Terveisiä Düsseldorfista

3.4.2010

On se kumma miten näin vanhalla iällä vuosi menee yhdessä humauksessa. Huomasin, että toin palstalle terveisiä samoilta ProWein messuilta viimevuoden maaliskuun lopussa ja nyt kävin siellä melkein tismalleen samoihin aikoihin eli 21. - 23.2010. Edellinen kerta oli messuihin tutustumista mutta nyt menin suoraan asiaan ja valikoin ohjelmasta mielenkiintoisimmat maat ja uutuudet sillä tarjonta on ylitse vuotavaa. ProWine messut on tarkoitettu ainoastaan ammattilaisille ilman samanlaista yleisöpäivää mitä ViiniExpossa Helsingissä. Helsingin messut sattuivat olemaan juuri samoihin aikoihin, joten otin sieltä hyvän alkuvauhdin maisteluputkelle, joka sitten jatkui ProWine messuille saakka. Maksa huokaili syvään varsinkin Düsseldorfin messuilla, jossa tungos oli melkoinen ja sylkykuppeja vähemmän kuin Helsingissä. ViiniExpo 2010 ei tuonut mitään varsinaista uutta Suomen viinimaailmaan. Tonttien hinnat ovat kai kohonneet jo niin korkeaksi, että moni maahantuoja pitää omat minimessunsa jo ennen varsinaista päätapahtumaa. Tänä vuonna kävin ainakin maistelemassa Vin Naturen luomuviinejä Agroksen mäen viinikellarissa ja Vini Portugalin esittelyä ravintola Bankin tiloissa. Voit käydä lukemassa näistä enemmän osoitteessa:

http://parvela.blogspot.com/.

Miellyttävää on aina tavata Kirsi Hassler, joka Helsingissäkin oli saanut tontilleen koottua muutamia laatuviinejä ja maahantuojia. Wine Temple agentuurin nimessä mainitaan ”Exclusive wines” mikä pitää hyvinkin paikkansa. Kirsi on miehensä Andyn kanssa pitänyt huolta siitä, ettei viinivalikoiman laatu kärsi määrästä vaan jokainen tuote on hyvin harkittu ja niitä on jo nyt saatavilla Suomen parhaimpien ravintoloiden listoilta. Kirsin avulla on pienen Toscanalaisen Candialle tilan viinit rantautuneet myös Suomeen. Niitä löytyy jo Alkonkin tilausvalikoimasta. Mielenkiintoiseksi Candiallen tilan tekee se, että sen omistaa suomalainen Jarkko Peränen saksalaissyntyisen vaimonsa Josephin Cramerin kanssa. Perheellisen pitää yrittää ja kun Jarkko esitteli viinejään Helsingissä niin tapasin hänen vaimonsa ProWine messujen tontilla, jossa oli samanaikaisesti muitakin toscanalaisia viinintuottajia. Samoin olivat Kirsin edustamat Toni Jost, Weegmüller ja Franz Keller viinitalot esillä niin Helsingissä kuin Düsseldorfissakin.

Kaikki johdetut maistiaiset niin koto- kuin ulkomaillakin ovat nykyisin suosiossa. Suomen tunnetuimpiin sommeliereihin kuuluva Samuil Angelov esitteli eri maahantuojien tuottamia itävaltalaisia viinejä. Yhdeksän esitellyn viinin valikoimasta valitsin kolme omasta mielestäni parasta viiniä. Ne olivat Vinetum Oy:n tuottama Weingut Manfred Felsnerin Grüner Veltliner Lössterassen 2009, Chris Wine & Spiritsin tuottama Winzer Kremsin Wachtberg Grüner Veltliner 2008 ja punaisista virolaisen Winehousen tuottama Sonnenmulden Capella Zweigelt 2007.

