia ei ainakaan vielä tunnu. Vaikka jalohome on varmasti osittain jo haukannut Auslesenkin rypäleitä ei aromissa ole täyteläistä hunajan ja melonin tuoksua. Maussa tuntuvat monimuotoiset aromit, joita reilu hapokkuus kantaa.

Loistava viini makeiden jälkiruokien kera nautittavaksi ja varmasti toimii hyvin myös suolaisten sinihomejuustojen kanssa.

Kuukauden viini (Tammikuu 2011)

Dr. Loosen Riesling Beerenauslese 2006 (15.70 euroa / 0.187 l)

Huumaantuneena ja kylmissäni palasin Kulttuurikaupunki Turku 2011 avajaisista (15.1.2011), jonne lisäkseni oli päättänyt pakkasesta huolimatta tulla 49.999 muutakin ihmettelijää. Tilaisuudessa kului taas monta kiloa ruutia naakoille. Toivottavasti säätiö ei mene konkurssiin jolloin me kaupunkilaiset kai vanhan tavan mukaan joutuisimme nämäkin pippalot maksamaan.

Palattuani kodin lämpöön korkkasin vaimoni syntymäpäivän kunniaksi melko tyyriin Dr. Loosenin jälkiruokaviinin ja sen kanssa muovipakkauksesta Saint- Agurin sinihomejuustoa. Tähän leikkelin vielä paikallisen Rostenin leipomon tuoretta sinihome-ananas ciapattaa ja juhlapöytä oli valmis.

Viini vastasi täysin odotuksiani. Olen jo aikaisemmin maininnut kiinnostukseni pikkupulloihin, joten tämä pikku-pikkupullo kiinnitti heti huomioni. En varmasti olisi innostunut tätä ostamaan jos viini olisi ollut tavallisessa 0.75 l pullossa ja hinta sen mukaisesti 62,60 euroa. Vaikka 15 euroakin tuntuu kalliilta, niin täytyy sanoa, että viini oli hintansa arvoista. Olen vieraillut Dr.Loosenin tilalla Bernkastel-Kuesin idyllisessä pikkukaupungissa Mosel-joen rannalla useammankin kerran. Tila on ollut perheyhtiönä jo yli 200 vuotta. Ernst Loosen otti tilan haltuunsa vuonna 1988. Hänen viininsä ovat aina yhtä yllättäviä heijastaen omaa vuosikertaansa. Riesling on tämän alueen kunkku ja siitä valmistetaan hyvinkin erilaisia viinejä. Kaikille on yhteistä kuitenkin korkea happopitoisuus.

Juuri hapot ovat tärkeät näissä makeissa jälkiruokaviineissä. Jos viinissä on niinkin paljon sokeria kuin 180 g/l niin ellei siinä ole tarpeeksi happoja, se maistuisi lattealta sokerivedeltä. Tässä jalohomeisista rypäleistä tehdyssä nektarissa on happoja reilut 8.1 g/l mutta vain 7.0 % alkoholia. Tuoksussa oli rehevää jalohometta sen parhaimmassa merkityksessä. Typillistä hunajaa ja melonia. Miellyttävät aromit levisivät suuhun ilman, että viiniä olisi pahemmin tarvinut pureskella. Tällaista viiniä nimitetään usein mietiskelyviiniksi. Sen kompleksinen maku panee mielikuvituksen liikkeelle ja viinin pitkä jälkimaku varmistaa näiden mielikuvien keston. Klassinen yhteys suolaisen sinihomejuuston ja makean viinin välillä toimi moitteettomasti.

Toivottavasti Ernst Looseninkin henkeen ja vereen vastustama uusi suunnitteilla oleva moderni maantiesilta kauniin Mosel-laakson yli juuri Bernkastelin kohdalla ei koskaan toteudu vaan maisema rehevine viinitarhoineen säilyy koskemattomana seuraavillekin sukupolville.

Kuukauden viini (Joulukuu 2010)

El Tesoro Monastrell 2009 , Boutinot DOC Jumilla (7,48 euroa / 0.5 l)

Luulisi näin joulun alla, että etsisin Alkon hyllyistä glögejä tai tuhteja portviinejä. Sensijaan kiinnittyy huomioni aina näissä uutuusviineissä ensin pullokokoon. Olen mielissäni siitä, että nykyisin on hyviäkin viinejä saatavissa pikkupulloissa (36.5 l). Nytkin huomasin uutuutena hyllylle ilmaantuneen 0.5 l kokoisen punaviinin Espanjasta. Oletin heti, että kyseessä olisi samantapainen makea viini (Casa de la Ermita dulce 2006), jonka olin valinnut vuoden 2008 marraskuun viiniksi.

Tämä samalla Jumillan viinialueella myös 100 %Monastrell eli Mourvedre rypäleistä tehty viini on kuiten kuiva punaviini. Viinin valmistaja on Juan Gil:in viinitalo mutta sitä markkinoi englantilainen maailmanlaajuinen Boutinot viiniliike.

Jumillan viinialueella vallitsee mannerilmasto vaikka Välimeri onkin melko lähellä. Kasvukauden aikana yön ja päivän välillä on suuriakin lämpötilaeroja (n. 25 astetta) mikä takaa sen, että rypäleistä tulee aromirikkaita ja niihin muodostuu hyviä happoja. Pääasiallisesti alueella viljellään alkuperäistä Monastrell- rypälettä, joka muualla tunnetaan Mourvedre nimisenä. Juan Gilin viinitalolla on tarhoja 120 ha. Tarhat sijaitsevat lähes 700 m korkeudella ja maaperä on köyhää. Köynnökset ovat suhteellisen vanhoja eli tähänkin viiniin käytetyt rypäleet ovat kasvaneet n. 30 vuotta vanhoissa köynnöksissä. Mitä vanhempia köynnökset ovat, sitä vähemmän ne tuottavat rypäleitä mutta laatu korvaa monesti määrän.

