Pimun Tapuli

Kaikki sai alkunsa siitä, että saimme paikallisessa ravintolassa lisukkeena jännän näköisiä ja makuisia ison riisin näköisiä kuulakkaita makaroneja. Myöhemmin opimme tietämään, että kyseinen Durumvehnästä tehty tuote on suomeksi jyvämakaroni. Niitä saa ainakin Stockmannilta pusseissa, jotka löytyvät yleensä pastahyllyiltä. Hiukan siinä on kuitenkin ihmeteltävä miten niitä valmistaa. Pussin päällä ei lue normaalein kirjaimin muuta kuin tehtaan nimi Abez ja pienellä präntilla muutama sana suomeakin: Kreikkalainen tuote, ainekset durumvehnä ja vesi. Onneksi pussin etuosassa on graafisesti esitetty vaihtoehtoiset keittoajat 14-15-16 minuuttia ja 14 min. kohdalla lukee al dente, niin tietää miten kauan jyviä tulee keitellä.

Durumvehnästähän tehdään parhaimmat pastat. Muita tuotteita tästä kovasta vehnälajista Triticum durumista ovat couscous ja bulguri. Jostain syystä couscous luetaan pastoihin ja bulgur ei-pastatuotteisiin mutta älkää kysykö miksi. Lähi-Itään kuuluu myös ruokalaji nimeltään Taboulé, joka yleensä tehdään sekoittamalla joko couscous-ryynejä tai bulguria tuoreiden yrttien ja vihannesten kanssa. Pimu halusi kokeilla miltä Taboulé tuntuisi valmistettuna jyvämakaroneista. Tulos oli mielestäni ihan onnistunut joten pankaas kokeillen.

Tarveaineet:

100 g Abezin jyvämakaroneja
½ kurkkua
2 tomaattia
ruukku persiljaa
ruukku minttua
2 kevätsipulia varsineen
avokadoöljyä (Olivado, Uusi-Seelanti)
mausteeksi suolaa, pippuria, chili-kastiketta, cayennepippuria

Valmistusohje:

Keitä jyvämakaronit suolavedessä n. 15 minuuttia. Siivilöi ja jäähdytä. Pilko kaikki ainesosat pieniksi ja sekoita ne jäähtyneisiin jyvämakaroneihin. Lisää sopiva määrä öljyä ja halutessasi myös sitruunan mehua. Mausta makusi mukaan mutta varo väkevää cayenne-pippuria. Pane vetäytymään muutamaksi tunniksi kylmään ja tarjoile sellaisenaan, lisukkeena tai pita-leivän sisällä. Juomasuosituksena olkoon vaikka tämän palstan toukokuun viini Thill´s Pinot Blanc

Gratin au Munster

Olen aina pitänyt melko hurjalle tuoksuvasta mutta taivaallisen makuisesta Munster kittijuustosta. Juusto on syntynyt munkkien luomana Alsacessa sijsitsevassa Munsterin kaupungissa. Juusto on varsin suosittua Alsacen eri osissa ja kun esim. Colmarin ravintoloiden ruokalistoja lueskelee kohtaa siellä Munster-juuston erilaisten ruokalajien mausteena ja tietenkin sellaisenaankin. Tapanani on ainakin kerran reissussa syödä Tarte Flambée Munster-juustolla tai valurautapannussa kypsytettyä perunagratiinia, jossa Munster-juuston lisäksi on pekonia, sipulia, valkosipulia ja tietenkin Alsacen jotain tunnettua valkoviiniä. Pyysin vaimoani Pimua yrittämään vastaavanlaista gratiinia kotikeittiössä ja sellainenhan syntyi seuraavan ohjeen mukaisesti:

Tarveaineet kahdelle:

Puoli kg perunoita (mieluummin kiinteää lajiketta)
Puolikas sipuli
2-3 valkosipulin kynttä
50 g pekonia tai muuta sian sivua
150 g Munster juustoa (kuoren kera tai jos haluaa miedompana voi kittikuoren leikata pois)
50 ml kermaa
25 ml alsacelaista valkoviiniä esim. Gewürztramineria
pippuria, muskottia ja juustokuminaa

Valmistus:

Keitä perunat suolavedessä n. 20 min. Kuori ne ja niiden jäähdyttyä leikkaa viipaleiksi.
Kuullota hienonnettu sipuli pienessä määrässä öljyä, lisää pekoni ja anna hiukan ruskistua
Sekoita eri kulhossa kerma ja viini, hienonna sekaan valkosipuli ja mausteet.
Kerrosta vuokaan vuoron perään perunanviipaleita, pekonia ja sipulia. Kuorruta juuston viipaleilla. Uusi toinen kerros ja kaada lopuksi kerma-viiniseos päälle. Kuorruta n. 30 min. 200 asteessa. Tarjoile salaatin ja hyvän alsacelaisen valkoviinin kera.