ProWine messuilla ohjattuja maistelutilaisuuksia oli aamusta iltaan. Tuottajat ja maahantuojat olivat palkanneet esittelijöiksi Saksan sommelieriyhdistyksen jäseniä, jotka osasivat ammattinsa. Osallistuin useampaan ohjattuun maisteluun, joista mielenkiintoisimmat olivat Israelin, Etelä-Tirolin, Slovenian ja Portugalin maistelut. Saksa oli tietenkin ylivoimaisesti suurin messujen esittelymaa. Täällä korostettiin tänä vuonna sukupolven vaihdosta. Saksan viini-instituutti oli saanut nuoremman polven edustajat liikkeelle ja aiheena monimuotoinen Riesling. Jokainen uusi sukupolvi haluaa jättää jonkinlaisen sormenjälkensä merkiksi tuotteisiin. En ainakaan vielä pystynyt havaitsemaan eroja entisten ja nykyisten Rieslinlaatujen välillä. Oli ilo kuitenkin havaita miten perheyrityksen nuoret jäsenet ylpeänä esittelivät tuotteitaan omina innovaatioinaan. Viinitalo Toni Jost on säilyttänyt perustajansa nimen vaikka sitä viime vuoteen asti onkin hoitanut Peter Jost. Viime vuonna tytär Cecilia otti ohjat käsiinsä ja maistatutti nyt ylpeänä ensimmäistä itse tekemäänsä Riesling-viiniä. Ilmeestä päätellen isä Peterkin oli siihen tyytyväinen sillä viini oli ainakin säilyttänyt perinteisen laatunsa..

Perinteitä vaalii myös maailman vanhin viinitalojen yhdistys VDP eli Saksan Predikaattiviinejä tuottavat viinitalot. Yhdistykseen kuuluu n. 200 Saksan parhaimpia viinitaloja ja se viettää tänä vuonna 100 vuotis juhlaansa. ProWine messuilla yhdistyksen nimikkoviinejä esitteli suomalaisissakin lehdissä kommentoiva englantilainen mutta Berliinissä asuva Stuart Pigott.

Terveisiä Berliinistä

27.1.2010

Kävin taas perinteisillä Grüne Woche maatalousmessuilla, jotka tänä vuonna pidettiin 75. kerran. Messut eivät ole saaneet nimeään vihreistä kasviksista vaan vuonna 1885 perustetusta maanviljelijäyhdistyksestä. Jäsenet käyttivät kaikki vihreitä loden-mantteleita, josta siis nimi. Paradoksaalisesti vihreys käsitti vain sisähallit sillä kuten muuallakin Euroopassa on Berliinissäkin tullut lunta taivaan täydeltä. Aurauskalustoa ei näkynyt missään ja jopa pääkadulla Kudammilla joutuivat jalankulkijat taapertamaan paksussa sohjossa.

Joka vuosi valitaan messuille ns. kummimaa ja tänä vuonna kunnian oli saanut Unkari.. Maa esitteli kuuluisia tuotteitaan paprikaa ja palinkaa. Näytteillä oli kokonainen palinkan tislauslaite, erilaisia unkarilaisia herkkuja ja kauniita unkarittaria ratkaisemassa Rubikin kuutiota. Tämä älypelihän on unkarilaisen Ernö Rubikin vuonna 1974 kehittämä ja se oli Suomessakin joku vuosi takaperin suuressa suosiossa.

Messut ovat laajentuneet joka vuosi. Nyt oli näytteille asettajia n. 1600 yritystä 50 eri maasta. Suomikin on aikaisempina vuosina osallistunut näyttelyyn mutta parina viime vuotena ei maamme ole jostain syystä panostanut näinkin otolliseen näyteikkunaan. Hiukan kateellisena katselin miten muut Pohjoismaat tuntuivat olevan hyvinkin suosittuja kohteita. Norja tarjoili meren antimiaan, Tanska olutta ja Ruotsista oli maistiaisina ”Hirvisnapsi” mukavissa kivääripatruunaa muistuttavissa pakkauksissa. Maku oli kuin laimennettua Jägermeisteria mutta se tuntui olevan ainakin saksalaisten mieleen. Saksan viinit olivat hyvin edustettuina ja moni messuvieras tilasi vuoden viininsä edulliseen messuhintaan. Eri maiden viinit olivat myös vahvasti edustettuna mutta esittelijöinä toimivat yleensä saksalaiset maahantuojat. Oli yllättävää huomata miten vähän palkatut esittelijät tiesivät edustamistaan viineistä. Poikkeuksena oli Etelä-Afrikan suuri vuiinitalo Groot Constantia, jonka viinimestari esitteli tuotteitaan suurella ylpeydellä.