Pullossa on moderni kierrekorkki, joka ei nykyisin enää viinifriikkejä hätkähdytä. Viinin nimeksi on annettu mahtipontisesti el Tesoro eli aarre. Trendikkäästi viini on valmistettu luomusäännösten alaisena mikä tarkoittaa vähemmän myrkkyjä ja muitakin kemikaaleja. Viini on kirkkaan punaista ilman totuttua espanjalaista syvää intensiteettiä. Turhaan jäi myös odottamaan hevosen hikeä tai satulan nahkaa, joihin usein törmää traditionaalisissa Riojan alueen viineissä. Pikemminkin tuoksussa erottuu punaisia marjoja ja luumua. Maku oli yhtä yllättävä. Missä suuntäyteiset tanniinit ja alkoholin lämpö ? Vaikka viinissä on 14 % alkoholia se ei mitenkään lyönyt itseään läpi. Viini on kevyen tuntuista vaikka Alko onkin luokitellut sen keskitäyteläiseksi. Kun näistä ensimmäisistä yllätyksistä oli selvitty, aloin pitämään viinistä. Se ei ole mikään suuri ja kompleksinen viini mutta miellyttävä pöytäviini, joka meni mukavasti kanaisen pastan kanssa. Viini toimi myös hyvin punakittisen Castello Marquis juuston kera ja luulisin, että tämä harmiton mutta maukas punaviini toimisi mukavasti joulupöydänkin herkkujen kanssa.

Hyvää joulua ja lukemisiin ensi vuonna.

Kuukauden viini (marraskuu 2010)

Portal Douro Red, DOC Douro 2008, (6,49 euroa / 0.375 l)

Nyt sitä sitten tuli Alkon hyllyille tätä kauan odottamaani portugalilaista punaviiniä. Ehkä myyntiteknillisistä syistä sitä saa ainoastaan pikkupulloissa. Oikeastaan on mukava, että hyviäkin viinejä alkaa saada pikkupulloissa. Tämäkin tuli nautittua vaimon kanssa pyhäinpäivälounaalla. Douron laakso on kuuluisa portviineistään mutta aina silloin tällöin eksyy Alkonkin hyllyille täällä tehtyjä voimakkaita punaviinejä. Muistan joskus vuosia sitten saaneeni Alkosta 100 % Touriga Nacional rypäleistä tehtyä Douron viiniä, joka jäi lähtemättömästi mieleeni. Nytkin on tästä rypäleestä tehtyjä viinejä saatavilla Dao:n ja Estremaduran alueilta mutta vastaava Douron tuote on poistunut myynnistä.

Portalkin on valmistettu kolmesta tunnetusta portviinirypäleestä: Tinta Roriz (60%), Touriga Nacional (25 %) ja Touriga Franca (15%). Alko kertoo viinistä seuraavaa: Täyteläinen, notkea, karhunvatukkainen, hennon karpalohilloinen, mausteinen, kevyen kukkainen. Olen monessa suhteessa Alkon kanssa samaa mieltä. Kuitenkin mieleeni tuli ensimmäisenä portviinien makumaailma sillä samoissa rypälelajeissa liikutaan. Lisäksi tunsin mielestäni myös paahteisen tai melkein palaneen tuntuisia aromeja, jotka voin hyvin kuvitella muodostuneen kun viiniä varastoidaan kuumana kesänä Douro-joen ylävarsilla. Kuuman ilmasto takia roudataan portviinitkin alas Portoon viileämmälle rannikolle. Viini on todella notkea vaikka siinä yhä tuntuu tanniinien ryhti. Uutospitoisuus on jälleen ns. pureskeltavan rajalla eli 30 g/l. Alkoholia on "vain" 13.5 %. Hiukan enemmän niin viini olisi voitu luokitella erittäin täyteläiseksi. Toimi erittäin hyvin naudan sisäpaistista tehdyn pataruoan kera, eikä tuntunut pahalta vanhennetun cheddar-juustonkaan kanssa nautittuna.

Etiketti on mielestäni ihan tyylikäs, jossa aurinkoisen portin kolkutin-logo on kuvattu suurennettuna. Ihmettelen vain miksi viinin nimeen liitetään sana "Colheita". Olen aina luullut, että colheita kuuluu vain portviineille, jotka on tehty saman vuoden sadosta. Ehkä tällä merkinnällä halutaan korostaa hyvän vuosikerran merkitystä.

Kuukauden viini (lokakuu 2010)

Museum, Tinta Fina del Pais, 2005 (11,89 euroa/0.75 l)

Olen jo monta viikkoa yrittänyt ostaa Alkon uutuutta Quinta do Portal punaviiniä mutta jostain syystä sen tulo kauppaan on viivästynyt. Odotan tätä portviinirypäleistä tehtyä Douron punaviiniä innolla ja palaan myöhemmin asiaan.

