Kuukauden viini (Helmikuu 2010)

Pirineos Moristel Garnacha (0.75 l / 7,19 euroa)

Alkon uutuuksiin ilmaantui 18.1.2010 espanjalainen Pirineos niminen punaviini. Se kiinnitti heti huomioni koska viinitalolla on kreikkalaistyylinen nimi, viini on D.O. Somontano ja sen valmistukseen on käytetty minulle outoa Moristel rypälelajiketta. Koska viinin hintakin oli todella edullisen tuntuinen niin pitihän sitä kokeilla.

Somontanon alue sijoittuu Espanjan pohjoisosaan Pyreneitten juurelle. Nimi Somontano tarkoittaakin ”vuoren juurella”. Somontano sai DO luokituksensa v. 1984 ja kuuluu Aragonin maakuntaan. Viiniä täällä viljellään n. 4000 ha:lla ja viljelijöitä on n. 500. Somontanon alueella vallitsee mannerilmasto, jossa talvet ovat kylmiä ja kesät kuumia. Myös vuorokauden lämpötilavaihtelut ovat suuria mikä tuo rypäleisiin runsaasti aromeita ja happoja. Kansainvälisten rypälelajikkeiden ohella yritetään alueella pitää kiinni vanhoista perinteisistä lajikkeista kuten punaisista Moristelista ja Paralletasta. Tyypillinen alueen valkoinen lajike on Alcañon (Viura).

Paralleta muistuttaa paljon Gracianoa mutta Moristelia ei pidä sekoittaa Monastrelliin, joka on Espanjassa tunnetumpi lajike.
Korkkasin kierrekorkkisen pullon jännittynein odotuksin ja ensimmäinen tunne oli pettymys. Viini oli väriltään hailakan sinipunaista ja tuoksussa ei tuntunutkaan hevosen hikeä tai nahkaa vaan kevyitä marjojen tuoksuja. Maku oli myös mieto ja siinä tuntui korostuneesti runsaat hapot.. Piti oikein katsoa mitä Alkon antamat analyysitulokset kertovat. Ensin hämmästytti se, että viinin uutospitoisuus on 30 g/l. Olen tottunut siihen, että tässä kulkee viinin ”pureskeltavuuden” raja. Tämä viini tuntui niin ohuelta, että lukua oli vaikea uskoa. Samoin olisin veikannut happoja olevan n. 7 paikkeilla mutta niitä on kuitenkin aivan normaali määrä eli 5.2 g/l. Viini on Moristelin (60 %) ja Garnachan (40 %) seos. Mielessäni olisin enologina kokeillut mieluummin päinvastaista suhdetta, jossa Garnacha olisi antanut viinille enemmän ryhtiä.

Otin pullon mukaani ruokapöytään, jossa vaimoni tarjosi tekemäänsä jauheliha-vihannesmuhennosta. Taas kerran viini hämmästytti minua. Arkinen muhennos sai viinin kera uusia ulottuvuuksia. Tuli mieleen vanha sanonta: ”Kun vertaistansa rakastaa, ei tartte olla fiini”. Viini on tavallisena ruokaviininä hintansa väärtti ja meni mukavasti itkeskelevän Emmentalinkin lohtuna. Viinin tuottaja Bodegas Pirineos aloitti uransa v. 1960 ensin osuuskuntana mutta päätyi yksityisomistuksen kautta 3 vuotta sitten suuren sherrytalon Barbadillon huomaan. Tässä on hyvä esimerkki siitä mitä moderni viininvalmistus perinteisistä rypäleistä saa Espanjassakin aikaan. Älkäämme olko ennakkoluuloisia vaan yrittäkäämme pysyä kehityksen perässä.

Kuukauden viini (Tammikuu 2010)

Askaneli Saperavi 2007 (0.75 l / 10,04 euroa)

Koska en itse harrasta tipatonta tammikuuta, niin oli mukava jouluruuhkien jälkeen rauhassa katsella mitä uutuuksia Alkoon oli tullut. Silmiini osui kruusailevan korea etiketti, joka osoittautui georgialaiseksi viiniksi. Viini oli tehty Saperavi rypäleistä, jotka ovat kotoisin Georgiasta.Georgia on maailman vanhimpia viinimaita ja siten Saperavi eräs maailman vanhimmista rypälelajikkeista. Saperavi on ns. teinture rypäle, joka tarkoittaa sitä, että myös rypäleen malto-osa on antosyanidien punertavaksi värjäämä. Siitä tehdään kolmea eri tyyppistä viiniä, jotka eroavat toisistaan kypsytysajoissa. Saperavi-viiniä on vanhennettu vuoden ajan, puolimakeaa Kindzmaraulia 2 vuotta ja Mukuzania 3 vuotta. Eräissä Helsingin venäläisissä ravintoloissa on jo kauan saanut todella maukasta Mukuzan-viiniä mutta Alkossa ei nykyisin ole kuin tämän 100 % Saperavi punaviinin lisäksi ukrainalaista Odessa nimistä kuohuviiniä, joka sisältää Saperavi rypälettä 15 %.

Askaneli veljesten viinitila sijaitsee pääkaupunki Tbilisissä mutta tarhat sijaitsevat Kvarelin alueella Itä-Georgiassa
Viini on väriltään tummanviolettia. Tuoksussa tuntuu lämpöä ja toffeeta. Maku on melko tanniininen mutta marjaisa. Se on kompleksinen niinkuin hyvien viinien kuuluu ollakin ja jälkimaku on kauan kestävä. Viini on täyteläinen ja sisältää Alkon ilmoituksen mukaan alkoholia vain 12.5 %. Pullon etiketissä lukee kuitenkin 13.5 % mikä tuntuu uskottavammalta. Uutosmäärä on peräti 33 g/l mikä tekee viinistä "pureskeltavan". Viinin runsaat tanniinit eivät olleet minun mieleeni mutta voin kuvitella niiden vanhetessaan pehmenevän. Nautin viiniä kinkkupiirakan kanssa, joka taltutti enimmät tanniinit mikä teki viinistä nautittavamman.

Kuukauden viini (Joulukuu 2009)

Christmas Cabernet Sauvignon 2008 (0.75 l / 9,74 euroa)

Joulukuun viiniksi sopii varmaan etelä-afrikkalainen Christmas Cabernet Sauvignon. Siinä on yksinkertaisen kaunis etiketti, jossa puhtaan valkoisella taustalla on kuvattu hyvinvoipa sika punainen rusetti kaulassaan. Viiniä tuottaa englantilainen Boutinot´in viiniliike, jonka herra Paul Boutinot perusti vuonna 1980  kotikaupunkiinsa Manchesteriin. Nykyisin liike tuottaa n. 16 miljoonaa pulloa viiniä.

Suomeen viiniä tuo Fondberg & Co, joka on ruotsalaista alkuperää oleva maahantuontiyritys.ja perustettu 1975.  Suomessa toimii tytäryhtiö Fondberg Oy. Tämä kyseinen viini on 100 % Cabernet Sauvignonista valmistettu Coastal Regionin alueella oleva melko tuhti eli täyteläinen, alkoholipitoinen (14 %) lämmin, hiukan mausteinen juuri jouluun sopiva viini. Sitä on kypsytetty terästankeissa viinisakan päällä, josta se on imenyt makuja ja uutospitoisuuskin on 32 g/l mikä tekee viinistä ”pureskeltavan”. Siinä on melkoisesti tanniineja mutta ne ovat pehmeän ystävällisiä.
En tiedä kuka on takaetikettiin tehnyt mainosta suomalaisesta joulupöydästä. Tekstissä lukee: ”It is the perfect wine for the JOULUPÖYTÄ (yule table).  Yule on englanninkielinen nimitys muinaisten pakanallisten germaanien talvipäivänseisausjuhlalle, joista kristillinen joulu juontaa alkunsa.

Luulisin, että tämä viini sopii mainiosti erilaisten joulupöydän antimien kanssa. Itse kokeilin sitä parin Castello-juuston kanssa. Sekä kultainen (Golden) että musta (Black) Castello juusto sopivat hyvin viinin kanssa. Viini leikkasi hyvin juustojen n. 28 % rasvapitoisuutta eikä sinihomejuusto muuttunut terävän rautaisen makuiseksi niinkuin joskus saattaa tanniinisten punaviinien kanssa käydä.

Kuukauden viinit (Marraskuu 2009)

Beaujolais Nouveau Mommessin (6,95 euroa/0,75 l)
Beaujolais Villages Nouveau Honoré Lavigne (7,96 euroa/0.75 l)

Se on sitten taas marraskuu ja  kolmantena torstaina tuli kauppaan perinteisesti Beaujolais Nouveau. Viinistä ollaan montaa mieltä mutta kiehtova ajatus on se, että juuri tänä päivänä maapallon eri puolilla juodaan juuri tätä tuoretta punaviiniä Beaujolaisin kuuluisalta viinialueelta, joka sai AOC luokituksen vuonna 1937. Vuodesta 1951 on viiniä markkinoitu ns. uutena viininä tavallista aikaisemmassa vaiheessa. Markkinointitekniikkaan kuuluu myös karnevaalitunnelma marraskuun kolmannen torstain vastaisena yönä, jolloin saadaan avata ensimmäiset pullot. Helsingissäkin koettiin vastaavaa tunnelmaa jopa Ranskan suurlähetystön tiloissa.
Alkosta on tänä vuonna saatavissa sekä tavallista että village luokiteltua uutta viiniä. Tänä vuonna on markkinoilla tavallisena Mommessinin viinitilan tuottama ja village viininä Honoré Lavigne talon viini. Yleensä village viineissä on korkeampi alkoholipitoisuus mutta tällä kertaa  pitoisuus on juuri päinvastoin eli tavallisen alkoholi % on 12,5 % ja villagen 12,0 %. Tämän tyyppinen viini valmistetaan ns. hiilihappokäymismenetelmällä mikä tarkoittaa sitä, että kokonaiset rypäletertut pannaan sammioihin ja niihin johdetaan hiilidioksidia. Ilmattomassa tilassa käyminen alkaa rypäleiden sisällä kunnes rypäleen kuoret puhkeavat ja tavanomainen käyminen jatkaa kunnes viini on saavuttanut n. 12 % alkoholipitoisuuden. Alko nimittää käymistapahtumaa semi-carbonique menetelmäksi, koska rypäleiden painosta alimmaiset rypäleet rikkoutuvat ja rypälemehu alkaa heti normaalin käymisen. Käymisen ansiosta muodostuu hiilidioksidia, joka aikaansaa ilmattoman tilan ja rikkoutumattomat rypäleet alkavat yläkerroksissa käydä ns. hiilihappokäymismenetelmällä.