Berliini on säilyttänyt suurkaupunkinakin oman viehätyksensä. Nyt muurin sorruttua on Berliinissä melkein saman verran asukkaita kuin Suomessa. Itäpuolen mukavat pienet Kneipet ovat nyt suuressa suosiossa mutta rakennuksista voi yhä aistia entistä DDR:ää. Irvokkaalta tuntui aikanaan käydä ostoksilla eräässä maailman hienoimmista tavarataloista Kaufhaus des Westens (KaDeWe) kun itäpuolella ei juuri mitään luksustuotteita ollut tarjolla. Nyt on tilanne jo tasoittunut ja entisellä itäpuolella Alexanderplatzin Galleria tavaratalossa on yhtäpaljon tarjolla samppanjamerkkejä mutta hintaerotkin ovat tasoittuneet.

Berliinissä elää, opiskelee tai tekee töitä n. 1100 suomalaista. Suomen Finnland-Institutilla on Friedrichstrassen aseman vieressä komeat tilat ja henkilökuntaa 13. Instituuttia rahoittaa etupäässä Suomen opetusministeriö.(www.finnland-institut.de/).Toinen suomalainen yhteisö on Suomi-Keskus, joka toimii Kreuzbergissä Passion-kirkon yhrteydessä olevassa vuokrahuoneustossa. Berliinin suomalaiseen seurakuntaan kuuluu n. 600 jäsentä, jotka hoitavat huoneuston toimintaa vapaaehtoisvoimin. Vuokra-avustusta maksaa Suomen kirkon ulkomaanapu. Keskus rahoitta myös toimintaansa vuokraamalla vierashuoneita ja pitämällä saunailtoja. (www.finnlandzentrum.de).

Berliiniin tehdään nykyisin halpoja lentoja, joten suosittelen messuilla tai ilman. Matkamuistoksi voi ostaa vaikka tölkillisen Berliner Luftia.

Terveisiä Leviltä

18.10.2009

Tuli harrastettua vähän kotimaankin matkailua kun Levillä pidettiin 9. - 10.10.2009 Pohjois-Suomen ensimmäiset viinimessut. Oli mukava lentää Kittilään, johon oli satanut jo pysyvältä näyttävä lumipeite. Aurinko paistoi valkoiselta hangelta eikä ollut yhtään synkän syksyn tuntua. Messut pidettiin monelle tutussa Hullussa Porossa, jonka valtiattarella Päivikki Palosaarella on lähiställä useampiakin eri tyyppisiä ravintoloita ja majoituspaikkoja.

Messut oli uhkarohkeasti pannut pystyyn Rovaniemen Viiniseuran ahkera vapaaehtoisjoukko. Ohjelmassa oli mukavasti sekä teoreettisia luentoja että käytännön läheisempiä maistelutilaisuuksia. Maahantuojina oli tuotteitaan esittelemässä Arvid Nordquist, Best Brands Scandinavia ja Pekka Olkinuora, Espanjan suurlähetystö,Riedel-lasien edustus sekä viinitalo Miguel Torres missionäärinsä Jari Lahdenojan johdolla.

Viinikirjailija Heikki Remes veti loppuunmyydylle salille Espanjan viinien maistelutilaisuuden kumpanakin messupäivänä. Pekka Olkinuora puolestaan maistatutti ranskalaisia viinejä lappilaisen keittiön tuotteiden kanssa. Itse pidin esityksen viinin kemikaaleista, joka päätettiin yhteiseen keskustelutilaisuuteen toisena alustajana Jari Lahdenoja.

Toisena messupäivänä jatkuivat samat maistelutilaisuudet mutta nyt esitelmöitsijöinä oli mukana Oulun Alkon tuoteasiantuntija Jari Junkkara aiheenaan ”Viinin kysynnän ja tarjonnan trendit”.

Kumpikin päivä lopetettiin Kultaisessa Porossa tarjottuun fine-dining illalliseen sopivien viinien kera. Messuidean isä Jyri Tynkkynen oli yhdessä Hullun Poron ravintolatoimen johtaja Kirsi Sarren kanssa saanut aikaan varsin merkittävät viinimessut kaukana kehä kolmosesta. Osanottajien lukuisuus enteilee messuista jokavuotisia.

Terveisiä Alsacesta IV

13.9.2009

Kiinnostus Alsaceen on näköjään kasvamassa koska viimeisestä käynnistäni ei ollut kulunut kuin viikko niin sain taas kutsun viinioppaaksi näin sadonkorjuun jo alkaessa. Bussilastillinen suomalaisia rantautui jälleen Colmarin kaupunkiin, josta on helppo tehdä lyhyitä viinitilakäyntejä ympäristön kyliin. En ollut ainoa Alsacen ystävä, sillä mukana oli matkailijoita, jotka jo kuudetta kertaa olivat mukana näillä retkillä.