Nyt kuitenkin tartuin uutuushyllyssä yksinkertaisesti Museum nimiseen punaviinipulloon. Aluksi luulin sitä unkarilaiseksi koska Unkarin viiniluokituksen laadukkaimpia viinejä kutsutaan nimellä Museum. Tämä kyseinen pullo oli kuitenkin tehty Espanjan Gigalesin alueella. DO Gigales kuuluu Kastilia - Leonin piiriin Pisuerga-joen kummallakin puolella. Viini on tehty Tinta Fina del Pais rypäleistä eli tavallisemmalta nimeltään Tempranillosta. Olen aikaisemminkin maininnut, että ennen tunnettiin tämän ja Riojan alueen punaviinit hyvinkin tammisina ja raskaina tuotteina mutta nykyisin viinit tehdään enemmän asiakasystävällisemmiksi ja hekpommin juotaviksi. Vaikka tämä Museum Crianza viini on kypsytetty 18 kk tammessa (50% amerikkalaista ja 50% ranskalaista tammea) niin sen tanniinit eivät ole hyökkääviä. Tämä johtuu osittain siitä, että viini on saanut kypsyä vielä 9 kk pullossa ennen kauppaan tuloa. Vanhempaa isoveljeä eli Real Reservaa on kypsytetty 24 kk tammessa ja vielä 12 kk pullossa. Tätä n. 5 euroa kalliimpaa tilausvalikoiman viiniä kannattaa kokeilla crianzan rinnalla. Se sai sarjassaan pronssia vuoden 2009 viinit kilpailussa.
Vaikka Museum ei olekaan lajina mikään uutuus niin joka vuosikerta on erilainen. Vuoden 2004 viini oli aivan oivallinen eikä vuosi 2005:kään hullumpi ole.

Viini on väriltään erittäin tummaa. Tuoksussa löytyy marjaisuutta kuten Tempranillolle tyypillistä mansikkaa. Myös monille espanjalaisille viineille tyypilliset nahan ja hevosen aromit panevat mielikuvituksen liikkeelle. Tuoksu lupaa niin paljon, että maussa hiukan pettyy. Rypäleet ovat kasvaneet 30 – 70 v. vanhoissa köynnöksissä, joten tuotto on vähäisempää mutta sitä aromikkaampaa. Viinit ovat suodattamattomia mikää takaa myös aromien säilyvyyden. Viinin uutospitoisuu on "pureskeltavan" rajoilla eli 30 g/l ja Alko on luokitellut viinin täyteläiseksi.. Alkoholipitoisuus on melko korkea (14 %) mikä tuntuu suussa mukavana lämpönä. Vaikka kaikki ominaisuudet jälkimakua myöten ovat kohdallaan niin jotenkin olisin tuoksusta päätellyt viinin vielä runsaammaksi ja suuntäyteisemmäksi. Milestäni hinta/laatu suhde on silti kohdallaan vaikka nouseekin "kipurajan" 10 euron paremmalle puolen.

Viini sopii hyvin minkä tahansa hyvän liharuoan kanssa nautittavaksi. Kokeilin sitä itse parin juuston kera. Uutena tuttavuutena maistoin Brebirousse d´Argental juustoa, joka on tehty lampaan maidosta ja kotoisin Lyonin alueelta. Juusto on tehty pastoroidusta maidosta ja on hienostuneen mieto maultaan. Sen kanssa sopisi varmaan paremmin joku raikas Sancerren Sauvignon Blanc sillä tämä espanjalainen Museum jyräsi juuston hienot maut alleen. Paremmin sopi viinin kanssa luolakypsytetty Gruyère.

Kuukauden viinit (Syyskuu 2010)

Aboa blanc (Aboa 2011 Blanc) (9,95 euroa / 0.75 l)

Aboa rouge (Aboa 2011 Rouge) (9,95 euroa/ 0.75 l)

Turkua on jo kauan valmistettu kultturikaupungiksi vuodelle 2011. Joka puolella hyöritään erilaisten kulttuuritapahtumien ympärillä ja budjetti senkuin paisuu. Tavallista kaupungin veronmaksajaa moinen meno ihan hirvittää mutta ei siinä auta kuin luottaa taitaviin toimihenkilöihin ja pätevien vapaaehtoisten rekrytointiin. Itsekin olen kunnon kaupunkilaisena ilmoittautunut apujoukkoihin ja kuulun ryhmään "host" mitä se sitten tarkoittaakaan. Kaksikielisessä kaupungissa sana lähinnä panee yskittämään mutta ehkä sen kansainvälinen merkitys on toimia isäntänä. Toivonkin tässä ominaisuudessa pääseväni tarjoamaan kaupunkimme nimikkoviinejä vieraillemme.

Nyt näitä kaupungin nimikkoviinejä saa jo Alkon tilausvalikoimasta. Viinit ovat kai saaneet niin suuren suosion, että niitä ainakin täällä Turussa saa suoraan Alkon hyllyiltä. Kävin hankkimassa pullon kumpaakin viiniä ja ensimmäinen vaikutelma oli tylsä etiketti. Yksinkertainen on kaunista mutta kyllä tähän varta vasten Turun viralliseen viiniin olisi suonut jotain konkreettisempaa kuten kuva tuomiokirkosta tai linnasta. Nyt saa tiirailla aboa nimen alla etiketissä pienellä tekstillä kirjoitettua mainintaa " Turku 2011 European capital of culture wine". Noin pikaisesti katsottuna lauseen voisi suomentaa " Turku 2011 kulttuuriviinin eurooppalainen pääkaupunki" Etiketistä käy kyllä ilmi, että viinin tekijä on Arton viinitalon (Le Domaine d´Arton) isäntä Patrick de Montal. Viinitalon viinejä ei ole aikaisemmin saatu ostaa mistään skandinavian maiden monopoleista. En tiedä mitä viinejä on kilpailutettu ja kuka niitä on maistellut mutta Hartwa-Traden ehdottama viini pääsi kuitenkin ensimmäiselle sijalle. Seuraavaksi kiinnitti huomiota, että pullot on suljettu normaalilla korkilla. Tässä olisi ehkä ollut käytännöllisempää käyttää kierrekorkkia, joka nykyisin on jo päässyt parempiinkin viineihin. Suurissa tilaisuuksissa menee oma aikansa avata pulloja vaikka olisi kuinka hyvät ruuvit apuna.