Viini oli tänä vuonna mielestäni tavallista parempaa. En muista, että Beaujolais Nouveau olisi heti tuntunut näin miellyttävältä. Viinihän on kevyttä, helposti juotavaa ja marjaista. Aina siinä kuitenkin tuntuu banaanin aromeja mikä johtuu juuri hiilihappokäymisen tuottamasta isoamyylialkoholin ja etikkahapon muodostamasta esteristä. Viini tarjotaan yleensä jäähdytettynä kuten valkoviini ja mukava sitä oli lipitellä erilaisten juustojen ja jopa makkaroiden kanssa.
Me jäyhät suomalaiset emme vieläkään intoudu mihinkään karnevaalitunnelmaan mutta aina yhtä mukava on lukea mainosteksti: ”Le Beaujolais Nouveau est arrivé”, tuore Beaujolais on taas saapunut keskuuteemme. Huomasin, että olen täällä kuukauden viineissä kertonut vuoden 2007 Beaujolais Nouveausta mutta viime vuoden marraskuun viiniksi oli livahtanut makea Casa de la Ermita. Nauttikaa tuoreesta viinistä, joka on juotavissa n. 6 kk ajan. Senjälkeen se menettää tuoreutensa. Sain tänä vuonna rinnakkain maistaa myös vuoden 2008 Nouveauta. Se oli yhä juotavissa mutta kevyt raikkaus oli siitä kokonaan hävinnyt.

Kuukauden viini (Lokakuu 2009)

Faustino Crianza, Bodegas Faustino, DOCa Rioja (13,70 euroa/0.75 l)

Vaeltelin jälleen Alkon myymälässä etsimässä uutuuksia. Nyt silmiini osui peltitölkki, jota koristi tyyllitellyt lumihiutaleiden kuvat. Viini oli kuitenkin vanhan espanjalaisen perheyrityksen Faustinon tuote, joita on viihtynyt Alkon hyllyissä jo vuosia. Kieltämättä Faustinon viinipullot ovat tyylikkäitä ja myyvät jo ulkomuodollaan. Etiketti on tyylikäs ja Don Faustino Martinez Perez de Alchemizin mahtipontinen muotokuva luo vakuuttavan vaikutuksen. Don Faustinon poika Julio otti viinitalon ohjakset haltuunsa v. 1955 ja v. 1960 tulivat markkinoille Don Faustinot I, V ja VII. Viinitalo sijaitsee Oyónissa n. 4.5 km Riojan hallinnollisesta pääkapungista, Logroñosta. Perinteisellä tavalla valmistetut Faustino-viinit on valmistettu etupäässä Tempranillo rypäleistä mutta lisukkeena on käytetty pieniä määriä Gracianoa sekä Mazueloa. Numero VII on vanhennettu 10 kk tammessa, numero V on laatuaan reserva ja vanhennettu 16 kk tammessa ja numero I on laatuaan gran reserva ja pidetty tammessa 28 kk.

Löytämäni Faustino Crianza on valmistettu modernimmalla menetelmällä eli se ei ole perinteisen voimaksata tanniinipitoista viiniä vaan tehty heti juotavaksi. Vaikka sitä on vanhennettu laadun määräämät 14 kk niin tämä vuoden 2006 crianza oli hämmästyttävän kevyttä ja notkeaa viiniä. Väri on helakan sinipunaista ja tuoksussa on tuttua riojalaista potkua eli nahkaa ja mausteita. Nämä tuntuvat myös maussa mutta lisäksi viinissä rittää hedelmää ja marjaisia raikkaita makuja. Riojalaiseksi tämä viini on jotenkin skitsofreeninen kokemus mutta miellyttävällä tavalla. Itse olen aikanani hiukan vieroksunut näitä erilaisia Faustinoja mutta tähän rakastuin välittömästi. Pidin jopa tyhjennetyn lasin hetken kuluttua levittämästä urean tuoksusta. Alko mainosti tätä lumihiutalepakkausta ensimmäisenä jouluviininä. Nähtäväksi jää miten uusi raikkaampi ulkokuori myy vanhan Don Faustinon rinnalla. Itse ainakin menin koukkuun enkä edes pitänyt viinin hintaa kalliina.

Viini sopii varmasti hyvin jopa riistan kanssa nautittavaksi. Tuosta aikaisemmin mainitusta urean tuoksusta johtuen tekisi mieli kokeilla viiniä vaikka munuaisten kanssa. Viini käy myös juustoviininä. Kokeilin sen kanssa paria espanjalaista juustoa, jotka molemmat oli tehty kolmen eri eläimen (lehmän, vuohen ja lampaan) maidosta. Toinen oli El Pastor, Manzegoa miedompi juusto ja toinen oli voimakas Cabrales sinihomejuusto. Koska juustontekijätkin ovat alkaneet kikkailla sekoittamalla erilaisia maitoja keskenään päätin kokeilla näitä juustoja erilaisten hillojen kera. Kokeilija löytää nykyisin mitä erilaisemman makuisia hilloja. Itse maistelin juustojen kanssa kookos- ja papaija-limehilloja (www.finefoods.fi) ja makunystyräni menivät täydellisesti sekaisin. Lopputulos oli, että kaikki sopivat jotenkin toistensa kanssa mutta voimakas sinihomejuusto ei ilman tasapainottavaa hilloa toiminut tämän miedonkaan riojalaisen kanssa. Aikanne kikkailtuanne voitte rauhassa istahtaa nauttimaan tätä 100 % Tempranillosta tehtyä viiniä ja pelkästään lampaanmaidosta valmistettua Manzego juustoa.

Kuukauden viini (Syyskuu 2009)

Yali Reserva Carmenère 2008, Maipo Valley, Chile 8,76 euroa / 0.75 l

Alkon uutuuksiin oli ilmestynyt chileläinen etupäässä Carmenére rypäleistä valmistettu Yali viini. Viña Ventisquero viinitalo on perustettu niinikin myöhään kuin 1998 mutta on saavuttanut maailmanlaajuista menestystä helpoilla mutta silti maukkailla viineillään. Enologina toimii Carolina Zapata, joka kuulunee tunnettuun Catena-Zapata sukuun. Nicolás Catena valittiin hiljattain Decanter-lehden vuoden 2009 viinimieheksi ja hänen äitinsä tyttönimi oli Zapata.  Perinne on jatkunut jo vuodesta 1984, jolloin ensimmäiseksi vuoden viinimieheksi valittiin Chateau Musarin Serge Hochar Libanonista.

Alkon listoilla on aikaisemmin ollut saman talon valmistama, etupäässä Shiraz rypäleistä tehty ”peippo” (Yali) viini. On mukava verrata saman talon kahta rypälesekoitusta, joista toisessa on 85 % Carmenèreä ja 15% Shirazia ja toisessa kääntäen 85 % Shirazia ja 15 % Carmenérea. Kumpikin pullo on suljettu kierrekorkein ja vaalea etiketti on melko pelkistetty. Siinä ei ole kuin nimi, rypäle ja pienet kultaiset peipon kuvat. Alko on luokitellut Carmenèren täyteläiseksi mutta Shirazin erittäin täyteläiseksi. Kummankaan alkoholi- (14% ja 13.5%) tai uutospitoisuudet (30 g/l ja 31 g/l) eivät paljon poikkea toisistaan. Kummankin maussa voidaan tunnistaa kypsää marjaa ja tammea.

Kun viinejä maistelee niin suuria eroja ei mielestäni tunnu. Shiraz on ehkä hiukan jyrkempää kuin merlota muistuttava Carmenère. Ehkä ero johtuu siitä, että rypäleet ovat kasvaneet Keskuslaakson (Valle Centralen) eri maakunnissa. Carmenère Rapelin- ja Shiraz Maipon-laaksossa. Kumpikin on saman hintaisia eli reippaasti alle 10 euron mikä mielestäni tekee hinta / laatusuhteen erittäin mukavaksi.

Kuukauden viini (Elokuu 2009)

Firesteed Oregon Pinot Noir 2007, 18,72 euroa/0.75 l

Pinot Noir rypäle on noususuunnassa koko maailmassa mutta varsinkin Yhdysvalloissa sen suosio on noussut huimasti elokuvan ”Sideways” ilmestymisen jälkeen. Siinä pääosan esittäjä tunnustautuu Pinot Noir friikiksi, joka pitää Merlot-rypälettä melkein ala-arvoisena.

Pinot Noir rypäle on kotoisin Burgundista missä se yhä on päärypäle. Sitä viljellään enenevässä määrässä myös Uudessa Maailmassa. Alkon listalta löytyy yhteensä 27 puhdasta Pinot Noir viiniä, joista burgundilaisia 11 ja muualta Euroopasta 5. Loput tulevat kaikki Uudesta Maailmasta. Siitä tehdään myös rosé viinejä, joista Alkon hyllyillä oleva Destinea on esitelty tällä palstalla toukokuun viininä. Pinot Noir on vaikea mutta mielenkiintoinen rypäle, joka pitää viileämmistä kasvuolosuhteista. Alkon uutuutena tullut Firesteed viini on tuotettu Yhdysvaltojen Oregonissa, joka on tunnetusti sopivaa seutua juuri Pinot Noirille.
Kyseinen Firesteed (tuliratsu) viini on Howard Rossbachin virtuaaliviinimössä valmistettu. Hän tekee kolmesta rypäleestä (Pinot Noir, Pinot Gris, Riesling) 7 eri tyyppistä viiniä. Sana virtuaaliviinimö tarkoittaa tuotantolaitosta, joka ei omista köynnöksiä tai tuotantolaitoksia. Oikeastaan tätä voitaisi verrata käkeen, joka munii munansa toisten pesiin. Koko tuotanto on ulkoistettu eli rypäleet tuotetaan toisten mailta, puristetaan ja käytetään sopimuskumppaneiden tiloissa. Rossbach hoitaa ainoastaan myynnin minkä hän onkin toteuttanut kiitettävällä tavalla.