Sinikan gratiini

Vaimoni Pimu sai ystävättäreltään Järvenpäästä mainion kasvisgratiinireseptin, jossa oli käytetty vain varsiselleriä ja kukkakaalia. Sain sitä tässä hiljattain maistaa ja voin todella suositella sitä muillekin. Alkoi reseptin alkuperän metsästys, joka sekin oli mielenkiintoista puuhaa ja tässä tapauksessa polut johtivat Järvenpäästä Tuusulaan ja sieltä vanhan emäntäkoulun arkistoihin. Resepti on saattanut kulkiessaan jonkin verran muuttua, mutta koska polun varren Sinikka oli keksinyt lisätä gratiiniin juustoraasteen sijasta Koskenlaskijaa, on kai oikeutettua nimetä gratiini Sinikan nimellä.

Tarveaineet:

1 kukkakaali (tai 2 pientä)
1 paketti varsiselleriä

Nämä keitetään erikseen vähäisessä suolatussa vedessä kypsiksi.

Gratiinikastike:

1 rkl voita
2 rkl vehnäjauhoja
1 dl kermaa
2 dl sellerin keitinlientä
Lopuksi kastikkeeseen sulatetaan 1 paketti voimakasta Koskenlaskija juustoa

Laita vihannekset voideltuun vuokaan ja kaada gratiinikastike päälle. Kypsytä uunissa 225 asteessa 15-20 minuuttia tai kunnes gratiini saa kauniin värin pintaansa.

Pimun paprikavuoka

Kaikille laihduttajille ja rehunsyöjille sopiva ruoka on paprikoista ja sipuleista valmistettu vuoka. Oli niin hyvää, että tulin ihan runolliseksi. Todellisuudessa tämä yksinkertainen ruoka maistuu ihan sellaisenaan tai sitä voi käyttää lisukkeena savustetun kalan, savukinkun tai reilun lenkkimakkaran kera.

Tarveaineet (4-6 hengelle)

3 keskikokoista sipulia
2 vihreää ja 2 punaista paprikaa
munamaito:
4 munaa
4 dl maitoa
teelusikallinen suolaa
1-2 dl juustoraastetta (Emmental)

Valmistus:

Leikkaa paprikat renkaiksi ja poista siemenet. Kuori sipulit ja leikkaa ne renkaiksi. Kuullota renkaat paistinpannulla puolikypsiksi. Käytä voita, öljyä tai kumpaakin. Siirrä ne sitten voideltuun uuninkestävään vuokaan. Keitä maito ja vispaa siihen munat. Lisää suola ja juusto sekä lisää muna-juustomaito vuokaan. Kypsennä vesihauteessa uunissa 200 asteessa n. 40 minuuttia tai kunnes munamaito on hyytynyt.

Rapusilakat

Rapusilakkareseptejä löytyy netistä vaikka millä mitalla. Kyseessähän ovat silakat, jotka muhivat tomaattikastikkeessa ja saavat siitä rapumaisen värin. Tilli antaa silakoille myös ”rapumaista” makua ja siitä johtunee tämä nimitys. Tässä reseptissä muhivat silakat todellisessa rapuliemessä, joten nimitys rapusilakka on oikeutettu. Yleensä rapuliemi tehdään paahtamalla rapuillalliselta jääneitä kuoria ja keittämällä niistä erilaisten juuresten ja mausteiden kanssa lientä, jota siivilöitynä voidaan käyttää moneen eri tarkoitukseen. Jos ei ole rapukestejä pidetty niin liemen voi valmistaa halvoista ulkomailta tuotetuista pakasteravuista, joissa monesti on niin vähän lihaa ja kovat kuoret, ettei niitä jaksa nälkäänsä näpertää. Valmistettavaan liemeen niitä ei tarvitse erikseen perata vaan riittää kun ne pilkkoo pienemmiksi ja paiskaa kattilaan muhimaan.