Valkoviini on väriltään hailakan kellertävä. Tuoksu on yllättävän voimakas ja hedelmäinen. Viini on valmistettu Colombard ja Sauvignon Blanc rypäleistä. Colombard on tunnetusti melko neutraali ja mitään sanomaton rypäle mutta viiniin saadaan lisää tuoksua ja makua kun sitä kypsytetään jonkun aikaa sakan kanssa (sur lie). Tämäkin viini on maannut kuolleista hiivasoluista ja muista jäännöksistä muodostuneen sakan päällä peräti 5 kk mikä selittää tavallista voimakkaamman tuoksun. Maussa tuntuu pieni makeus (7 g/l), joka on ehkä ihan sopiva eri tarkoituksiin. Makeuden tunnetta lisää myös viinin alkoholipitoisuus (13.0 %)Kun viiniä tarjotaan myös ruokien kanssa niin olisin kaivannut siihen hiukan enemmän hapokkuutta (4.6 g/l). Viini on maultaan yllättävänkin dominoiva mutta ihan miellyttävä.

Punaviini on luokiteltu keskitäyteläiseksi vaikka siinä on alkoholia 14 % ja tanniinejakin melkoisesti. Viini on tehty Merlot ja Syrah rypäleistä mikä antaa sille melko intensiivisen tummuuden. Tuoksu on voimakas ja sekoitus marjoja, mausteita ja alkoholia. Tuoksu on miellyttävä ja aiheuttaa halun maistella viiniä. Maku on voimakas mutta Merlot rypäleen pehmentämä. Tanniinit ovat vielä tuoreita ja hiukan ärhäköitä mutta luulisin, että viini tasoittuu jo vuoteen 2011 mennessä. Viini on mielestäni juuri sopiva erilaisten liharuokien kera ja tuskin sitä lipittelyyn on tarkoituskaan nauttia. Mielestäni kaupunki on onnistunut viinivalinnassaan, mutta olisin kaivannut kaiken karvaisiin kulttuuritapahtumiin myös pirteää kuohuviiniä vieraidemme iloksi. Ehkä samalta viinitalolta vielä löytyisi edullista kuohuviiniä tilattavaksi. Tilan kuuluisa Armagnac taitaa olla liian tyyristä edes VIP-vieraiden digestiiviksi.

Kuukauden viini (Elokuu 2010)

Le Petit Longue-Dog muovipullo Boutinot IGP Pays d´Oc (7,18 euroa / 0.75 l)

Tutkiskelin taas Alkon uutuushyllyjä ja silmäni kiinnittyi mukavan näköiseen etikettiin, jossa oli kuvattu niin pitkä mäyräkoira, ettei se kokonaisuudessaan mahtunut etusivulle vaan takapää heiluvine häntineen jouduttiin katsomaan pullon toiselta puolen. Tartuin pulloon ja hämmästyin kun huomasin sen olevan muovia. Vielä enemmän hämmästyin halpaa hintaa. Eihän tällainen viini voinut olla hyvää kun kaikki seikat ulkoasussa olivat perinteiden vastaisia. En oikeastaan pitänyt hauskana edes sanaleikkiä Languedoc – Long Dog. Päätin kuitenkin kokeilla tätä uutuutta, joka on tunnetun englantilaisen viinitalon Boutinonin Etelä-Ranskassa valmistama. Suomeen ja Alkoon viiniä tuo Fondberg, joka ennenkin on tuonut maahamme tällaisia innovatiivisiä tuotteita. Rypälevalikoima on tunnettua GSM-sekoitusta eli Grenachea, Syrahia ja Mourvèdreä. Kyseinen sekoitus on tuttua Etelä-Rhonen seuduilta ja Australiasta.

Laatuluokaltaan viini on saanut merkinnän IGT, mikä tarkoittaa, että viini on tuotettu määrätyltä maantieteelliseltä alueelta (Indication Geographique Protegee). Merkintä korvaa osittain entisen Vin de Pays (VdP) luokituksen mutta sille on annettu hiukan väljemmät määritelmät:

Viini yllätti myös sisällöltään. Ennakkoluuloisesti tuoksutin rubiininpunaista viiniä lasissani ja totesin viinin tuoksuvan ”kalliilta”. Siitä löytyi lämpöä, luumua, mausteisuutta ja kaikkea sitä mitä hyvältä viiniltä saattoi odottaa. Maku poisti viimeisimmätkin ennakkoluuloni.. Viini oli todella hyvää. Kun yritin kaikkeni keksiäkseni viinistä jotain negatiivista, pystyin ainoastaan toteamaan, että viini on valmistettu teollisesti kaiken kansan juotavaksi. Ehkä siitä puuttui jalompien viinien kompleksisuus mutta tuohon hintaan mielestäni tämä viini on löytö.

Ainakin arkipäiväisen ”ikuisen laihduttajan” kaalisopan kanssa viini toimi mahtavan piristävästi ja tehosti jälkiruokajuustoksi nautitun Appenzellerin maalaismakua loistavasti.

Suosittelen kaikille etiketissä luettavissa olevaa kehoitusta ”Give a dog an eco friendly home”.

Kuukauden viini (Heinäkuu 2010)

Wolfberger Riesling-Pinot Gris (12,99 euroa / 0.75 l)

Alkoon on taas heinäkuussa ilmaantunut 25 uutuutta mutta niiden joukossa ei ollut mitään uutta ja mullistavaa. Makureseptoreitani kutitteli ainoastaan muutama viini: Thill viinitalon tuottama Auxerrois (toukokuun viininä oli saman tuottajan Pinot Blanc), burgundilainen Louis Max Beaucharme Chardonnay ja Wolfberger Riesling-Pinot Gris. Viinifriikkinä on vaikea tunnustaa, että pidin myös paljon uudesta breezeristä Bacardi Mangosta, joka varmasti tulee olemaan myös nuorison mieleen.