Kiinnostuin tästä oregonilaisesta viinistä heti sen ilmaannuttua Alkon valikoimiin. Odotukseni olivat ehkä liian korkealla varsinkin kun jouduin pulittamaan melkein 20 euroa pullosta. Ei viini ole huonoa mutta tällä hinnalla saa jopa yleisesti kalliina pidettyjä vastaavia burgundilaisia. Myös monet muut Uuden Maailman Pinot Noir-viinit ovat hinta/laatu suhteeltaan huomattavan paljon edullisempia.
Viini muistuttaa ehkä enemmänkin tyypillistä eurooppalaista Pinot Noiria. Se on melko hailakan väristä ja maussa tuntuu happamat marjat kuten puolukka ja karpalo. Viini ei ole mitenkään kompleksinen ja mielestäni sitä ei tulisi kauan varastoida sillä paremmaksi se tuskin muuttuu. Kuten muutkin tästä rypäleestä tehdyt viinit se menee mukavasti keveiden linturuokien kera. Itse maistelin sitä vaimoni valmistaman kinkkupiirakan eli Quiche Lorrainen kanssa ja ne ainakin pitivät toisistaan.

Kuukauden viini (Heinäkuu 2009)

Jacques Lurton Touraine Sauvignon Blanc 2008, 9,49 euroa / 0.75 l

Heinäkuun viiniksi valitsin vihdoinkin pirteän valkoviinin Loiren laaksosta. Tämä viini herätti huomioni heti kun se mainittiin Alkon Uudet Tuotteet lehden heinäkuun numerossa. Kiinnostuin viiniin koska se on kuuluisan Lurtonin suvun Jaquesin tuottama. Lurtonin suku on lähtöisin Bordeauxista ja kuuluisimmat viinintekijät lienevät isä André ja hänen kaksi poikaansa Francois ja Jacques. Jos otetaan mukaan vielä Andrén sisarukset Lucien, Simone ja Dominique niin yhdessä he perheineen vastaavat noin 30 Bordeauxin korkealuokkaisesta viinitilasta. Andrén pojat halusivat ottaa etäisyyttä isäänsä ja perustivat yhdessä viinitilan Etelä-Ranskaan, Languedoc-Rousillonin alueelle. Tämän lisäksi kumpikin toimivat ns. lentävinä viinintekijöinä monessa eri maassa ja perustivat useita innovatiivisia viinitiloja Etelä-Amerikasta Australiaan. Francois on saanut ehkä enemmän nimeä hoitaessaan tilojen kaupallista puolta. Jacques puolestaan on syventynyt enemmän varsinaiseen viinin valmistukseen. Oli mukava havaita, että Alko on ottanut listoilleen hänen Sauvignon Blanc valkoviininsä. Jo aikaisemmin on ollut myytävänä hänen Australiassa valmistamansa punaviini The Islander Bark Hut. Tämä viini tehdään Kengurusaarella, jonka mahdollisuudet viinin valmistuksessa Jacques keksi ollessaan siellä häämatkalla Francoise vaimonsa kanssa v. 1997.

Tässä heinäkuun viinissä on tyylikkään pelkistetty etiketti, jossa on vain mainittu rypäle, tekijä ja alue ilman kummempia vaakunoita tai mitaleita. Jacques Lurtonin nimi takaa jo yksistään laadun. Pullo on suljettu kierrekorkilla mihin nykyisin on jo saanut tottua. Hintakin on juuri sopivasti alle 10 euron mikä tuntuu olevan suomalaisille se halvan ja kalliin viinin raja. Viini on melko väritöntä mutta tuoksussa on rypäleelle ominaista mustaherukanlehteä, nokkosta ja sitä paljon puhuttua kissan pissaa. Maussa tuntuvat ensimmäisenä runsaat hapot, jotka saavat syljen erityksen kasvamaan. Se kai tällaisen aperitiivinäkin käytetyn viinin tarkoitus ehkä onkin. Happoja on melkein 7 g/l mutta sitä jonkin verran tasoittaa jäännössokeri, jota on 5 g/l.. Kyseinen viini sopii mukavasti keveiden ruokien kanssa ja tulevalle krapukaudelle se on eräs vaihtoehto.

Koska vuohenjuusto ja Sauvignon Blanc ovat tunnetusti sopuisa pari, päätin kokeilla tätä viiniä muutaman muunkin juuston kera. Täytyy sanoa, että ei tälle sopivalle liitolle muut juustot pärjänneet. Kokeilemistani juustoista seuraavaksi parhaiten sopivat järjestyksessä:Reblochon, luolakypsennetty Gruyere ja sinihoejuusto Dana Blue.

Kuukauden viini (Kesäkuu 2009)

Chateauneuf-du-Pape, Domaine Juliette Avril 2007 (19,87 euroa / 0.75 l)

Pääsin mukaan maistelemaan Alkon kevään uutuuksia. Mukana oli 8 valkoviiniä, 3 punaviiniä ja 2 kuohuvaa. Väkevöityjä viinejä oli tarjolla 1 madeira ja 1 roséportviini. Johtuneeko koleasta säästä, mutta mielestäni parhaimmilta maistuivat kaikki kolme punaviiniä, joista Langa Trilogia tulee Espanjan Aragoniasta, Tandem Marokosta ja Domaine Juliette Avril Chateauneuf-du-Papin alueelta.

Mielenkiintoisin tuttavuus oli Croftin vaaleanpunainen portviini, joka valmistetaan roséviinien tavoin tummista portviinirypäleistä. Kuoret kuitenkin poistetaan ennenkuin ne antavat viinille tyypillisen tummanpunaisen värin ja näin viini jää nimensä mukaisesti pinkiksi. Pidän kaikenlaisista portviineistä mutta tämä jätti makunystyräni mykiksi. Mielestäni tästä kokeilusta ei kannata maksaa 18,84 euroa pullolta mutta ei mennä kiistelemään makuasioista.

Olemme pienen ryhmän kanssa syksystä lähtien maistelleet peräti viisi kertaa erilaisia Chateauneuf-du-Papin alueen viinejä, joita Pariisissa syntynyt ja suomea hienolla ranskalaisella aksentilla puhuva Alain Laude on meille maistattanut. Viime marraskuussa maistelimme mm. kyseisen Juliette Avril viinitalon Cuvée Maxence viiniä vuodelta 2007. Annoin viinille silloin arvosanan 4 asteikolla 1-5 ja samaan arvosanaan päädyin nyt maistamani Alkon uutuusviinin kohdalla. Perhetilaa hoitaa nykyisin Marie Lucile Brun, jonka äiti Juliette on antanut tilalle nimensä. Tarina ei kerro kuuluiko sukuun myös Henri Toulouse-Lautrecin kuuluisaksi tekemä can-can tanssijatar Jane Avril. Isoisä Jean Avril oli aikanaan itse luomassa alueelle omaa lainsäädäntöä joka sallii viineissä käytettävän peräti 13 eri rypälelajiketta. Tavallisimmat ovat kuitenkin Grenache, Syrah ja Mourvèdre, joista tämäkin kuukauden viini on tehty. Kuten muissakin tämän alueen viinissä tahtoo alkoholipitoisuus kasvaa suureksi. Tavallinen pitoisuus on 14.5 %.

Alue on kuuluisa maaperää peittävistä pyöreistä kivenmurikoista, jotka varastoivat päivällä lämpöä ja luovuttavat sitä sitten yön viileydessä köynnöksille. Alueen viinit ovat voimakkaita, marjaisia ja varsin lämminhenkisiä korkean alkoholipitoisuutensa vuoksi ja jos ei tämäntapainen viini tunnu oikein sopivalta kesäkuulle niin älkää olko ennakkoluuloisia vaan uhratkaa parikymmentä euroa viiniin, joka kesäiltanakin saa grillipihvillenne aivan uusia ulottuvuuksia.

Kuukauden viini (Toukokuu 2009)

Destinéa Pinot Noir Rosé, Joseph Mellot, Vin de Pays Charentais 2008 (10,86 euroa / 0.75 l)

Toukokuun viini on hiukan myöhässä mutta hyvää kannatti odottaa. Näin kesän kynnyksellä olen odottanut Alkoon uusia rosé viinejä ja nyt on ainakin tullut kauppaan tämä todella hapokas pelkästään Pinot Noirista tehty viini. Hinta olisi saanut tietenkin olla psykologisen 10 euron alapuolella mutta luulisin tämän rosén olevan hintansa väärti.

Mellot´in viinitalo on ollut perheyritys vuodesta 1513. Alexander Mellotin yllättävän kuoleman jälkeen v. 2005 on taloa johtanut hänen vaimonsa Catherine. Talolla on viinitarhoja jokaisella Keski-Loiren  kuudella AOC alueella. Mellot´in viinejä viedään nykyisin jo 86 eri maahan.

Mikä tässä roséssa tuntui erikoiselta oli sen runsaat hapot (8.5 g/l). Tämä on hyvä aperitiiviviini, joka happojensa takia saa todella syljen erittymään. Vaikkeivät roséviinit ole koskaan ns. suuria viinejä niin ne ovat vertaansa vaille kesäisellä terassilla ja kevyiden noutopöytien juomina. Keski-Euroopassa rosét tuodaan yleensä keraamisissa kannuissa (piche), joka pitää viinin kauan viileänä.

Alkon esitteessä viini saa seuraavat adjektiivit: Kuiva, hapokas, punaisen marjainen, hennon vadelmainen, raikkaan sitruksinen, kevyen mineraalinen . Taidatko sen paremmin viiniä luonnehtia.

Kuukauden viini (Huhtikuu 2009)

Cabriz Bruto, DOC Dão 2007, Dão Sul, (9,10 euroa/0.75 l)

Kävin Turun Stockmannin Alkossa aivan muissa asioissa kun myymälän hoitaja Rina Väntsi kertoi myyntiin tulleista uusista kuohuviineistä. Mielenkiintoisena tuttavuutena hän esitteli minulle portugalilaisen kuohuviinin Dãon alueelta. Mausta ei ollut minkäänlaista tietoa mutta rypäleet Malvasia fina ja Bical kuulostivat eksoottisilta. Panin pullon jääkaappiin ja kun nautimme vaimoni kanssa pääsiäisen kunniaksi mätivoileipiä niin päätimme kokeilla miltä portugalilainen kuohuviini maistuisi kotimaisen kassilohen mädin kanssa. Yhdistelmä oli niin maukas, että kuvaan pääsivät molemmat osapuolet.