Tapanani on Riquewihrin kaupungissa nauttia lounas samassa viehättävässä Relais des Moines (Munkkien majatalo) nimisessä ravintolassa heti pääkadun varrella. Käyn aina heti tervehtimässä talon papukaijaa Cocoa, joka jostain syystä ei pidä minusta. Vaikka yritän sille leperrellä kauniita sanoja niin se vaan mököttää mutta heti kun lähden pöytääni se kovaäänisesti alkaa kiroilla papukaijain kielellä. Ravintolan ruoka on kuitenkin herkullista ja päivän annokset paikallista maalaisruokaa. Juomana nautin yleensä paikallista sameaa vehnäolutta ja lounaan päätän jollain ravintolan lukuisista valkoisista viinoista (eau de vie).

Kun muut turistit vierailevat joulukaupassa ja kidutusmuseossa on oma kohteeni Hugel & Fils:in maistelutila aivan ravintolan lähellä. Tila on pieni mutta olen aikaisemmin vieraillut heidän isossa tuotantotilassaan kellarikerroksissa ja aina ihmetellyt miten logistiikka voi toimia näiden pienien kujien varrella. Hugelin viinitalo on peräisin vuodelta 1639 ja on yhä saman suvun hallussa. Kellarin vanhin ja suurin tammitynnyri, Ste. Caterine on vuodelta 1715 ja on päässyt Guinnesin ennätysten kirjaan. Köynnöksiä kasvaa 25 ha alueella mutta talo ostaa laaturypäleitä myös lähiseudun sopimusviljelijöiltä.

Hugel valmistaa neljää eri viinilaatua Alsacen tunnetuista valkoisista rypäleistä ja sen ainoasta sallitusta punaisesta Pinot Noir lajikkeesta. Tavallisia käyttöviinejä myydään pelkästään nimellä ”Hugel”, seuraavat kaksi laatua, ”Tradition” ja ”Jubilee” valmistetaan ainoastaan ns. jaloista rypäleistä kuten Rieslingistä, Gewürztraminerista, Pinot Gristä sekä Muscatista. Herkkuna pohjalla ovat Alsacen kaksi ylikypsistä ja jalohomeen jalostamista rypäleistä valmistetut makeat jälkiruokaviinit ”Vendange Tardive” sekä ”Selection de Grains Noble”. Viimeisestä joutuu paikan päällä pulittamaan pienestä pullosta, rypäleestä ja vuosikerrasta riippuen 76 – 135 euroa.

Tästä viinivuodesta tulee koko Alsacen alueella erittäin hyvä. Isompien osuuskuntien porteilla odotteli jo pitkä letka traktoreita päästäkseen kippaamaan kuormanaan olevat kypsät rypäleet suoraan puristamoon.

Terveisiä Alsacesta III

30.8.2009

Pitää näköjään alkaa numeroimaan näitä Alsacen terveisiä kun niitä näyttää tulevan muutaman kerran vuodessa. Viimeksi kävin paikan päällä toukokuussa, jolloin viiniköynnös alkoi vasta heräillä talven kohmeesta. Nyt käväisin samoilla seuduilla elokuun lopussa, jolloin rypäleet olivat jo hyvää vauhtia kypsymässä ja ns. ”veraison” eli värin muutos oli jo selvästi tapahtunut. Pinot Noir rypäleet olivat kiiltävän mustia ja Gewürztramineritkin olivat saaneet punertavat posket.

Viininviljelijät odottelevat hyvää viinivuotta ja onnistunutta sadonkorjuuta, johon päästään syyskuun puolessa välin. Ensimmäisenä korjataan yleensä Pinot Noir, joka on ainoa sallittu punainen rypäle Alsacessa. Ainoa huolenaihe on tässä vaiheessa raekuurot, jotka saattavat turmella hyvin kehittyneen sadon. Vaikka elokuu on ranskalaisten lomakuukausi niin mitään tungosta ei ollut ainakaan Colmarissa. Olisikohan niin, että oma väki poistuu viettämään lomaa Välimeren rannoille ja aukon täyttävät viinituristit aina Japania myöten. Alsacen viinithän juodaan yleensä nuorina, jolloin niissä on hedelmää ja pirteää hapokkuutta.