Tarvikkeet

400 g silakkafileitä
10 kpl sulatettuja kiinalaisia rapuja
1 sipuli
1 kokonainen valkosipuli
1 porkkana
100 g fenkolia
100 g juuriselleriä
1 purkki tomaattipyreetä
1 laakerinlehti
1 dl kuivaa valkoviiniä (Alsacen Riesling)
0.5 l kalalientä (kuutiosta)

Valmistus

Mausta silakkafileet suolalla ja valkopippurilla. Ripottele päälle tillisilppua. Voit kääriä silakat rullalle tai panna ne limittäin uunivuokaan.
Valmista rapuliemi keittämällä pilkotut ravut juuresten ja mausteiden kanssa kattilassa kunnes juurekset ovat kypsiä. Siivilöi liemi ja keitä sitä vielä kokoon. Sekoita 1.5 dl lientä (loput voit pakastaa) ja 0.5 dl ruokakermaa ja kaada se silakkafileiden päälle vuokaan. Paista 200 asteisessa uunissa n. 30 minuuttia. Tarjoile heti kuumana tai pane jäähtymään. Silakat ovat kylmänäkin herkullisia vaikka voileivän päällä iltapalana.

Pimun salsa

Salsa on espanjaa ja tarkoittaa kastiketta. Salsa on myös tietynlainen tanssi mutta näin ruokasivulla ei erehdystä voi tapahtua. Nykyisin saa kaikista marketeista valmiita purkkisalsoja eri väkevyyksillä. Kokeile kuitenkin joskus itse tehtyä helppotekoista salsaa, joka säilyy jääkaapissa muutaman päivän ja antaa mukavaa raikkautta kesäisiin grilliruokiin ja salaatteihin. Ystävämme Reija Satokangas Oulusta ihastui salsaan niin, että otti sen mukaan julkaisemaansa keittokirjaan ”LappItalia à la Carte”. Tässä kuitenkin resepti teillekin:

2,5 dl tomaatteja pieninä palasina (kanta ja siemenet poistettuna)
0,5 dl purjoa tai kesäsipulia
2 valkosipulin kynttä
1,5 dl oliivi- ja rypsiöljyä
0,5 dl punaviinietikkaa
2-3 teelusikallista hunajaa
2 ruokalusikallista silputtua tuoretta basilikaa
suolaa ja pippuria

Valmistus tapahtuu yksinkertaisesti sekoittamalla kaikki aineosat yhteen.

Pimun Pyyt (neljälle)

Vasikanlihaa on nykyisin harvemmin saatavissa. Kun sitä joskus on tarjouksessa hyökkää vaimoni Pimu heti paikalle ja tekee siitä herkullisia vasikan pyitä. Termi on kai tullut meille Ruotsista mistä kaikki hiukankin ”fiinimpi” ruoka on meille matkittu. Ruotsissa tätä ruokalajia (kalvjärpe) pidetään ihan normaalina ”husmanskostina” mutta kun harvinainen vasikanliha meillä maksaa yli 20 euroa kilolta niin kyllä se meillä juhlavampiin ruokalajeihin sijoitetaan.

Tarvikkeet:

-n. 500 gr. vasikan ulkopaistia
-Koskenlaskija-juustoa (sinihome)
-tuoreita basilikan lehtiä
-maustamiseen mustapippuria ja suolaa
-paistamiseen voita ja ruokaöljyä

Valmistus

Leikkaa paistista ohuita siivuja. Levitä ne alustalle. Pane kullekin leikkeelle 1-2 juustotikkua ja muutama basilikan lehti. Mausta pippurilla ja suolalla ja kääri lihat rullalle. Pistä hammas- tai cocktailtikku läpi, jotta rullat pysyvät kasassa. Ruskista pyyt paksupohjaisessa kasarissa ja ota ne pois siksi aikaa kun teet kastikkeen.