Molemmat viiniin käytetyt rypäleet ovat hyvin portugalilaisia. Sekaannusta voi aiheuttaa se, että Malvasia finan synonyymi on Bual, joka viittaisi siihen, että siitä tehdään Boal-tyyppistä Madeiraa. Tästä ei olla varmoja mutta sensijaan sen synonyymi on myös Malmsey, josta takuulla tehdään myös makeaa Madeiraa. Toinen rypälelaaduista on Bical, jota Dãon alueella kutsutaan ”kärpäsen paskaksi” eli Borrado das Moscas. Tämä johtuu siitä, että rypäleen kypsyessä sen pintaan muodostuu ruskeita pigmenttitäpliä.

Dão Sul on viinitila, joka on perustettu vasta vuonna 1989. Siellä tehtiin aluksi pelkästään Dãon viinejä mutta se on nykyisin laajentunut myös Douron, Bairradan, Estremaduran ja Alentejon alueille. Tämä kyseinen kuohuviini on brut laatua mutta siinä on jäännössokeria kuitenkin 6 g/l. Alkoholia on melkoisesti eli 12 % ja happoja taas yllättävän vähän eli 4.3 g/l. Viini tuntuu kuitenkin sopivan hapokkaalta ja pirteältä. Sen tuoksu on hiukan totutuista kuohuviineistä poikkeava johtuen juuri näistä erikoisista rypälelajikkeista. Viiniä on myös kypsennetty sakkojensa päällä vuoden verran mikä tuo siihen kypsyneitä ja hienostuneita aromeja. Onhan tunnettua että samalla tavalla valmistetut samppanjatkin saavat arominsa kuolleiden hiivasolujen autolysoituessa. Makukin tuntui aluksi oudolta mutta siihen tottui pian ja siitä alkoi pitämään.

Kuukauden viini (Maaliskuu 2009)

Dos Cortados Rare Old Dry Palo Cortado Solera Especial 20 Years Old
Williams & Humbert DO Jerez (16,16 euroa / 0,375 )

Olin odottanut tätä sherryuutuutta jo pitkään, ja nyt kun sain sen käsiini, odotukset olivat tietenkin korkealla. Jo nimi kertoo, mistä viinistä oikein on kyse. Kaikki sherry on väkevöityä etupäässä Palomino-rypäleistä tehtyä viiniä. Pääluokkia ovat sitten fino sherry, joka kypsyy hiivaketon alla ja on siten hapelta suojassa. Toinen päälaatu on oloroso, joka väkevöidään niin alkoholipitoiseksi (n. 18%), ettei hiivaketto pysty siinä kasvamaan. Finot ovat vaaleita ja kuivia. Olorosot ovat tummempia ja voivat olla myös makeampia. Viinit vanhennetaan ns. solera-menetelmällä, jossa tynnyrit ovat useassa kerroksessa. Alhaalta lasketaan vuosittain n. 1/3 myytäväksi ja vaje täytetään sen jälkeen aina ylemmistä tynnyreistä siten, että ylimpään tynnyrikerrokseen lisätään tuoretta viiniä.

Viinit luokitellaan alunperin laadusta riippuen finoiksi tai olorosoiksi. Tynnyriin merkataan sitten liituviivoin, mihin luokkaan kyseinen tynnyri on tarkoitettu. Palo Cortado on jonkinlainen sekasikiö, joka on aloittanut vanhenemisen finona eli hiivaketon alla mutta jossain vaiheessa ketto on jostain syystä sattumanvaraisesti kuollut tai se on tarkoituksella tapettu. Tällöin viini jatkaa vanhenemistaan ilman keton suojaa. Viini väkevöidään tällöin oloroson väkevyyteen ja annetaan vanheta tynnyrissä. Nyt tynnyrin liituviiva (palo) katkaistaan (cortado) merkiksi ja siitä sherrylaadun nimi Palo Cortado. Kun viini vanhenee kymmeniä vuosia, joudutaan siihen lisäämään uutta viinitislettä ja tällöin liituviivaan merkitään uusi poikkiviiva. Näin saadaa lajikkeita dos cortados, tres cortados jne.

Tämän pitkän esipuheen jälkeen on syytä heti tunnustaa, että kyseinen sherry ei vastannut omia odotuksiani. Väri oli kauniin meripihkaisen ruskea mutta tuoksussa oli ylimääräistä lakan tai lennokkiliiman vivahteita, jotka sitten seurasivat makuun saakka. Alkoholi tuntui selvästi ja sitä on viinissä 19.5 % mikä johtuu tisleen lisäämisestä pitkän kypsymisprosessin jälkeen. Yleensä hapot antavat viinille ryhtiä mutta tässä niitä oli mielestäni liikaa eli 6.8 g/l. Suussa tuntui lakkamainen maku, mikä ei oikein ole eduksi aperitiiviksi tarkoitetulle viinille.
Yritin saada tämän tyyppisen sherryn toimimaan erilaisten juustojen kera mutta yritys oli tuhoon tuomittu. Sensijaan yksinkertainen maalaisleipä kastettuna mustalla tryffeliaromilla maustettuun oliiviöljyyn maistui tämän Palo Cortadon kera.

Kuukauden viini (Helmikuu 2009)

Le Cardinal

Merlot-Cabernet Sauvignon 2007, Alko nr. 005031, 8,31 euroa/0.75 l
Cristal, Alko (Sauvignon Blanc, Semillon) nr. 007221, 7,51 euroa/0.75 l

Poikkesin taas Alkoon metsästämään helmikuun kuukauden viiniä. Mielessäni oli uutuus sherry Palo Cortado mutta sitä ei oltu vielä ehditty Turkuun toimittamaan. Kun ei kummempia uutuuksia löytynyt niin päätin viettää nostalgisen hetken vanhan kunnon Kardinaalin parissa. Viinihän on ollut Suomen markkinoilla jo yli 60 vuotta. Kun nuoruudestani muistan sellaiset merkit kuin Vin Rouge d´Algerie, Egri Bikaver, Mavrodaphne ja Bordeaux Blanc niin mieleeni on jäänyt myös hiukan ”fiinimmät” viinit kuten Geisweiler Bourgognesta ja Le Cardinal Bordeauxista. Ravintoloissa oli yleisenä punaviininä tuolloin juuri Cardinal tai myös Mouton Cadet. Asiakkaat arvostivat näitä viinejä juuri niiden tasalaatuisuuden vuoksi. Varsinaiset viinifriikit pitivät näitä viinejä hiukan tylsinä koska niissä ei pystynyt eri vuosikertoja erottamaan. Oli miten oli niin Le Cardinal merkki pitää vielä nykyäänkin hyvin pintansa. Uutuutena on nyt tullut kierrekorkki, johon minäkin jo alan tottua. On todettu, että kierrekorkki estää huomattavasti korkkivikojen syntyä mutta toisaalta on havaittu, että liian tiivis sulkemistapa aiheuttaa joskus ikäviä ns. reduktiivisiä tuoksuja.

Vaimo oli lämmittänyt itse tekemässään kastikkeessa Ikean lihapullia ja tehnyt niiden kanssa ihan oikeaa pottumuusia. Päätin korkata sekä punaisen että valkoisen Cardinalin ja kokeilla miten ne mahtaisivat toimia tällaisen ”husmanskostin” kanssa. Oli hämmästyttävää taas kerran todeta miten viini saa tavallisen arkiaterian tuntumaan juhlavalta. Kunnon Riedelin isosta lasista tarjoiltu Le Cardinal teki yhä vaikutuksen. Juuri särmikkyyden puuttuminen tekee viinistä helpon juotavan mutta silti siinä on kunnon bordeauxlaista tuoksua ja kypsää luumua kuten Merlossa pitäisikin. Merlot´n osuus on 60%.

Jälkiruoaksi kaivoin paketin muuhun tarkoitukseen ostettua Grana Padana juustoa, jonka kanssa punainen Kardinaali oli juuri sopivan voimakasta ja duetto sointui kauniisti. Le Cardinal Cristal sensijaan ei oikein sointunut lihapullien eikä myöskään voimakkaan makuisen juuston kera. Sen puolikuiva maku on varmasti enemmän paikallaan ihan seurusteluviininä.

Oli kerta kaikkiaan mukava tavata vanhoja tuttuja, jotka vuosien varrella ovat jopa petranneet maussaan.

Kuukauden viini (Tammikuu 2009)

Voga Italia Quattro, IGT Sicilia, 9.05 euroa/0.75 l

Vuosi vaihtui ja olen odotellut Alkoon runsaasti uutuusviinejä mutta turhaan. Ne ovat ehkä vielä tuloillaan. Kävin tänään Alkossa taas kerran etsimässä sopivaa kuukauden viiniä, kun silmäni osuivat oudon malliseen pulloon. Ihmettelin aluksi, että onko Alko alkanut myydä myös kosmetiikkaa mutta tarkemmin tutkittuani olin löytänyt italialaisen punaviinin Sisiliasta. Ostin pullon pelkästään tämän shamppomaisen pullon takia enkä odotellut suuriakaan viinin laadusta.

Kyseinen viini tulee kuitenkin kuumasta Sisiliasta ja on valmistettu nimensä (quattro) mukaisesti neljästä tunnetusta rypäleestä, Merlot 30%, Cabernet Sauvignon 30%, Shiraz 30 % ja 10 % on vielä sekoitettu Pinot Noiria. Viinin alkoholipitoisuus on 13.5 % ja jäännössokeria siinä on 6 g/l. Uutospitoisuus (38 g/l) ylittää selvästi ”pureskeltavan” rajan (30 g/l).

Viiniä valmistaa Pizzolon v. 1859 perustettu perheyritys, joka on tuottanut viiniä vuodesta 1984. Tuoteperheeseen kuulu sekä tavallinen Pinot Grigio että samasta rypäleestä tehty kuohuviini. Punaisia on tämän Quattron lisäksi vielä 100 % Merlot mutta Alko:sta löytyy vain Quattroa. Yllättäen kyseistä viiniä saa myös Helsingin Tehtaankadun ravintola MangeSudistä.

Söin äsken vaimoni laittamia mehevän muhkeita lihaliemessä kypsytettyjä lihapullia, Pasta Lensin ja tomaatti-rucolakastike Romanan kera (molempia myy Stockmann) ja täytyy sanoa, että Voga viini sopi erinomaisesti. Lopuksi nautittu valkohomejuustokin piti tästä Vogasta. Täytyy todeta lopuksi, ettei markkinointikeinot viiniä pahenna.