Valitsin heinäkuun viiniksi tämän Wolfbergerin tuottaman viinin oikeastaan siksi, että se on poikkeuksellisesti sekoitus kahdesta rypälelajikkeesta. Alsacen viinit ovat yleensä yhden rypälelajikkeen viinejä ja lajike on ilmoitettu selvästi etiketissä. Pfaffenheimin suuri viinitalo aloitti innovatiivisen sekoittelun yhdistämällä Rielingin ja Pinot Grisin. Viinin nimeksi pantiin asiakkaita kosiskeleva Black Tie eli smokki. Viiniä on yhä saatavissa Alkon tilausvalikoimasta ja se saavutti vuoden 2009 vuoden viinikilpailussa sarjassaan pronssia. Nyt on Alsacen suurin viinitalo Wolfberger markkinoinut vastaavanlaisen rypälesekoituksen, jossa Rieslingin osuus on 60 % ja loput Pinot Gristä. Henkilökohtaisesti pidän edelleen yhden rypälelajikkeen alsasilaisista mutta ei tämä sekoituskaan tuntunut hassummalta. Olisi varmaan pitänyt kokeilla tätä sekoiteviiniä rinnakkain pelkän Rieslingin ja Pino Gris viinien rinnalla. Jotkut viisaat puhuvat jopa filosofisesti hyvän ja pahan, ying ja yangin toisistaan täydentävistä ominaisuuksista mutta tämä viini on kuitenkin tehty puolikuivaksi (sokeria 11 g/l), jota sopivat hapot (5.9 g/l) tasapainottavat. Vaikka Alko ei ole suositellut tätä viiniä krapujen kanssa nautittavaksi niin mielestäni se voisi hyvinkin tähän tarkoitukseen sopia.

Wolfbergerin viiniosuuskunta on perustettu v. 1902 ja siihen kuuluu peräti 750 viljelijää. Yhteisiä tarhoja on n. 1200 ha, joten sillä on melkoinen markkinaosuus kaikista Alsacen viineistä. Tuotantolaitos sijaitsee Eguisheimin kylässä mutta konttori- ja varastotilat sijaitsevat Colmarin kaupungissa. Kuvassa moderni rakennus, joka pitää sisällään isot myymälätilat sekä maistelulaboratorion. Jos käytte Colmarissa kannattaa pienten tuottajien viinejä aina verrata tällaisen suuren tuotantolaitoksen taattuun laatuun.

Kuukauden viini (Kesäkuu 2010)

Señorío de Rubiós Albariño (9,94 euroa/0.75 l)

Olen aina pitänyt Espanjan Galiciassa Albariño rypäleistä valmistetuista viineistä. Naapurissa Portugalin puolella valmistetaan vastaavanlaisia raikkaita Vinho Verdejä mutta jotenkin nämä Luoteis-Espanjan viinit ovat hienostuneempia. Valitettavasti se usein näkyy myös hinnassa. Alkossa oli ennen saatavilla vain yhtä Albariño viiniä, Lagar de Costa nimistä hintaan 16,82 euroa. Nyt Alko on tilannut n. 7000 pulloa tätä Rubioksen alueen edullista viiniä Suomeen sen voitettua mitaleita mm. Brysselin viinimessuilla.

Viiniä valmistaa Coto Redondo niminen viinitalo, joka perustettiin vuonna 2003. Hankkeen takana oli peräti 57 paikallista viinintekijää, jotka tällä tavalla halusivat helpottaa jo tunnetun Rubiosin alueen viinien markkinointia. He rakensivat modernin tuotantolaitoksen ja yhdistivät taitonsa viinien valmistamisessa. Nykyisin viinitalon omistaa 105 osakasta, jotka pyrkivät säilyttämään paikallisten viinien laatuperinteet modernein menetelmin. Osuuskunnan nimi on ”Galician Rubioksen alueen viininviljelijäin osuuskunta”. Ensimmäiset viinit tulivat markkinoille vuonna 2006 ja saavuttivat heti menestystä.

Ostin Alkosta edellisenä päivänä myyntiin tulleen viinin suurin odotuksin, koska hintakin oli alle maagisen 10 euron rajan. Pullon etiketti on mielestäni melko tylsä mutta sana Albariño saa monen viinifriikin haltioihin. Pullo on suljettu huonolaatuisella luonnonkorkilla, joka tuntui murenevan hyvänkin korkkiruuvin käsittelyssä. Tällaisessa nuorena juotavassa valkoviinissä voitaisiin mielestäni hyvinkin käyttää halvempaa kierrekorkkia. Väriä ei viinissä ole mainittavasti mutta tuoksussa löytyy tyypillistä hedelmää ja raikkautta. Maussa tuntuvat hapot ja hedelmäisyys. Viini on mukavasti tasapainossa mutta jotain jäin kaipaamaan. Ennen maistelemani Albariñot ovat saaneet auringon pilkahtamaan mieleen vaikka kaatosateen aikana mutta tämä viini ei mielenrauhaani hetkauttanut. Olisiko niin, että liian moderni tuotantolaitos hävittää viinistä jotain persoonallista ja tilalle saadaan teollista tuntua.

Kaikesta huolimatta on mukavaa, että Alko on ottanut näin edullisen Albariñon myyntilistoille. Se on käyttökelpoinen niin ruoanlaitossa kuin raikkaana terassiviininäkin.