Kävimme vertailemassa viinejä myös Rheinin toisella puolen pienessä ja pittoreskissa Endingenin kylässä. Saksan eteläisin viinialue on Baden, jonka pitkänomaiseen alueeseen sisältyy 8 pienempää viinialuetta. Näistä Kaiserstuhl on ehkä tunnetuin. Täällä entisen tulivuoren katveessa vierailimme Linderin viinitalolla (www.winzerhof-linder.de). Kyseessä on satoja vuosia vanha perheyritys, jonka sukupolven vaihdos on taas pian ajankohtainen. Istuimme aurinkoisessa puutarhassa nautiskelemassa talon viinejä, joista ehkä mielenkiintoisin oli heidän tammikypsytetty Spätburgunder (Pinot Noir) Spätlese vuodelta 2007. Jos kyseistä viiniä vertaa Alsacen vastaaviin niin siinä oli huomattavasti enemmän potkua ja kompleksisuutta. Jos usko on mennyt saksalaisiin punaviineihin niin se kannattaa  palauttaa badenilaisella Pinot Noirilla.

Valkoviinit ovat mielestäni paremmat Ranskan puolella. Vierailimme taas kerran Paul Zinckin luona, jossa poika Philippe on ottanut ohjat käsiinsä mutta kaikesta huomasi, että isä Paul on kuitenkin yhä viinitilan pää. Zinckin viinejä on saatavissa Alkostakin mutta hinta on melkein kaksinkertainen.

Kävimme myös tapaamassa vanhaa tuttavaamme Bernard Walteria, jonka viinitila on Pfaffenheimin kylässä aivan suuren ja Suomessakin tunnetun kooperatiivin vieressä. Kuten Paul Zinck on Bernardkin teoriassa  luopunut viinitilan johdosta poikansa hyväksi mutta käytännössä huomaa, että isä se on yhä, joka viinitilaa johtaa. Söimme täällä myös loistavan alsacelaisen illallisen, jonka talon emäntä oli itse valmistanut.

Tuli myös kokeiltua alsacelaisia perinneruokia kuten hapankaalipataa (choucroute garni), baekoffaa, joka muistuttaa paljon meidän karjalanpaistiamme, tarte flambéeta, ohuita pizzan tapaisia pohjia, joiden täytteenä esim. paikallista Munster juustoa ja tietenkin etanoita alsacelaiseen tapaan. On hämmästyttävää miten hyvin alsacilaiset valkoviinit sopivat näihin melko tuhteihin annoksiin.

Jos alkaa tehdä matkalle mieli, niin Ingves-resor tekee matkoja Alsaceen melkein ympäri vuoden. Osoite on www.ingvesresor.fi.

Terveisiä Helsingistä

18.5.2009

Olen tällä palstallani kertonut terveisiä Euroopan eri kaupungeista, mutta turkulaisen mielestä voi hyvin lähettää terveisiä vaikka Helsingistä, koska siellä aina sattuu ja tapahtuu. Tälläkin kerralla oli tarjolla melkein päällekkäiset mielenkiintoiset tapahtumat, Helsingin olutfestivaalit ja Vuoden Viinimestari 2009 -kisa.

Helsinki Beer Festival (HBF) pidettiin jo 12. kerran ja kävijöitä odotettiin Kaapelitehtaan tiloihin 2 päivän aikana n. 10.000. Tämä vuoden teemana olivat pienpanimot ja niiden tulevaisuus.

On ilo havaita, että suomalaiset pienpanimot ovat kansainvälisellä tasolla. Toinen ilonaihe on myös se, että pienpanimot valmistavat enenevässä määrin jo pullo-oluita, joita riittää myös vientiin. Festivaalien yhteydessä kilpailtiin myös mikä olut tänä vuonna saa tuomariston polvilleen. Olutsarjoja oli 6, eli pinta- ja pohjahiivaoluet alle ja yli 6 % alkoholia sekä omina sarjoinaan pienpanimoiden alet ja lagerit. Pienpanimoiden pintahiivaolutsarjan voitti Savonlinnassa toimivan panimoravintola Huvilan valmistama Huvila Pale Ale ja pohjahiivaluokan Uudessakaupungissa toimiva Vakka-Suomen Panimo. Heidän valmistamansa Prykmestar SavuKataja julistettiin kaiken kunnian kukkuraksi vuoden 2009 olueksi. Myös siiderit kilpailivat keskenään ja vuoden siideriksi nousi Sinebrychoffin edustama englantilainen Dunkerton´s Black Fox.