Kuukauden viini (Joulukuu 2008)

Loimu vuosikertaglögi, Lignell & Piispanen 12,49 euroa/0.75 l

Joulukuun viiniksi valitsin hehkuviinin eli glögin. Me suomalaiset nautimme hehkuviinejä melkein yksinomaan joulun aikoina kun se muualla maailmalla ja varsinkin hiihtokeskuksissa on haluttu juoma koko talven ajan. Moni valmistaa glöginsä vanhojen traditioiden mukaisesti keittämällä erilaisia mausteita viinissä tai vedessä mutta moni ostaa juomansa valmiina Alkosta. Valikoimissa on tänä vuonna 15 erilaista alkoholipitoista glögiä. Maistelin jo marraskuussa kuopiolaisen Lignell & Piispasen valmistamaa Loimu nimistä glögiä, joka viehätti minua hiukan poikkeavalla marjaisella maullaan. Savolaiset osaavat kunnioittaa perinteitä ja myös markkinoida niitä. Lignell & Piispasen viina- ja likööritehdas on ollut perheyhtiö jo yli 120 vuoden ajan. Tehdas valmistaa yhä samassa Koljonvirran korttelissa viinaa ja likööreitä kotimaisista marjoista ja luonnon yrteistä kuten apteekkarit Lignell ja Piispanen aikanaan. Heidän ensimmäinen tuotteensa oli Mesimarjalikööri, joka yhä on suosittu juoma ja lahja ulkomailla asuville tuttaville.

Tämä uutuustuotteena markkinoitu Loimu-glögi on huolella tehty ja mukavasti ”brändätty” nimeen liitetyllä merkinnällä ”vuosikertaglögi”, pullon arktisella muodolla ja luonnonkorkkisulkimella. Nämä ominaisuudet ehkä nostavat hintaa mutta Alkon kalleimmaksi luokitetulla glögillä on oma kannattajajoukkonsa, joka arvostaa laatua. Glögi tuoksuu varsinkin kuumennettaessa joululta mutta maussa korostuvat tehtaan merkkituotteissakin esiintyvät luonnon marjat. Tulee mieleen joululaulun sanat: ”no onkos tullut kesä näin talven keskelle”.

Kuukauden viini (Marraskuu 2008)

Casa de la Ermita dulce 2006, DO Jumilla, Espanja (12,45 euroa/0.5 l)

Alkon marraskuun uutuudet käsittävät etupäässä punaviinejä ja jouluglögejä. Monet tuottajat markkinoivat tuotteitaan jouluaiheisin etiketein, jotka ainakin minussa herättävät ennakkoluuloja viinin laadun suhteen. Glögitkin ovat joka vuosi hyvin samankaltaisia. Nyt erottui positiivisesti joukosta kotimainen Lignell & Piispasen valmistama Loimu, jossa oli selvästi havaittavissa tehtaan likööreistäkin tuttu marjainen aromi. Ei uutuuspunaviinitkään olleet huonoja mutta koska pidän makeista jälkiruokaviineistä, ihastuin heti tähän espanjalaiseen makeaan punaviiniin.

Casa de la Ermita on melko lyhyessä ajassa (perust. v. 1999) noussut merkittäväksi innovatiiviseksi viininvalmistajaksi Jumillan viinialueella Kaakkois-Espanjassa. Talon monipuolisuudesta kertoo, että se tuottaa luomuviinejä, kokeilee erilaisia harvinaisiakin rypälelaatuja (Caladoc, Egiodola) ja valmistaa tavallisten viinien lisäksi erikoista Altos de la Ermita ”kevytviiniä”, jossa alkoholipitoisuutta on alennettu 6.5 %:iin menettämättä mitään viinin aromikkuudessa.

Alkosta on aikaisemminkin ollut saatavana talon Crianzaa, joka on tehty Monastrell-rypäleistä (= Mourvedre) sekä tilausvalikoimasta Petit Verdo-rypäleistä valmistettua viiniä. Nyt on tullut markkinoille makea laatu, jossa Monastrell rypäleet on annettu kypsyä pitkään köynnöksissä ja senjälkeen niistä on vielä poistettu vettä kuivattamalla niitä italialaiseen apassimentto tyyliin. Tuloksena on recioton tapainen makea punaviini, jossa on sokeria 170 g/l. Happoja on ainoastaan 4,3 g/l mutta ei viini silti tunnu lattealta, vaan sopii hyvinkin jouluaikaisiin tunnelmiin ja vaikkapa suklaan tai sinihomejuuston kera nautittavaksi.

Kuukauden viini (Lokakuu 2008)

Bucci Verdicchio Classico Superiore 2007, Marche, Italia (0.75 l / 14,77 euroa).

Alkon lokakuun uutuuksissa on jo muutama tuhti punaviini kylmeneviä syksyn iltoja varten mutta jostain syystä jäin yhä kiinni vanhaan italialaiseen Verdicchio-rypäleestä tehtyyn valkoviiniin. Verdicchiosta tehtyjä viinejä on ollut Alkon listoilla jo kauan mutta tuottajat ja vuosikerrat ovat vaihtuneet.

Verdicchio on Marchen alueen oma rypäle, joka on saanut nimensä vihertävästä vivahteestaan (verde). Viini on tunnettu myös amforan mallisesta pullosta, jonka tuottaja Fazi-Battiglia lanseerasi markkinoille v. 1954. Alkosta on yhä saatavissa saman DOC alueen Garofolin viinitalon tuottamaa viiniä alle maagisen 10 euron rajahinnan (9,89 euroa). Ihmettelenkin Alkon rohkeutta ottaa myyntiin vastaavaa viiniä kalliimpaan hintaan ja vielä tylsemmän näköisessä normaalissa pullossa.

Ehkä syynä on viinintekijä Ampelio Buccin etunimi (kreik. ampelos = viiniköynnös) tai hänen harrastamansa luomuviljely, jota ei selvästi tuoda esiin. Viini on kuitenkin yllättävän pirteä ja kompleksinen. Buccin viinitalo tekee normaalien sekoiteviinien lisäksi myös reservaviinejä nimellä Villa Bucci, mutta hinta nousee näillä kaksinkertaiseksi. Tämä tavallinen viini on jo tuoksultaan yllättävän voimakas vaikka nykyisin ei enää käytetä viinin muhimista hiivasakan päällä (sur lie) tai vanhentamista tammitynnyreissä. Ehkä siksi viini säilyttää raikkaan hedelmäisyytensä . Verdicchio-rypäleestä viini ammentaa sitruksen ja omenan raikkaita aromeita ja rypäleestä on myös peräisin miellyttävä pähkinäinen maku, joka säilyy pitkään.

Näiden kahden lisäksi on Alkon tilattavissa viineissä pari saman DOC-alueen Verdicchiota, joten kokeilkaa näitä kesäisiä viinejä ennekuin siirrytte talvisiin punaviineihin.

Kuukauden viini (Syyskuu 2008)

Steinschaden Grüner Veltliner Riede Stein 2007, Kamptal, Itävalta (0.75 l /8,79 euroa)

Alkon syyskuun uutuudet tarjoavat mm. melko tyyristä Pinot Noiria Burgundista (Marsannay Clos de Jeu, 22,90) ja mielestäni edullista cavaa (Cava Soler-Jové Brut Reserva, 7,98 euroa). Eniten minua kuitenkin miellytti raikas Grüner Veltliner Itävallasta.

Tästä Itävallan nimikkorypäleestä tehdään viinejä laidasta laitaan eli rutikuivista makeisiin jälkiruokaviineihin. Steinschadenin (=kivivaurio) suku on tuottanut viiniä Kampjoen laaksossa jo 1600-luvulta lähtien ja nykyisin tilan 50 ha viinitarhoista huolehtivat veljekset Anton ja Godfried. Itävallan viiniskandaali v. 1985 on jo unohdettu ja nykyisin maan viinit ovat huippuluokkaa.

Grüner Veltliner (on olemassa myös Roter Veltliner) tuottaa yleensä kuivia, hapokkaita ja mausteisia valkoviinejä, jotka soveltuvat sellaisenaan juotaviksi tai niitä voi kokeilla Rieslingin ja Sauvignon Blancin sijasta kalaruokien tai äyriäisten kera nautittaviksi. Tätä viiniä on kypsytetty 6 kk. tankeissa ja tapana on, että viini muhii jonkun aikaa kuolleiden hiivasolujen kanssa, jotka antavat autolysoituessaan oman arominsa tuotteeseen. Pullo on suljettu kierrekorkilla ja on mielestäni hintansa arvoinen käyttöviini.

Kuukauden viini (Elokuu 2008)

Domaine Wardy Sauvignon Blanc 2007, Bekaan laakso, Libanon (0.75 l / 11,90 euroa)

Nyt tätä kauan odottamaani libanonilaista valkoviiniä saa Alkosta. Suurin odotuksin kävin sitä ostamassa, vaikka yli 10 euron viininä se kuuluu suomalaisittain kalliimmalle puolelle.

Libanonissa on viiniä viljelty jo 6000 vuotta sitten, joten perinteitä riittää. Raamatussa puhutaan Kaanaan häistä ja siellä nautitusta viinistä. Aikanaan roomalaiset ihastuivat Bekaan laaksoon ja pystyttivät Baalbekiin Bacchukselle pyhitetyn suuren temppelin. Paikallisista levottomuuksista huolimatta on esim. Chateau Musar melkein joka vuosi tuonut markkinoille loistavia viinejä. Toivottavasti Wardyn perhe onnistuu yhtä hyvin. Perhe aloitti ensin tislaamalla Arakia, joka on valmistettu tislaamalla viiniä aniksen siemenien kanssa. Vastaavia juomia ovat kreikkalainen Ouzo ja turkkilainen Raki. Vuodesta 1989 on tuotettu myös viinejä.