Kuukauden viini (Toukokuu 2010)

Thill's Pinot Blanc 2008, Luxemburg, (9,99 euroa / 0.75 l)

Luxemburg tunnetaan pankkiensa lisäksi pienenä valtiona, jonka kansalaiset juovat eniten viiniä maailmassa. Viineinä on tullut tunnetuksi erilaiset pirteän hapokkaat kuohuviinit mutta nyt on Alkon hyllyille ilmaantunut ensimmäinen pirteä 100 % Pinot Blanc rypäleistä tehty valkoviini, jota tietenkin piti heti maistaa.

Viiniä valmistaa vuonna 1929 perustettu Thillin viinitalo, joka v. 1986 siirtyi isomman ja tunnetumman Bernard-Massardin omistukseen. Viini on hienosti luokiteltu nimellä: Domaine Thill, AC Moselle Luxembourgeoise Grand Premier Cru koska rypäleet ovat kasvaneet Mosel-joen (ranskaksi Moselle) varrella mutta tämä cru-luokitus tuntuu mielestäni hiukan yliampuvalta. Itse Thillin viinitalo sijaitsee tunnetussa Schengenin kunnassa, jonka nimi oli ennen Remerschen mutta kun maailmankuulu Schengenin sopimus v. 1985 kirjoitettiin Schengenin kylässä niin koko kunta halusi peesata ja muutti v. 2006 nimensä myös Schengeniksi..

Viiniä tuo maahan Sky Cellar mutta sitä on nyt saatavissa Alkosta tyypilliseen keinotekoisen tuntuiseen hintaan 9,99 euroa. En käsitä miksei Alko voi pyöristää näitä ”Seppälän” hintoja sillä ei kai kukaan Alkon asiakas luule, että 9,99 euron hintainen viini olisi edullisempaa kuin 10 euroa maksava. Thillin viinitalolla on viljelyksiä 12 ha ja tuotanto on n. 70.000 pulloa vuodessa. Alkosta on saatavilla ainoastaan 5 pelkästään Pinot Blanc rypäleistä valmistettua viiniä, joten tälle uutuusviinille luulisi löytyvän markkinarakoa.
Pullon etiketti on pelkistetty ja mustalla pohjalla mikä ensiksi tuo punaviinit mieleen.. Koska nimi ja luokitus on kirjoitettu pystysuunnassa niin tämä ainakin houkuttelee tarttumaan pulloon ja lukemaan vaakasuorassa mitä siihen on kirjoitettu. Pirteänä yksityiskohtana piti muutaman lasillisen jälkeen tarkistaa, että viimeisen hakasulkeen päällä tosiaan istuu leppäkerttu. Se kuulemma symbolisoi viinirtalon tapaa suojella ja kunnioittaa luontoa.

Mielestäni Pinot Blanc rypäleistä tehdyt viinit ovat aina olleet tuoksultaan mietoja mutta tässä viinissä oli selvästi raikkaita hedelmäisiä tuoksuja. Viiniä valmistettaessa sen on kuitenkin annettu levätä 7-9 kuukautta hiivasakan päällä mistä kuolleiden hiivasolujen autolysoituessa sekä tuoksu, että maku voimistuvat. Viini tuntuu erittäin hapokkaalta vaikka Alkon mukaan siinä on ihan normaali 5.8 g/l happopitoisuus. Happopitoisuushan tuntuu kun viini saa sylkirauhaset toimimaan ja tämä viini sai ainakin minulla ”veden” nousemaan suuhun. Maku on miellyttävän hedelmäinen, jossa tuntuu sitrusta ja trooppisia hedelmiä. Vaikka se sisältää 9 g/l sokeria niin makeutta siinä ei tunnu vaan pikemminkin kuivaa mineraalisuutta.

Viini sopii mielestäni hyvin vastaavien mutta hiukan kalliimpien alsacelaisten Sparrin tai Pfaffenheimin Pinot Blanc-viinien rinnalle. Alko listaa mielestään sopivimmat parsaviinit sivuillaan. Listaan ei ole pantu yhtään Pinot Blanc-rypäleistä tehtyä viiniä mutta tämä Thillin leppäkerttuviini sopisi mielestäni mukavasti luetteloon vaikka väitetäänkin, että ainoastaan kuiva Muscat viini on se ainoa oikea parsan kanssa nautittava juoma.

Kuukauden viini (Huhtikuu 2010)

Pascual Toso Merlot (8,75 euroa / 0.75 l)

Minulla oli taas tilaisuus maistella Alkon uutuusviinejä, joita tällä kertaa oli peräti 18 tuotetta. Näin kevään antia oli muutama mielenkiintoinen kuohuviini kuten saksalainen Devil´s Rock, portugalilainen Mateus Rosé, italialainen Prosecco Primo V ja espanjalainen Cava Faustino. Punaviineinä oli useampiakin kevyitä tai keskitäyteläisia Pinot Noir lajikkeesta tehtyjä viinejä mutta kun kohdalleni osui ainoa täyteläinen argentiinalainen Merlot se pysäytti minut maullaan. Katsoin ensin pulloa, jossa oli melko tylsä etiketti ja viinin nimikin tuntui niin tavanomaiselta, etten edes osannut odottaa siltä mitään. Viinin lämmin tuoksu sai kuitenkin aistini heräämään ja maku herätti minut kokonaan poistaen hetkessä ennakkoluuloni. Vertailin mielessäni tätä kolmeen muuhun Alkon valikoiman argentiinalaiseen Merlot-viiniin (Nieto Senetiner, Santa Julia ja La Celia) ja laadullisesti Pascual Toso on osannut tehdä tästä sarjan halvimmasta viinistään hyvinkin kilpailukelpoisen.

Viini on hyvin asiakasystävällinen tai sanotaanko melkein kosiskeleva. Tanniinit eivät hyökkää ja Merlot-rypäleen parhaimmat ominaisuudet on saatu säilytettyä eikä viinin korkea alkoholipitoisuus (14 %) lyö läpi muuta kuin lämpimällä makeuden tunteella.