Lisää kasariin 2 dl vettä ja 1 dl jotain kuivaa valkoviiniä (Santo Adriao, Vinho Verde, Portugal). Voit voimistaa kastikkeen makua lisäämällä hiukan valmista vasikanfondia ja/tai soijakastiketta. Jos pidät hiukan paksummasta kastikkeesta voit suurustaa sen veteen sekoitetulla ruokalusikallisella vehnäjauhoja. Lisää 0,75 dl 4% Flora ruokakermaa (kevyt&paksu) ja siirrä pyyt takaisin kasariin.

Hauduta kypsiksi n. 20 min.

Lisukkeet

Voit tarjota pyyt persiljaperunoiden ja höyrytettyjen vihannesten (porkkanaa, kukkakaalia, herneitä) kanssa. Mukavan lisän antaa myös Pirkan Aasia-merkkinen mango chutney. Juomana käy mikä tahansa keskitäyteläinen punaviini. Meillä korkattiin espanjalainen vino de la tierra nimeltään Mauro. Viini tulee Ribera del Dueron aluelta ja on tehty pääasiallisesti Tempranillo rypäleistä.

Pimun riojanpata

Kaikki lähti siitä kun hankin pullollisen Riojan viiniä. Vaimoni pelasti minut humaltumiselta kun ilmoitti käyttävänsä suurimman osan viinistä burgundinpataan. Yritin sanoa, että ei näin kallista (10 euroa) viiniä voi käyttää burgundinpataan varsinkaan koska se ei ole kyseisen alueen Pinot Noiria.

Tulos oli kuitenkin se, että nautimme maukasta riojanpataa, jonka kanssa samainen viini (ks kuukauden viini) toimi loistavasti. Burgundinpatareseptejä on liikkeellä pilvin pimein. Voisin melkein sivuuttaa tämän reseptin kertomalla, että tehkää burgundinpata riojalaiseen tyyliin mutta tulkoon tässä kuitenkin kerrottua koko resepti. Voit myös marinoida lihaa ennen vaikka vuorokauden jos luulet sen antavan sille enemmän mureutta ja makua.

Tarvitset:

n. 1 kg naudanpaistia (Atrian takuumureaa)
100 g pekonia
8 salottisipulia
n. 1.5 dl hillosipuleita
n. 200 g tuoreita herkkusieniä (ruskeat ovat halvempia)
3 dl riojalaista punaviiniä ( tai enemmän) ja 4 dl vettä (tai vähemmän)
2 porkkanaa
2 laakerinlehteä
2 valkosipulinkynttä
3 rkl vehnäjauhoja
mausteeksi timjamia (1 tl), suolaa, mustapippuria, tomaattisosetta (3 rkl)
dijonin sinappia (3 tl), paistamiseen voita ja öljyä (n. fifty sixty)

Valmistus:

Kuutioi liha ja ruskista muutamassa erässä (jos panet kaikki kerrallaan niin lihat pakkaa kiehumaan)
Huuhtele pannu lopuksi viinillä tai vedellä, jotta saat kaikki maut talteen.

Pane ruskistetut lihat ja huuhteluneste pataan ja sirottele vehnäjauhot päälle. Mausta suolalla ja pippurilla. Lisää nesteet (viini ja vesi) ja sekoita. Kuumenna kiehuvaksi ja hauduta kannen alla n. tunti.

Ruskista pekoni pannussa ja heitä sekaan sipulit, porkkanat ja sienet. Kun ne ovat saaneet hiukan väriä, lisää ne lihapataan mausteiden kera. Hauduta pataa kunnes liha on kypsää ja ”takuumureaa”. Mitä kauemmin jaksat hauduttaa sen muhevampi padastasi tulee.

Pandoro - italialainen jouluherkku

Italialaisen joulun perinteinen jälkiruoka on panettone-leivonnainen tai sen pohjoisitalialainen serkku pandoro, jotka tarjoillaan makean kuohuviinin kera. Pandoron resepti on veronalaisleipurien tarkoin varjelema salaisuus, mutta tämä resepti löytyi veronalaisesta perinnekeittokirjasta.