Tämä 100 %:sti Sauvignon Blanc rypäleistä valmistettu viini on rypäleelle tyypillinen ruohon tuoksuinen pirteä ja hedelmäinen käyttöviini, aperitiiviksi tai erilaisten äyriäisten ja kalaruokien kera nautittavaksi. Odotin viiniltä kuitenkin hiukan enemmän potkua niin tuoksun kuin maunkin kohdalla. Olen ehkä tottunut kyseisestä rypäleestä tehtyihin viineihin, jotka uhkuvat karviaista, vastaleikattua ruohoa ja ”kissanpissaa”. Viinissä on Alkon mukaan alkoholia 12.5 % mutta etiketin mukaan 13.5 %, joten uskokaa kumpaa haluatte. Happoja on kuitenkin alle 5 g/l ja niitä jäin kaipaamaan lisää. Jos pitäisi verrata hinta/laatu suhdetta niin olisin toivonut viinille hiukan halvempaa hintaa eli esim. tyypillistä psykologista 9,99 euroa. Yli 10 euron viininä tämä ei kovin kauan varmaan tule Alkon valikoimissa pysymään.

Kuukauden viini (Heinäkuu 2008)

Marichal Sauvignon Blanc Premium Varietal 2008, Bodega Marichal, Uruguay (0.75 l / 8,21 euroa)

Alkoon on jo tullut ja lisää odotettavissa aika eksoottisia viinejä. Odotan kovasti näinä päivinä myyntiin tulevaa Sauvignon Blanc -rypäleistä tehtyä Libanonilaista viiniä. Libanonhan tuottaa Bekaan laaksossa todella hyviä viinejä (esim. Ch.Musar), vaikka tilanne ei aina siellä ole kovinkaan rauhallinen. Pian saadaan kuitenkin maistaa Domaine Wardy Sauvignon Blanc viiniä, mutta ennen sitä maistoin toista uutuutta Etelä-Amerikan Uruguaystä.

Tämä ”marsalkka” -viini ei ole saanut nimeään kenenkään sotilashenkilön mukaan, vaan Marichalin perhe muutti v. 1938 Kanarian saarilta Uruguayhin, ja alkoi siellä viljelemään viiniä. Yritys on yhä säilynyt saman perheen hallussa ja vie viinejään ympäri maailmaa. Jostain Alkokin on tämän viinitalon bongannut.

Tämä kyseinen viini on valmistettu Sauvignon Blanc -rypäleistä ja sopii hyvin kesäisiin salaatteihin, äyriäisiin, ja kuten aina, myös vuohenjuuston kera nautittavaksi. Väriltään viini on vihertävää ja tuoksu on tyypillinen tälle rypäleelle. Siinä tuntuu selvästi vasta leikattua ruohoa, nokkosta ja kesän muitakin tuoksuja, kuten herukanlehteä ja karviaista. Tyypillistä kissan pissan tuoksua siinä ei paljon tunnu, mikä voi olla hyvä kuluttajien kannalta. Viinissä on hyvin säilynyt raikas hedelmäisyys, eikä sitä ole tammella pilattu. Happojakin on tarpeeksi, joten ei tällä viinillä ole hävettävää vanhan maailman aristokraateille. Viini on vuoden 2008 satoa eikä sitä ei pidä kauan varastoida, vaan se on nuorena juotava.

Kuukauden (hedelmä) viini (Kesäkuu 2008)

Poiré Granit, Eric Bordelet, Ranska (0.75 l / 21,90 euroa)

Kesäkuun uutuuksia ei Alkolla ole kovin paljon tarjolla. Pari uutta roséta (Trivento Malbec ja Henri Bourgeoisin Pinot Noir-rypäleistä valmistama Petit Bourgeois) ja pari tosi tuhtia punaviiniä (Ch. Paloumey Bordeauxista ja Kalifornialainen Equinox). Ei ihme, että tykästyin raikkaaseen päärynäsiideriin, joka erottui tavallisen siiderin mausta raikkaudellaan ja kompleksisuudellaan.

Tuottaja Eric Bordelet on ammatiltaan viinimestari ja ollut töissä mm. Pariisin kuuluisassa 3-tähden ravintola Arpègessä. Eric peri v. 1992 vanhemmiltaan Normandiassa sijaitsevan hedelmätarhan, joka tuottaa omenia ja päärynöitä. Hän päätti valmistaa siideriä samalla rakkaudella kuin toiset valmistavat viiniä. Tarhalla kasvaa nykyisin 20 erilaista omena- ja 14 päärynälajiketta ja niitä
viljellään täysin biodynaamisin menetelmin. Vanhimmat puut ovat yli 300 vuotta vanhoja ja hedelmät poimitaan kaikki käsin. Maaperä vaihtelee liuskeesta graniittiin ja tämä kuukauden päärynäsiiderin raaka-aine on nimensäkin perusteella kasvanut graniittisella puolella.

Poiré Granit tuoksuu raikkaan päärynäiseltä ja vaikka siinä on sokeria 55 g/l, se ei tunnu kovinkaan makealta sillä happoja on peräti 8.9 g/l. Uutospitoisuuttakin on reippaasti yli 80 g/l ja vaikka alkoholipitoisuus on vain 3 % on maku silti hyvinkin ”viinillinen” ja pitkä jälkimaku tuo mieleen hyvät kuohuviinit. Moni suomalainen kyllä ihmettelee miten näin alhaisen alkoholipitoisuuden omaava hedelmäviini voi olla hinnaltaan halvimpien samppanjien luokkaa. Elegantti pullo lisää viinin miellyttävyyttä ja jo nyt on Eric Bordeletin omena- ja päärynäsiiderit saaneet hyviä pisteitä arvostetuilta viinin maistajilta. Nyt Alkosta saatava vuosikerta on 2006 ja väitetään tämän siiderin yhä paranevan varastoitaessa sillä siinä on kaksinkertainen määrä tanniineja ja happoja mitä saman valmistajan omenasiidereissä.

Kuukauden viini (Toukokuu 2008)

Gabbiano Rosé, IGT Toscana, Castello di Gabbiano (0.75 l / 9,18 euroa)

Alkoon on luvassa kesäksi kymmenkunta uutta rosé viiniä mutta nyt uutuuksissa on vasta kolme, joista kaksi Chilestä (Casa Rivas ja Tenta Merlot) ja yksi Italian Toskanasta. Valitsin kuukauden viiniksi tämän Toskanan 100 % Sangiovese rypäleistä tehdyn viinin.

Rosé-viinien suosio kasvaa kun tulee kesä ja terassit aukeavat. Itse en useinkaan kotimaassa roséta osta mutta kun vierailen jossain Etelä-Euroopassa, tilaan yleensä ruuan kanssa kannullisen raikasta ja pirteän hapokasta pinkkiä viiniä. Rosé-viinithän tehdään aina tummista rypäleistä mutta kuorien annetaan olla käymisastioissa vain muutaman tunnin, jolloin viini värjäytyy vain hiukan punertavaksi tai punehtuvaksi (blush).

Castello di Gabbiano on historiallinen linna, jossa on tehnyt viiniä jo vuodesta 1124. Linna tehtiin alun perin suojelemaan Sienan ja Firenzen välistä tieliikennettä. Gabbianon tila sijaitsee Firenzestä n. 15 km etelään. Tila on nykyisin suuren kansainvälisen Foster´s yhtymän hallinnassa mutta viinien tuotannosta vastaavat alan ammattilaiset. Samoin markkinointiin on panostettu. Linnaan on tehty turisteja varten hotellihuoneita ja viinejä markkinoidaan kokonaisvaltaisesti Gabbianon iltoina, Gabbiano K (nights). Knight tarkoittaa ritaria joka komeilee etiketissä ja night sanalla tarjoillaan asiakkaalle valmispakettia mukavaa perjantai-iltaa varten. Talo suosittelee tietyn viinityypin kanssa erilaisia ruokareseptejä ja antaa vinkkejä mitä italialaista klassikkofilmiä kannattaa videoliikkeestä vuokrata. Olemmeko tulossa uusavuttomiksi kun kaikki tarjoillaan valmiina.

Tälle kyseiselle rosélle en löytänyt valmispakettia mutta se käy hyvin erilaisten maustettujenkin ruokien kanssa. Tuoksussa löytyy ruusua ja hiukan orvokkia. Maussa hedelmäisyyttä, kirsikkaa ja metsämarjaa. Viini on pirteän hapokas mikä saakin epäilemään, että Alkon ilmoittama happopitoisuus (4,9 g/l) olisi liian alhainen. Kokeilkaa tuulahdusta kesäisestä Toskanasta.

Kuukauden viini (Huhtikuu 2008)

De Saint-Gall Brut Rosé, Union Champagne (0,75 l / 30,50)

Alko alkaa pikkuhiljaa jo varautumaan vapun viettoon. Uutuuksien joukossa oli tällä kertaa tämän edullisen samppanjan lisäksi toinenkin rosé Saksasta, Deinhard Rosé de Blanc et Noir. Tämä puolikuiva kuohuviini maksaa vain 7,15, joten kokeilkaa näitä molempia lohenpunaisia kuplivia ja miettikää onko samppanja neljä kertaa kuohuviiniä maukkaampaa.

Yleensä on Euroopassa kielletty sekoittamasta keskenään puna- ja valkoviiniä. Poikkeuksena on kuitenkin Champagnen alue, jossa roséta voidaan valmistaa sekoittamalla keskenään punaista ja valkoista viiniä. Kyseinen samppanja on tehty puoleksi valkoisista Chardonnay-rypäleistä ja puoleksi tummasta Pinot Noir lajikkeesta. Union Champagne on v. 1966 Avizessa perustettu kuuden kooperatiivin yhteenliittymä, jolla on tuotantolaitoksia 12 eri alueella ja jäseniä 1860.

Rosén väri saadaan sopivan lohenpunaiseksi lisäämällä Pinot Noirin perusviiniä ennen toista pullokäymistä. Vaikka Alko väittää tämän samppanjan olevan eritäin kuivaa (brut) niin kuitenkin siinä on jäännössokeria 13 g/l mikä tekee siitä miellyttävän juotavan ihan sellaisenaankin. Se sopii mukavasti myös erilaisten keväisten keveiden noutopöydän herkkujen kera nautittavaksi.

Viini on sopivan hapokas (5,3 g/l) mutta kuivaksi viiniksi siinä on yllättävän korkea uutospitoisuus (29 g/l). Viiniä vanhennetaan 2-3 vuotta sakan päällä, jolloin se saa makua kuolleiden hiivasolujen autolysoituessa eli hajotessa entsymaattisesti. Tämä raadollinen tapahtuma antaa samppanjalle tyypillistä paahtoleivän tuoksua ja aromia.

Kuohuvaa vappua toivotellen ja muistakaa, että kaikki samppanja on kuohuviiniä mutta kaikki kuohuviini ei ole samppanjaa.