Altia esitteli mielenkiintoisen oluen nimeltään Inedit. Kyseisen oluen ovat yhdessä kehitelleet espanjalainen panimo S.A. Damm sekä maailman tunnetuimman ravintolan El Bullin Ferran Adria henkilökuntineen. He ovat pyrkineet valmistamaan oluen, joka sopisi mahdollisimman monien ruokalajien kera nautittavaksi. Inedit on neljän eri mallaslajin sekoitus. Sen valmistuksessa on käytetty sekä paahdettua että paahtamatonta vehnää ja ohraa. Mausteiksi lisätään korianteria, lakritsaa sekä appelsiinin kuorta. Olut valmistetaan samppanjan tyylisesti käyttämällä se toiseen kertaan pullossa. Se kuuluu tarjota hyvin viilennettynä, jolloin siinä esiintyy sameutta. Kun olut lämpenee, se myös kirkastuu. Tätä lagerolutta on Alkon tilausvalikoimassa hintaan 7.10 euroa. Kuuluisassa El Bullin ravintolassakaan hinta ei nouse 10 euron yli mutta pöytävaraus kyseiseen ravintolaan pitää nykyisin tehdä vuotta aikaisemmin.

Ehdin olutfestareilta vielä seuraamaan vuoden 2009 viinimestarikilpailua. Loppukilpailu käytiin Aromi-lehden toimistossa juhlavissa puitteissa, tarjolla samppanjaa ja pientä purtavaa. Kisa oli tasainen ja tuomaristolla oli tosi työ panna kilpailijat paremmuusjärjestykseen. Kisan voitti tunnettu ja monet kisat läpikäynyt Ravintola Savoyn Samuil Angelov. Toiseksi rankattiin omassa tamperelaisessa ravintola C:ssä päivittäin harjoitteleva Christina Suominen ja kolmanneksi jäi ehkä kilpailukokemusta vähiten omaava Tallink-Silja-Serenadella töitä paiskiva Janne Halla.

Terveisiä taas Alsacesta

5.5.2009

Bernard Walter on yhä enemmän siistämässä vastuuta pojalleen. Kuvassa perheen ylpeys eli oma tislauslaite

Viimeksi käväisin Alsacessa vuoden 2007 elokuussa. Sen matkan terveiset voit yhä lukea tuolta vanhemmista artikkeleista. Nyt vietin 4 vuorokautta Colmarin kaupungissa, josta ryhmämme teki viinivierailuja muutamaan isompaan ja pienempään viinitaloon. Viime käynnin aikana olivat rypäleet jo kypsiä ja odottivat vain sadonkorjuuta. Tällä kertaa niistä tehtyjä viinejä  pystyi maistelemaan ja kaikki sen vuoden viinit tuntuivat mukavilta ja ”kukikkailta".

Köynnösrivien väliin jätetään myös ruohoa sitomaan maan sisältämää kalkkia.

Ennen kaikkea voidaan Gewürztraminerien kohdalla puhua ns. kukikkaista tai hedelmäisistä vuosikerroista. Vuosi 2008 tulee taas kuulumaan keveämpään kukikkaaseen laatuun. Kuten tunnettua on Alsacessa pitkään ollut tasan 50 grand cru aluetta, joissa  neljästä ns. jalorypäleestä Rieslingistä, Gewürztraminerista, Pinot Gristä ja Muscatista on voitu tehdä korkealaatuisia viinejä.

Jostain syystä, jota kukaan ei oikein suostu suoraan kertomaan on nyt joukkoon kelpuutettu myös vuodesta 2007 alkaen Ammerschwihrin alueen Kaefferkopf, joka siis on Alsacen 51. grand cru alue. Tämän kevään viinimessut pidettiin juuri Ammerschwihrissä, jossa voitiin maistaa eri alueiden 2008 satoa.