500 g hienoja vehnäjauhoja
150 g sokeria
200 g voita
40 g (olut)hiivaa
5 kananmunaa
vaniljatanko
1/2 appelsiinin ja sitruunan raastettu kuori
kuorrutukseen:
50 g voita
50 g kaakaovoita
pölysokeria

Valmista taikinajuuri sekoittamalla hiiva, 90 g jauhoja, yksi munankeltuainen ja 10 g sokeria suuressa kulhossa. Peitä leivinliinalla ja anna levätä lämpimässä paikassa 3-4 tuntia.
Sulata vesihauteessa 30 g voita ja alusta siihen 150 g jauhoja, 70 g sokeria ja 2 munankeltuaista. Lisää siihen aiemmin valmistamasi taikinajuuri, vaivaa ne käsin huolellisesti yhteen ja anna taikinan levätä pari tuntia.

Lisää taikinaan loput jauhot, 50 g sokeria, 30 g pehmeäksi sulatettua voita, 2 kokonaista munaa, halkaistun vaniljatangon sisältä rapsutetut siemenet sekä appelsiinin ja sitruunan raastettu kuori. Vaivaa taikina hyvin ja anna levätä vielä pari tuntia.

Vaivaa noussut taikina uudelleen. Kauli se sitten levyksi, jonka keskelle laitat lopun pehmeän voin. Käännä taikinan reunat voin päälle, kauli paksuhkoksi levyksi ja käännä ja kauli taikinaa vielä pari kolme kertaa. Anna taikinan levätä puolisen tuntia ja toista äskeinen operaatio vielä pari kertaa.

Lopuksi pyöritä taikina palloksi ja laita se voideltuun korkeaan kakkuvuokaan (pandoro-vuoka on korkea 8-sakarainen tähtivuoka). Taikinaa ei pidä olla enempää kuin vuoan puoleen väliin. Anna taikinan nousta vuoassa lämpimässä paikassa, kunnes se on noussut vuoan reunaan asti.

Laita noussut pandoro uuniin. Paista sitä ensin 200 asteessa 15 minuutin ajan ja sitten 175 asteessa puoli tuntia.

Anna pandoron jäähtyä vuoassa. Kumoa jäähtynyt pandoro ja kuorruta se halutessasi pölysokerilla: voitele leivonnaisen pinta sulatetun voin ja kaakaovoin seoksella ja siivilöi sen päälle reilusti pölysokeria.

Pimun maa-artisokkakeitto

Pimu on vaimoni lempinimi. Hän sai sen jo avioliittomme alkuaikoina kun iltaunisena ilmoitti vieraista huolimatta, että "onPIMULLA uni". Hiukan ihmiset nykyisin hätkähtävät kun kuulevat minun kutsuvan yli 70 vuotiasta siippaani Pimuksi mutta ei nimi naista pahenna. Monet reseptit ovat hänen päästään lähteneet ja tässä yksi niistä.

Ainekset:

500 g maa-artisokkia
2 perunaa
2 salottisipulia
1/2 litraa kasvislientä
1/3 - 1/2 Koskenlaskija (paprika) pakettia
2 laakerinlehteä

Valmistus: Kuori ainekset ja pilko ne pieniksi. Keitä kasvisliemessä pehmeiksi ja soseuta keitto. Jos keitto tuntuu liian paksulta niin ohenna sitä kasvisliemellä.

Baeckoffe eli alsacelainen karjalanpaisti

Tämä Baeckoffe on alsacelainen perinneruoka, joka on hiukan suomalaisen karjalanpaistin tapainen. Söin sitä hiljattain Eguisheimin keskustan pienessä ravintolassa ja koska vaimoni kokeili sitä nyt kotona mukaan tarttuneen reseptin mukaisesti ja onnistui mielestäni erinomaisesti, niin jaan ohjeen kanssanne.

Tarveaineet (8 annosta):

500 g lammasta
500 g nautaa
1 kg porsaanpaistia
1 porsaanpotka (savustettu)
1 kg perunoita
3 porkkanaa
sipulia (3 isoa), valkosipulia (5-6 kynttä), timjamia (5-6 oksaa), laakerilehtiä (3 kpl), suolaa, pippuria
pullollinen mieluummin alsacelaista viiniä, Riesling, Pinot Blanc tai muuta vastaavaa kuivaa ja hapokasta)

Valmistus:

Leikkaa lihat kuutioiksi ja marinoi niitä lohkottujen sipulien (2 kpl) ja mausteiden kanssa 24 tuntia alsacelaisessa viinissä (meillä oli Paul Zinckin Riesling d´Alsace vuodelta 2006). Kuori perunat ja siivuta ne tai paloita sopivan kokoisiksi lohkoiksi. Paloittele jäljelle jäänyt sipuli ja porkkanat ja
kerrosta voideltuun vuokaan vuorotellen sipulia, perunaa, lihaa ja porkkanoita. Lisää marinaadi ja loppu viini (n. 1/3 pullosta) sekoitettuna 2 lasiin vettä.
Vuoka uuniin (n. 180-200 astetta), jossa se saa muhia 3,5 tuntia. Alsacelainen peittää vuoan leipätaikinalla mutta hyvää tulee ilman kanttakin kunhan vaan pitää huolen siitä, ettei nestettä haihdu liikaa. Haihtumisen voi estää kannella tai alumiinifoliolla.

Me käytimme vuokana ranskalaista kauniin punaista Le Creuset pataa, jonka voi suoraan nostaa pöytään tarjolle. Alsacessa vuoat ovat soikeita ja kauniisti koristeltuja.

Viiniksi voi valita joko samaa mitä ruokaan tuli käytettyä tai mitä tahansa alsacelaista valkoviiniä. Toimii varmaan myös punaviinin kanssa, joten ei muuta kuin kokeilemaan.

Gubbröra eli Äijämössöä

Olemme kautta aikojen omaksuneet trendejä läntiseltä naapuriltamme. Monet ruuanlaiton niksit ja reseptit ovat saapuneet maahamme meren takaa. Eräs tällainen yksinkertainen mutta maukas väli- ilta, tai alkupala on gubbröra. Luultavasti nimi on peräisin vanhojen sovinistien illanistujaisista, jossa kova juhliminen kaipasi lopuksi suolaista huikopalaa. Nimen voi huoleta suomentaa vaikka äijämössöksi vaikka se monen naisenkin suussa maistuu taivaalliselta. Anjoviksen sijasta voit myös käyttää silliä ja nimittää mössöä vaikka hienolla nimellä silliparfait.

Tarveaineet (4-6 annosta)

4 kovaksikeitettyä munaa
70 g anjovista
2 rkl. hienoksihakattua punasipulia
2 rkl. tuoretta hienoksihakattua ruohosipulia
2 rkl. Hienoksihakattua tilliä
1 rkl. crème fraiche
leipää (ruis-, näkki tai ranskanleipää)

Valmistus:

Kuori ja hienonna kovaksikeitetyt munat, anjovikset, sipulit ja yrtit.
Sekoita sopivassa kulhossa crème fraichen kanssa
Siirrä mössö kauniiseen kulhoon ja koristele haluttaessa ylimääräisillä anjovisfileillä ja yrtinoksilla
Leikkaa haluamistasi leivistä sopivan muotoiset palat, jotka peität mössöllä.

Kesä ja mansikat

Tulin hiljattain Keski-Euroopasta, jossa parsakausi oli parhaimmillaan. Jo varhain aamulla näimme miten laajoilla parsaviljelmillä ihmisiä kykki korjaamassa parsaa nippuihin, jotka sitten matkasivat paikallisiin marketteihin ja ravintoloihin. Parsan viljely peitemuovineen muistuttaa suuresti mansikanviljelyä ja siksi kai tämä punainen makea marja tuli mieleeni.

Nykyisin saa mansikoita pakastettuna ympäri vuoden mutta ne ensimmäiset tuoreet kotimaiset siinä juhannuksen aikoihin vasta saavat makunystyrät soimaan ja todellisen makusinfonian tuottavat vasta villit ahomansikat kypsyttyään.