Kuukauden viini (Maaliskuu 2008)

Barkan Reserve Chardonnay 2006, Barkan Wine Cellars, Galil (0.75 l / 11.20 euroa)

Alkon maaliskuun uutuuksissa on useampiakin lupaavia punaviinejä, esim.portugalilainen Quinta de Chocapalha 2005 tai Torresin Mas Borras 2006. Muutama vuosi lisää tuo varmaan viineihin enemmän kypsyyttä ja pehmeitä tanniineja. Sensijaan ihastuin israelilaiseen Chardonnayhyn. Vaikka en ole jyrkkä ABC-ihminen (Anything But Chardonnay) niin olen joka kerta yllättynyt kun maistelen tästä vanhasta ja tutusta rypäleestä tehtyjä moderneja viinejä. Olen myös aina ollut ennakkoluuloinen kosher-viineille, sillä monesti niissä tuntuu kuumakäsittelyn (mevushal) aiheuttama palanut maku. Nämä ennakkoluuloni saivat todella kyytiä kun maistoin Israelin toiseksi suurimman viinitalon Barkanin (perust.v.1899) Reserve sarjan koshertuotetta.
Viini oli yllättävän raikas mikä johtunee siitä, että vain 1/3 on kypsynyt 6 kk tammitynnyreissä ja loput terästankeissa. Happoja oli sopivasti (5.8 g/l) eikä niitä oltu edes pyritty pehmentämään malolaktisen käymisen avulla. Alkoholia viinissä on 13.5 %.
Kysyin israelilaisen viini-ja ruokaguru Daniel Rogovin mielipidettä kyseisestä viinistä ja hänen mielestään Barkanin viinitalo on hyvää vauhtia kohoamassa ykkössijalle. Tässä Rogovin arvostelu:

"Light gold in color, one-third of this medium-bodied white was aged in oak. Shows appealing peach, melon and citrus fruits, those complemented by gentle hints of wood. Not overly complex but crisp, fruity and mouth-filling. Drink now. Score 87. K"

Jos joku ihmettelee mitä kirjain K tarkoittaa pisteiden jälkeen niin se tarkoittaa, että viini on kosher.

Kuukauden viini (Helmikuu 2008)

Kerpen Wehlener Sonnenuhr Riesling Auslese 2006, Weingut Kerpen (20,20 euroa/0.75 l)

Alkon uutuuksista en helmikuun osalta löytänyt kovin merkittäviä viinejä. Mielenkiintoisina uutuuksina on Alkosta nyt saatavissa kolmea eri sorttista tummaa rommia. Niillä on mukavat nimetkin eli Plantation Barbados Old Reserve 1995, Plantation Jamaica Old Reserve 1998 ja Plantation Trinidad Old Reserve 1996. Kaikkia saa pienissä 0.2 litran pulloissa samaan hintaan eli 10,37 euroa. Pankaas pystyyn makutesti minkä paikkakunnan rommi on teidän mieleisenne.

Piti kuitenkin kehua tätä Moselin makeaa Riesling-viiniä. Nykyisinhän tätä entistä Mosel-Saar-Ruwerin aluetta kutsutaan pelkästään Moselin alueeksi. Kerpenin viinitalo sijaitsee Bernkastelin alueella ja kuuluisat aurinkokello (Sonnenuhr) tarhat ovat vastapäätä joen toisella rannalla. Nyt jo kahdeksannen sukupolven Kerpenit, Celia ja Martin vaalivat talon yli 250vuotisia perinteitä. Viiniviljelmiä on yhteensä n. 7 ha ja köynnökset kasvattavat pelkästään Riesling-rypäleitä. Vaikka hinta kipuaakin hiukan yli 20 euron niin en tiedä olisiko Alkon yleisesti käyttämä hinnoitustyyli 19,99 euroa tehnyt viiniä yhtään halutummaksi. Tällä kahdellakympillä saa sentään täyttä tavaraa. Kuten Riesling-viineissä yleensäkin kipuavat hapot tässäkin melko korkealle (8,2 g/l) mutta kun jäännössokeria on peräti 120 g/l niin viini tasapainottuu miellyttäväksi hedelmäpommiksi. Taustalla voi silti aavistaa liuskekivien antamaa mineraalisuutta. Olisi mukavaa tietää tuleeko mineraalisuus myöhemmin esille dieselin (pilssiveden) tuoksuna kuten vanhemmissa Rieslingeissä yleensä tapahtuu.
Tämä on viini, jota saattaa yksinäänkin juoda joko iloon tai murheeseen. Jos jääkaapista sattumalta löytyy hanhenmaksaa, niin sopii sekin nautittavaksi tällaisen viinin kera. Jos matkakuume alkaa vaivata niin lukekaa Penan palstan arikkeleista Moselin matkastamme ja Ingves-resorin matkailumainoksesta löytyy juuri sopiva matka näihin Moselin laakson viinialueille.

Kuukauden viini (Tammikuu 2008)

Nyt kun vihdoin saatiin vähän pakkasta tänne Etelä-Suomeenkin niin alkaa kaipaamaan lämpimiä lihapatoja ja tuhteja viinejä. Vaikka espanjalaisten viinien myynti laskikin Suomessa v. 2006 peräti 13,5 % niin on se sentään Chilen jälkeen yhä myyntitilastojen kakkonen.

Valitsin kuukauden viiniksi tuhtin nuoren riojalaisen Crianzan. Riojan alueella luokitellaan nämä espanjalaisen viinin kypsyysluokat tarkemmin kuin muualla maassa. Vino Jovenilla ei ole vähimmäiskypsytysaikaa mutta Crianza vaatii jo vähintään vuoden seisotusta tammitynnyreissä ja loppuaika pulloissa. Viini pääsee kauppaan 3 vuotiaana. Reserva vaatii myös vähintään vuoden tammessa mutta päästetään kauppaan vasta 4 vuotiaana. Gran Reserva muhii vähintään 2 vuotta tynnyrissä ja 3 vuotta pullossa. Kauppaan se lasketaan vasta 6 vuotiaana.

C.V.N.E. tulee sanoista Compañia Vinícola del Norte de España mutta tunnetaan nimellä CUNE, joka on helpommin lausuttavissa. Cunekin tekee tätä ”kuninkaallista viiniä” myös laatuluokissa Reserva ja Gran Reserva mutta Alkosta löytyy vain tätä nuorukaista ja siitäkin on pian saatavilla uutta vuosikertaa. Viini on kauniin sinipunaista ja tuoksussa tuntuu Tempranillolle tyypillisiä aromeja kuten punaisia marjoja (mansikkaa) ja jopa nahkaa. Tempranilloa on käytetty 85 % ja loput on Garnachaa ja Mazueloa. Maku on keskitäyteläinen, alkoholia 13.5 %, uutosta 29 % eli piirun alle pureskeltavan rajan. Happojakin on 5.7 g/l mikä tuoreitten tanniinien kera saa viinin maistumaan melko terävältä. Tämä ei olekaan mikään lipittelyviini vaan vaatii seurakseen niitä lämpimiä lihapatoja tai vaikkapa hyvää juustoa. Kokeilin viiniä itse sveitsiläisen gruyerin kanssa ja he ainakin tuntuivat pitävän toisistaan.

Kuukauden viini (Joulukuu 2007)

Niepoort Tawny Reserve (19,50 Euroa/0.75 l)

Portviini sopii hyvin talveen ja varsinkin jouluaikaan. Alkon uutuuksiin on ilmestynyt tunnetun portviinitalo Niepoortin tawny, joka on reserve laatua ja hintakin vielä alle 20 euron. Niepoortin portviinitalo on perustettu vuonna 1842 ja on yhä saman van der Niepoortin suvun perheyritys jo viidennessä sukupolvessa.

Portviini on väkevöity viini, joka jaetaan värinsä perusteella tummanpunaisiin, kellanruskeisiin tai valkoisiin viineihin. Perustyypit ovat Ruby, Tawny ja valkoinen portviini. Tawny tyyppiset portviinit on kypsytetty 3-7 vuotta 650 litran varastoynnyreissä jossa ne muuttuvat väriltään punaisesta kellanruskeiksi. Vuonna 2002 virallistettiin merkintä, reserve, viinistä, joka oli sekoitus vähintään 7 vuotta kypsyneistä eristä ja suodatettu ennen pullotusta. Näin valmistetut tawnyt eivät enää parane pullosäilytyksen aikana vaan ovat heti nautittavissa.

Koska portviinin valmistuksessa normaali käyminen keskeytetään lisäämällä viiniin 77 % viinitislettä, ovat punaiset portviinit yleensä makeita. Tässäkin viinissä on jäännössokeria 100 g/l ja alkoholipitoisuus on 20 %. Portviinin valmistukseen saa käyttää yli 60 erilaista rypälelajiketta mutta näistä 5 (Tinta Roriz, Touriga Francesa, Touriga Nacional, Tinta Cão, Tinta Francesa) ovat tavallisimmin käytettyjä. Näiden lisäksi on tähän tawnyyn käytetty pieniä määriä Tinta Amarelaa ja Sousãoa. Kun vanhat vintage tai LBV (late bottled vintage) portviinit tulee nauttia vuorokauden sisällä pullon avaamisesta, niin tällaiset tawny-tyyppiset viinit voidaan nauttia jopa viikon kuluttua avaamisesta ilman, että viinin maku olisi paljonkaan muuttunut.

Portviinit eivät ole mitään kinkkuviinejä mutta kokeilkaapa niitä joulun aikaan erilaisten sinihome- tai kovien juustojen kera. Mukava yhdistelmä on myös joulupiparin päälle sinihomejuustoa ja sen kanssa portviiniä. Makeutensa puolesta portviini sopii jopa paahtovanukkaiden ja vaikka suklaanappien seuraksi.