Pascual Toso oli tyypillinen italialainen siirtolainen, joka juurtui köynnöstensä kanssa Argentiinan maaperään. Hän muutti kotiseudultaan Italian Piedmontesta 1880 luvulla ja päätyi Mendozan viinialueelle Argentiinaan. Hän perusti viinitalon Barrancasiin Maipun alueelle. Nykyisin viinimön omistaa J.Llorente y Cia yhtiö ja ns. ”lentävänä viinitekijänä” toimii kalifornialainen enologi Paul Hobbs, joka hoitelee useampiakin viinitiloja sekä Chilessä että Argentiinassa. Ilmasto on melko kuivaa, joten lisävesi otetaan Andien rinteiltä valuvista puroista ja Mendozan joesta. Lämpötilojen vuorokausivaihtelu on suuri mikä takaa rypäleihin runsaat hapot ja aromit.

Alko suosittelee tätä viiniä erilaisten lihapatojen, pizzan ja juustojen kanssa nautittavaksi mutta kokeilkaa ihmeessä sitä kunnon grillipihvin kanssa argentiinalaiseen tyyliin.

Kuukauden viini (Maaliskuu 2010)

Hob Nob Cabernet Sauvignon (9,09 euroa/0.75 l)

Kävin läpi Alkon maaliskuun uutuuksia. Mukana oli mielenkiintoisia maita ja rypäleitä. Oli viinejä idästä eli Bulgariasta, Kreikasta, Itävallasta ja Unkarista. Portugalistakin oli tyrkyllä peräti 4 uutuutta. Maistoin Mateuksen rosé kuohuviiniä, joka alta 9 euron hinnan saavuttaa varmaan suosiota kunhan kevät vihdoinkin pääsee koittamaan. Miellyin kuitenkin pariin ranskalaiseen punaviiniin, joista toinen, Marennon Merlot, tulee Etelä-Rhonen alueelta ja kuukauden viiniksi valitsemani Hob Nob on laatua Vin de Pays d´Oc ja kotoisin Languedoc-Rousillonin alueelta.

Huomasin taas miten kiinnostus lähtee jo pelkästä etiketin ulkoasusta. Pelkistetty salaperäinen isoja kirjaimia vilisevä etiketti pysäyttää. Kestää jonkin aikaa ennekuin korostetuin värein esiintyvien NHBB kirjainten välistä löytyy himmeämpi O ja pystyy hahmottamaan sanaristikoksi viinin nimen HOB NOB. Viini on tehty kaupalliseksi missä ei tietenkään ole mitään pahaa mutta kun Etelä-Ranskasta alkaa tulla Uuden Maailman tyylisiä viinejä niin tilanne alkaa arveluttamaan. Hob Nob Cellarsin takana on kuitenkin tunnettu Beaujolais alueen kaupallistaja George DuBoeuf, jonka Beaujolais Nouveau viini aina marraskuussa ilmaantuu Alkon hyllyille.

Piti oikein Googlesta katsoa mitä nimi Hob Nob tarkoittaa. Sillä tuntuu olevan erilaisia merkityksiä ja sen nimisiä ravintoloitakin on perustettu ainakin Yhdysvaltoihin. Nimi tulee kuulemma keskiaikaisesta englannin kielestä, jossa tämä kahden verbin yhdistäminen tarkoittaa sosiaalista lasien kilistelyä. Tällaiseen tapahtumaan tämä viinikin sopii mainiosti vaikka Alkon symbolit suosittelevat viiniä erilaisten liharuokien ja juustojen kanssa nautittavaksi. Viini on rehellisesti yleisöä kosiskeleva. Yllättäen aivan avoimesti kerrotaan, että viiniä on kypsytetty 4 kuukautta terässäiliöissä tammilastujen kera. Hiukan ristiriitaisia tietoja esiintyy näiden lastujen alkuperästä. Alko väittää niitä ranskalaisiksi ja maahantuoja Australiassa paahdetuiksi. Hällä väliä mutta näin saadaan viiniin halvalla tammen makua. Lisäksi väitetään viiniin lisätyn sokeria mikä tuntuu ihmeelliseltä koska olen aina kuvitellut, että Etelä-Ranskassa chaptalisointi on kielletty. Ehkä nykyinen lainsäädäntö antaa luvan ripotella sokeria valmiiseen viiniin. Viini on myös läpikäynyt 100 % malolaktisen käymisen, jolloin kaikki kirpeät omenahapot ovat muuttuneet pehmeiksi maitohapoiksi. Ehkä olisi ollut syytä pysäyttää tämä toinen käyminen hiukan aikaisemmin sillä viiniin on jätetty happoja ainoastaan 4.4 g/l.

Kokonaisuudessaan viini tuntuu kuitenkin toimivan ja on mukava lisätä se jossain sokkotastingissä mukaan ihmetyttämään maistelijoita. Olisi mukava päästä maistamaan myös viinitalon muita varietaaliviinejä kuten Pinot Noiria, Shirazia, Merlota ja valkoista Chardonnaytä. Alko varmaan seuraa tämän Cabernet Sauvignonin menekkiä, ennekuin uskaltaa laajentaa myynnin käsittämään näitä muita HobNob viinejä.

Kuukauden viini (Helmikuu 2010)

Pirineos Moristel Garnacha (0.75 l / 7,19 euroa)

Alkon uutuuksiin ilmaantui 18.1.2010 espanjalainen Pirineos niminen punaviini. Se kiinnitti heti huomioni koska viinitalolla on kreikkalaistyylinen nimi, viini on D.O. Somontano ja sen valmistukseen on käytetty minulle outoa Moristel rypälelajiketta. Koska viinin hintakin oli todella edullisen tuntuinen niin pitihän sitä kokeilla.