Vierailimme Colmarin vieressä olevassa suuressa Wolfbergerin viinitalossa, joissa isossa steriilissä maistiaisluokassa saimme tutustua heidän pariin peruskuohuviiniinsä ja muutamaan tyypilliseen  valkoviiniin. Huippuina olivat Pinot Gris Grand Cru Eichelberg vuodelta 2006 sekä Gewürztraminerista valmistettu makea Vendange Tardive vuodelta 2006.

Tutustuimme myös pariin pieneen perheyritykseen (Bruno Hertz ja Walter & fils), joiden viinit olivat persoonallisempia ja kompleksisempia kuin edm suuren viinitalon tuotteet. Kumpikin talo tislaa myös viinin puristusjätteistä elämän vettä eli eau de vie:tä.

Oli parhaillaan parsa-aika, joten kaikkien paikallisten herkkujen jälkeen palasimme aina yksinkertaiseen keitettyyn parsaan joko pelkällä voikastikkeella tai hollandaisella höystettynä. Parsaviineistä ykkönen on Muscat d´Alsace.

Terveisiä Düsseldorfista

4.4.2009

Düsseldorfissa pidetään vuosittain suuret viinimessut nimeltään ProWein. Tänä vuonna ne pidettiin 29.3. - 31.3.2009  Düsseldorfin laajalla messualueella, jonne pääsee mukavasti maanalaisella ja matkan hinta sisältyy lunastettuun messulippuun. Vierailin nyt eka kertaa sekä Düsseldorfin kaupungissa että kyseisillä messuilla. Kaupunki on jotenkin tyypillinen saksalainen suurkaupunki, jossa modernin ilmeen takana lymyää kaunis Rhein ja vanha Altstadt.

Messut ovat vuosittain aina vaan kasvaneet ja nyt oli näytteille asettajia ennätysmäärä eli 3.180 ja testattavia viinejä löytyi n. 1000 mikä ammattilaisillekin on mahdoton tehtävä muutaman päivän aikana. Koska kyseiset messut on tarkoitettu lähinnä viinikauppaa tekeville yrityksille ja niiden henkilökunnalle oli suurin osa maistettavista viineistä pantu esiin maistelualueen pöydille. Itsepalveluperiaatteella, jokainen sai kaataa itselleen maistiaisia mistä pullosta halusi. Kunkin viinin kohdalla oli sitten tarkat merkinnät tuottajasta, laadusta ja viinin analyyttisistä tiedoista. En nähnyt yhtään humalaista mikä suomalaista ihmetytti. Vastaava maistelun vapaus ei todennäköisesti menettelisi Helsingin ViiniExpossa.

Joka päivä oli järjestetty mielenkiintoisia viiniseminaareja, joista sai valita oman maun mukaisesti. Keskimäärin niitä oli päivittäin n. 60 tapahtumaa, jotka levittäytyivät monen laajan hallin alueelle. Siinä sitä pysyi kunto yllä kun siirtyi hallista toiseen. Hallien välillä oli lentokentältä tuttuja kävelymattoja , jotka kuljettivat pitkiäkin matkoja ilman, että tarvitsi jalkaa toisen eteen panna. Itse osallistuin muutamaan seminaariin, joista mielenkiintoisimpia olivat Colheita Madeirat, Israelin viinit, laatusamppanjat ja lopuksi espanjalaiset brandyt

Itävalta oli Saksan ohella varannut tuottajilleen kokonaisen ison hallitilan. Saksalaiset olivat tietenkin kiinnostuneet oman maansa viineistä ja ainoa paikka jossa tungos häiritsi oli juuri iso Saksan halli. Viihdyin Itävallan hallissa, jossa Grüner Veltliner viinejä oli saatavilla kaikissa eri makeusasteissa. Jostain syystä olin etukäteen saanut kutsun maistelemaan Höplerin viinitalon viinejä. Niitä ei Alkosta saa mutta heidän myyntilistallaan oli jopa 9 helsinkiläistä ravintolaa, joiden listoilla löytyy kyseisiä raikkaita valkoviinejä.. He esittelivät myös ylpeänä keksintöään, jonka avulla kierrekorkki avautuu elegantisti ja helposti. Kyseistä puukiekkoa saa eri hintaisena koivusta kalliiseen Makassar-puusta valmistettuun juhlakaluun asti.

Hoplerin vieressä oli ehkä maailman tunnetuin viinintuottaja Willi Opitz, joka on saavuttanut kuuluisuutta presidentti Clintonin ja McLaren tallin ystävänä.