Kuukauden viini (Marraskuu 2007)

Beaujolais Village Nouveau

Joka marraskuun 3. torstai ilmaantuu markkinoille ympäri maailmaa  uutta Beaujolaisin alueen viiniä. Samankaltaisia kylttejä "Le Beaujolais Nouveau est arrivé" näkyy niin ranskalaisten kuin japanilaistenkin ravintoloiden ilmoitustauluilla. Beaujolaisin viinialue tunnustettiin AOC-alueeksi jo vuonna 1937 mutta vasta vuodesta 1951 on tämän alueen tuoretta viiniä saatu markkinoida n. kuukautta normaalia aikaisemmin. Tätä hienoa markkinointikikkaa on sumeilematta käytetty hyväksi ja myös meillä Suomessa on opittu ottamaan vastaan tämän uuden viinin luomaa karnevaalitunnelmaa. Oliko sattuma vai harkittu teko, että tänä vuonna Alkon työntekijät aloittivat lakkonsa juuri marraskuun 3. torstaina. Meidän kuluttajien onneksi muutama Alko saatiin esimiesvoimin pysymään auki ja perinteiset uuden viinin juhlat eivät päässeet lopahtamaan.

Beaujolais Nouveau tehdään erikoisella hiilihappokäymismenetelmällä. Siinä kypsät Gamay-rypäleet kerätään käsin ja kokonaiset rypäletertut rankoineen päivineen viedään nopeasti valmistuslaitoksiin, jossa ne upotetaan sammioihin ja päälle ladataan hiilidioksidia niin, että tertut joutuvat hapettomaan tilaan. Varsinainen käymisprosessi alkaa rypäleiden sisällä kunnes n. 2 % alkoholipitoisuus rikkoo rypäleet ja normaali alkoholikäyminen pääsee alkamaan. Käyminen kestää muutamasta päivästän 2 viikkoon, jonka jälkeen viini suodatetaan ja pullotetaan. Viini on juotava n. puolen vuoden sisällä ja mieluummin vähän jäähdytettynä 12-14 asteisena.

Kuten muinakin vuosina on Alko nytkin tuottanut tavallisen Beaujolais-viinin lisäksi myös hiukan alkoholipitoisempaa (0.5 %)ja arvokkaampaa (0,88 euroa)Beaujolais Village-viiniä. Sain maistaa tätä viiniä Turun Oikeustieteen ylioppilaiden seuran Lex:in järjestämässä Ranskan viinien illassa. Joka vuosi uusi Beaujolais maistuu erilaiselta. Tänä vuonna se oli erikoisen hedelmällistä ja toi taas aistittavaksi erilaisia hedelmiä mistä syystä moni haukkuu viiniä "tutti frutti" nimellä. Viiniä valmistaa Collin Bourissetin viinitalo Crêchen kylässä Saone-joen varrella. Vanha viinitalo on perustettu v. 1821, joten se on ollut mukana koko Beaujolais Nouveaun nuoren historian ajan. Tavallinen Beaujolais sai AOC-luokituksen v. 1937 ja Village v. 1950. Ensimmäisen kerran Suomen Alkossa oli Nouveau-viiniä myynnissä v. 1984.

Suomi kaipaa silloin tällöin piristystä, joten miksemme ottaisi tavaksi juhlistaa täälläkin uuden viinin tulemista. Jos Beaujolais Nouveau ei laadultaan olekaan verrattavissa kallisiin Chateau-viineihin, jotka vielä hyvin säilytettynä parantavat makuaan niin pirteänä, raikkaana tulokkaana se sopii juuri ankean marraskuun piristykseksi. Siitä saa mukavan globaalin olon kun tietää, että samanaikaisesti kyseistä viiniä maistellaan joka puolella maapalloamme.

Kuukauden viini (Lokakuu 2007)

Castaño Syrah 2005 ( 6,98 euroa/0.75 l )

Aloitamme palstallani kuukauden viinien maistelemisen. Ensimmäiseksi viiniksi valitsin espanjalaisen Castaño Syrahin koska viidakkorummut ja alan lehdet ovat kehuneet sitä hintansa väärtiksi. Ensinnä kiinnittyy katse etikettiin, joka on tyylikkään yksinkertainen ja selkeä. Takaosassa kerrotaan muutamalla sanalla Castañon perheyrityksestä, joka on tuottanut viiniä Yeclan alueella jo useita sukupolvia. Pullo on modernilla tavalla suljettu kierrekorkilla mikä nykyisin on selvästi yleistymässä. Nämä stelvin sulkimet ovat käteviä ja ennenkaikkea halvempia kuin luonnonkorkit.

Viini on lasiin kaadettuna nuoren sinipunaista mutta tummaa kuten Syrah-viinit yleensäkin. Alkoholia on joko 14 % (etiketti) tai 14.5 % (Alkon ilmoitus) mutta kuitenkin niin paljon, että ns. kyyneleet alkavat itsestään nousta ylös lasin reunoja. Tuoksu on voimakas ja mausteinen ja tuo pikemminkin Australian kuin Espanjan mieleen. Maussa on jo täyttä tavaraa sillä viinin uutospitoisuus on 33 g/l. Kun uutteet nousevat yli 30 g/l voidaan jo sanoa, että viini on pureskeltavaa. Uutoksen ja alkoholipitoisuuden määrä tekee viinistä täyteläisen. Maussa on tummia marjoja ja lämmintä pippurisuutta. Syrah-lajikkeen lisäksi on viiniin lisätty 10 % Monastrell-rypälettä, joka Ranskassa tunnetaan nimellä Mourvèdre.

Tämä tuhti viini kaipaa seurakseen kunnon pihviä tai muuta voimakasta liharuokaa. Itse kokeilin viiniä juustoisen maa-artisokkakeiton kera. Maut eivät sotineet keskenään mutta kovin hyvin ei hento maa-artisokka ja voimakas viini toimineet keskenään. Muistin kuitenkin Haaga-instituutin opettaja Jouko Mykkäsen sanat: Juokaa mitä juotte ja syökää mitä syötte mutta älkää yhtäaikaa. Näin pystyin nauttimaan sekä miedosta keitosta, että vahvasta punaviinistä.

Lisään vaimoni valmistaman maa-artisokkareseptin tuonne reseptit-osioon. Kannattaa kokeilla.

Kesällä tekee mieli pirteän raikasta, kuplivaa kuohuviiniä

Segura Viudas Lavit Brut Nature, 11,18 euroa/0,75 l
Happoja 5,6 g/l ja alkoholia 11,5 %

Cava on hyvä ja edullinen samppanjan vaihtoehto

Kun samppanjan nimi monopolisoitiin vain Champagnen alueelle valmistetuille kuohuviineille niin espanjalaiset alkoivat nimittää omia kuohuviinejään cavoiksi. Cava nimi tarkoittaa kellaria ja nykyisin laki on tarkka siitä, missä DO Cavaa saadaan tuottaa. Suurin osa (95 %) cavoista tehdään Kataloniassa, jossa kaksi suurinta cava-tehdasta Codorniu ja Freixenet toimivat. Cavat tehdään samalla menetelmällä kuin samppanjat mutta niihin käytetään eri rypälelajikkeita. Pääasiallisimmat cava-lajikkeet ovat Macabeo, Parellada ja Xarel.lo (ei ole painovirhe). Vuodesta 1986 on sallittu myös käytettäväksi Chardonnay-lajiketta, joka onkin saavuttanut kasvavaa suosiota. Perinteisen menetelmän juju on se, että valmis viini käytetään toisen kerran pullossa. Viini pullotetaan ja joukkoon pannaan annos sokeria ja hiivaa. Käyminen alkaa uudestaan mutta muodostunut hiilidioksidi ei pääse suljetusta pullosta ulos vaan aiheuttaa pulloon 4-6 ilmakehän paineen, joka sitä avattaessa purkautuu kuplina. Cavat vanhennetaan lakisääteisesti minimissään 9 kk pulloissa, jonka jälkeen muodostunut sakka poistetaan "tanssittamalla". Tämä tapahtuu joko käsin tai koneellisesti. Pulloa ravistellaan ja käännetään siten, että sakka valuu kaulaosaan. Sakan poisto tapahtuu jäädyttämällä pullon kaula, jolloin korkkia avattaessa sakkatulppa putkahtaa ulos. Viinihävikki korvataan sitten uudella viinillä, jolloin samalla säädetään cavan makeusaste. Alkosta on saatavissa 24 erilaista cavaa, joista suurin osa on makeusasteeltaan joko täysin kuivaa (brut nature) tai erittäin kuivaa (brut).

Minulla oli hiljattain tilaisuus osallistua Katajanokan Kasinolla pidettyyn cava-esittelyyn, jonka Katalonian alueen hallinto (Generalitat de Catalunya) oli järjestänyt apunaan 7 eri suomalaista maahantuojaa. Suomen ehkä tunnetuin sommelier Juha Lihtonen oli talon keittiömestarien kanssa loihtinut mielenkiintoisen 7 lajin lounaan ja valinnut kunkin lajin kanssa yhteen sopivat cavat.

Alkosta saatavien cavojen hintahaarukka on n. 7 - 19 euroa. Viinivinkiksi valitsin täysin kuivan Segura Viudas Lavit cavan. Hinta on 11,18 euroa mikä monen mielestä on tyyriinpuoleinen koska ylittää 10 euron rajan mutta kun ottaa vertailuun halvimman blondeille tarkoitetun samppanjan (Blondel Brut, 23,20 euroa) niin kyseinen cava on sentään puolta halvempaa. Siinä on alkoholia 11,5 % ja sopivasti happoja (5,6 g/l). Tätä viiniä on kypsytetty lakisääteistä kauemmin eli vuodesta puoleentoista vuotta. Kuolleet hiivasolut antavat hajotessaan (autolyysi) makua viiniin, jonka voi tuntea esim. paahdetun leivän tapaisina aromeina. Viini on valmistettu kahden rypäleen seoksesta (Macabeo 60% ja Parellada 40 %). Tällainen täysin kuiva cava sopii mukavasti tervetuliaismaljaksi tai ruokajuomaksi erilaisille äyriäisille.

Kivana vinkkinä katalonialaiseen tapaan voit tarjota cavaa Pan am Dukkahin (Dukkah mausteseos on alunperin Keski-Idästä kotoisin) kanssa. Tarjolle pannaan hyvää valkoista leipää, neitseellistä oliiviöljyä ja mausteseosta, jossa on vaikka murskattua hasselpähkinää, mantelia, kuminaa, korianterin siementä, sesamin siementä suolaa (12,5 %) ja hiukan sokeria. Voit paahtaa siemeniä kuumalla pannulla, jotta aromit tulisivat paremmin esille. Taitetaan pala leipää, kastetaan se öljyyn ja senjälkeen mausteseokseen. Sen kanssa maistuu kuiva cava ja voisiko tarjoilu olla yksinkertaisempaa.