Somontanon alue sijoittuu Espanjan pohjoisosaan Pyreneitten juurelle. Nimi Somontano tarkoittaakin ”vuoren juurella”. Somontano sai DO luokituksensa v. 1984 ja kuuluu Aragonin maakuntaan. Viiniä täällä viljellään n. 4000 ha:lla ja viljelijöitä on n. 500. Somontanon alueella vallitsee mannerilmasto, jossa talvet ovat kylmiä ja kesät kuumia. Myös vuorokauden lämpötilavaihtelut ovat suuria mikä tuo rypäleisiin runsaasti aromeita ja happoja. Kansainvälisten rypälelajikkeiden ohella yritetään alueella pitää kiinni vanhoista perinteisistä lajikkeista kuten punaisista Moristelista ja Paralletasta. Tyypillinen alueen valkoinen lajike on Alcañon (Viura).

Paralleta muistuttaa paljon Gracianoa mutta Moristelia ei pidä sekoittaa Monastrelliin, joka on Espanjassa tunnetumpi lajike.
Korkkasin kierrekorkkisen pullon jännittynein odotuksin ja ensimmäinen tunne oli pettymys. Viini oli väriltään hailakan sinipunaista ja tuoksussa ei tuntunutkaan hevosen hikeä tai nahkaa vaan kevyitä marjojen tuoksuja. Maku oli myös mieto ja siinä tuntui korostuneesti runsaat hapot.. Piti oikein katsoa mitä Alkon antamat analyysitulokset kertovat. Ensin hämmästytti se, että viinin uutospitoisuus on 30 g/l. Olen tottunut siihen, että tässä kulkee viinin ”pureskeltavuuden” raja. Tämä viini tuntui niin ohuelta, että lukua oli vaikea uskoa. Samoin olisin veikannut happoja olevan n. 7 paikkeilla mutta niitä on kuitenkin aivan normaali määrä eli 5.2 g/l. Viini on Moristelin (60 %) ja Garnachan (40 %) seos. Mielessäni olisin enologina kokeillut mieluummin päinvastaista suhdetta, jossa Garnacha olisi antanut viinille enemmän ryhtiä.

Otin pullon mukaani ruokapöytään, jossa vaimoni tarjosi tekemäänsä jauheliha-vihannesmuhennosta. Taas kerran viini hämmästytti minua. Arkinen muhennos sai viinin kera uusia ulottuvuuksia. Tuli mieleen vanha sanonta: ”Kun vertaistansa rakastaa, ei tartte olla fiini”. Viini on tavallisena ruokaviininä hintansa väärtti ja meni mukavasti itkeskelevän Emmentalinkin lohtuna. Viinin tuottaja Bodegas Pirineos aloitti uransa v. 1960 ensin osuuskuntana mutta päätyi yksityisomistuksen kautta 3 vuotta sitten suuren sherrytalon Barbadillon huomaan. Tässä on hyvä esimerkki siitä mitä moderni viininvalmistus perinteisistä rypäleistä saa Espanjassakin aikaan. Älkäämme olko ennakkoluuloisia vaan yrittäkäämme pysyä kehityksen perässä.

Kuukauden viini (Tammikuu 2010)

Askaneli Saperavi 2007 (0.75 l / 10,04 euroa)

Koska en itse harrasta tipatonta tammikuuta, niin oli mukava jouluruuhkien jälkeen rauhassa katsella mitä uutuuksia Alkoon oli tullut. Silmiini osui kruusailevan korea etiketti, joka osoittautui georgialaiseksi viiniksi. Viini oli tehty Saperavi rypäleistä, jotka ovat kotoisin Georgiasta.Georgia on maailman vanhimpia viinimaita ja siten Saperavi eräs maailman vanhimmista rypälelajikkeista. Saperavi on ns. teinture rypäle, joka tarkoittaa sitä, että myös rypäleen malto-osa on antosyanidien punertavaksi värjäämä. Siitä tehdään kolmea eri tyyppistä viiniä, jotka eroavat toisistaan kypsytysajoissa. Saperavi-viiniä on vanhennettu vuoden ajan, puolimakeaa Kindzmaraulia 2 vuotta ja Mukuzania 3 vuotta. Eräissä Helsingin venäläisissä ravintoloissa on jo kauan saanut todella maukasta Mukuzan-viiniä mutta Alkossa ei nykyisin ole kuin tämän 100 % Saperavi punaviinin lisäksi ukrainalaista Odessa nimistä kuohuviiniä, joka sisältää Saperavi rypälettä 15 %.

Askaneli veljesten viinitila sijaitsee pääkaupunki Tbilisissä mutta tarhat sijaitsevat Kvarelin alueella Itä-Georgiassa
Viini on väriltään tummanviolettia. Tuoksussa tuntuu lämpöä ja toffeeta. Maku on melko tanniininen mutta marjaisa. Se on kompleksinen niinkuin hyvien viinien kuuluu ollakin ja jälkimaku on kauan kestävä. Viini on täyteläinen ja sisältää Alkon ilmoituksen mukaan alkoholia vain 12.5 %. Pullon etiketissä lukee kuitenkin 13.5 % mikä tuntuu uskottavammalta. Uutosmäärä on peräti 33 g/l mikä tekee viinistä "pureskeltavan". Viinin runsaat tanniinit eivät olleet minun mieleeni mutta voin kuvitella niiden vanhetessaan pehmenevän. Nautin viiniä kinkkupiirakan kanssa, joka taltutti enimmät tanniinit mikä teki viinistä nautittavamman.