Hän on myös suuri Suomi-fan ja oli kuulemma juuri tullut takaisin Lapista, jossa oli solminut kauppaa Hullun Poron kanssa. Oli ajellut moottorikelkalla ja joutunut Lapin lumoihin. Mies on itse ystävällisyys, joka on aina mukava tavata Suomenkin ViiniExpossa. Vaimon kanssa heillä tuntuu menevän hyvin ja kumpikin odottaa kovin Angela-tyttärensä avioliittoa. Tytär on jo kuitenkin sulhasensa kanssa tuiiviisti perheyhtiön palveluksessa. Jos teette joskus reissun Neusiedlerseen rannoille niin käykää ihmeessä vierailemassa Willin kotitilalla. Lähempiä tietoja saat osoitteesta www.willi-opitz.at

Terveisiä Berliinistä

18.1.2009

”Berlin ist immer eine Reise wert” eli väitetään Berliinin olevan aina matkan väärtti ja mielestäni se pitää hyvin paikkansa. Olin Berliinissä stipendiaattina vuosina 1975 ja 1976, jolloin muuri vielä erotti toisistaan Idän ja Lännen. Asuin ja opiskelin Länsi-Berliinin puolella ja kävin vain satunnaisena turistina itäpuolella. Muurin kaaduttua on Berliini muuttunut valtavasti. Kaupungissa asuu nykyisin lähes saman verran ihmisiä kuin Suomessa, mutta silti tunnelma on säilynyt suhteellisen leppoisana ja joustavana.

Vuosittain pidetään Berliinissä maailman suurimmat maatalousmessut eli Vihreä Viikko (Grüne Woche). Tänä vuonna oli näytteille asettajia 56 maasta yli 1600 mutta yksi oli joukosta poissa. Yritin löytää Suomen osastoa mutta sitä ei tänä vuonna löytynyt. Ihmettelen syvästi miksei valtiomme satsaa hiukan enemmän ja näyttäydy maailmalle näiden messujen näyteikkunassa. Jopa Viro esitteli maataan ja tuotteitaan omalla osastollaan. Tänäkin vuonna odotetaan messuvieraita n. 400.000, joista n. 100.000 alan ammattilaisia. Messujen kasvu on ollut todella vaikuttava. Kaikki lähti vuonna 1926 pienestä paikallisesta tuote-esittelystä nykyiseen 115.000 neliömetriä käsittävään alueeseen. Jos haluaa nähdä kaikki osastot joutuu kävelemään n. 8 km matkan. Onneksi vahvistukseksi on saatavilla jos jonkinlaisia kulinaarisia nautintoja ympäri maailmaa, australialaisesta kenguru-gulaschista kanadalaiseen villiloheen. Viini on maataloustuote ja varsinkin saksalaiset tuottajat olivat tuoneet parhaimpia viinejään testattaviksi ja myös kaupattaviksi.

Messuilla kävi myös naapurimaamme Vladimir Putin, jonka vieraillessa Venäjän osastolla turvamiehet estivät samaan aikaan muun yleisön pääsyn osastolle.

Joka vuosi valitaan messuille kummimaa ja pääteema. Tänä vuonna oli kummiksi päässyt Hollanti, joka toi oman kukkaloistonsa näyttelyalueelle. Teemana oli ”bio” eri muodoissaan. Terveellinen ruoka ja elinolosuhteet kiinnostavat nykyajan ihmistä. Lukuisten biodynaamisesti viljeltyjen viinien ohella oli maistettavana myös baijerilaista bio-olutta, joka jopa maistui hyvältä. Mukava idea oli ns. ”bio mit Gesicht” ohjelma, jossa yleisö pääsi tutustumaan tuotteiden alkuperään. Tarjolla olevat mehut y.m. biotuotteet oli numeroitu ja painamalla nappia pääsi tutustumaan kyseisen tuotteen alkuperään ja valmistajaan. Biotuotanto esittäytyi omalla n. 3000 neliön alueella.

Valmiiden tuotteiden lisäksi oli messualueelle tuotu erilaisia eläimiä ravintoketjun alkupäästä. Hiukan tuntui pahalta nähdä sian perheidylliä ja seuraavaksi syödä saksalaisten herkkua Eisbeinia, mutta kai nämä perustotuudet on pidettävä mielessä tässä teollisen tuotannon valtaamassa maailmassa.

Sivun alkuun >>