Mansikka on ollut tunnettu jo n. 2200 vuotta. Intiaanit ovat viljelleet sitä vuodesta 1643. Historia kertoo, että eräs ranskalainen löysi Chilestä tavallista isokokoisempia mansikoita ja toi muutamia taimia mukanaan Eurooppaan v. 1712. Taimet kukoistivat mutta eivät tuottaneet hedelmää. Vasta n. 30 vuotta myöhemmin tapahtui ihme kun viereen istutettiin Virginiasta tuotettuja taimia. Chilestä tuotetut mansikat osoittautuivat kaikki naaraspuolisiksi ja olivat joutuneet näin kauan odottelemaan urospuolisia hedelmöittäjiä.Useimmat maat ja etniset ryhmät ovat keksineet mansikoille erilaisia tarjoilutapoja. Venäläiset ovat tsaari Michael Romanovin ajoista (v:sta 1613) tarjonneet mansikoita Romanovin tapaan eli yksinkertaisesti sokerin ja kermavaahdon kera mutta ajan mittaan tästä on tehty useitakin muunnoksia. Italiassa mansikoita tarjottiin ensi kertaa v. 1408 Cosimo de Medicin häissä uitettuina punaviinissä ja siitä lähtien se on pysynyt italialaisena tapana. Saksalaiset tarjoavat mansikoita usein happamen sitruunamehun kanssa kun taas ranskalaiset pitävät enemmän mansikoista samppanjassa tai liköörissä. Kreikkalaiset rakastavat mansikoita makean punaviinin kanssa ja amerikkalaiset taas pitävät erityisesti mansikkajäätelöstä. Japanilaiset tekevät mansikoista likööriä ja Filippiineillä on mansikkaleipä osana hääseremonioita.

Israelilainen toimittaja Daniel Rogov on perehtynyt laajemminkin erilaisten marjojen käyttöön ravintona. Hänen mukaansa mansikoita ei ole pelkästään käytetty ravintona vaan kertoo miten 1800-luvun kuuluisa ranskalainen kurtisaani Madame Talley nautti mansikkakylvyistä pitääkseen ihonsa silkin pehmeänä. Yhteen kylpyyn murskattiin 10 kg marjoja. Tässä olisi ehkä markkinavinkki Suonenjoelle, jossa näin heinäkuussa vietetään jo 37. mansikkafestivaaleja.. Grace Kellyn väitetään käyttäneen mansikoiden ja hunajan seosta hiustensa hoitoon. Mauin saarella Hawajilla lepytetään jumalia mansikoista tehdyillä seppeleillä, joka kerta kun joku monista tulivuorista siellä purkautuu. Mansikoiden nauttiminen on myös osa Wimbledonin tennisturnauksen pakollisia kuvioita. Parastahan mansikat ovat sellaisenaan mutta tässä kuitenkin muutama vinkki miten niiden nauttimista voidaan juhlistaa.

Mansikoita Romanovin tapaan (6:lle hengelle)

Ainekset: 3-4 kupillista mansikoita
1/4 kupillista sokeria
1 kupillinen vispikermaa
1 kupillinen vaniljajäätelöä
3-4 ruokalusikallita Cointreau likööriä tai appelsiinimehua

Pese ja puolita mansikat. Sokeroi marjat ja jäähdytä ne jääkaapissa. Vähän ennen tarjoilua vispaa kerma paksuksi ja vatkaa jäätelö notkeaksi ja sekoita ne keskenään. Lisää likööri sekoittaen. Aseta mansikat tarjoilukulhoihin ja jaa kerma-jäätelöseos annosten päälle. Koristeluun mansikanpuolikas ja mintun lehti.

Mansikkasorbetti (n. 6-8 hengelle)

Ainekset:

2 ruokalusikallista gelatiinia
3/4 kupillista sokeria
1/2 kupillista sitruunamehua
2 munanvalkuaista kuohkeaksi vispattuna
1 l mansikoita puristettuna siivilän läpi

Liuota gelatiini 1/4 kupilliseen kylmää vettä. Sekoita paistinpannussa sokeri ja sitruunamehu 1 3/4 kupilliseen vettä. Anna kiehahtaa ja keitä koko ajan sekoittaen 10 minuuttia. Anna jäähtyä 5 minuuttia ja sekoita sitten gelatiini tähän siirappiin. Jäähdytä kokonaan ja sekoita sitten sekaan mansikat. Pistä seos hetkeksi jääkaappiin peitettynä. Sekoita sekaan munanvalkuaisvaahto ja pakasta kunnes seos on melkein kiinteää. Ota pois pakkasesta, sekoita hyvin ja annostele tarjoiluastioihin uudelleen pakastamista varten. Noin 20 minuuttia ennen tarjoilua siirrä kulhot tavalliseen jääkaappilämpöön.