Isovanhemmat kuuluvat ydinperheeseen
26.3.2010

Voimassa olevan ulkomaalaislakimme mukaan ydinperheen ulkopuoliselle omaiselle voidaan myöntää oleskelulupa tietyin edellytyksin silloin, jos katsotaan, että luvan epääminen olisi kohtuutonta. Ulkomaalaisvirasto tulkitsee ulkomaalaislakia tiukasti ja rajaa isovanhemmat ydinperheen ulkopuolelle. Myös korkein hallinto-oikeus on linjannut omissa päätöksissään voimassa olevan lain tulkintaa samansuuntaisesti. Laki mahdollistaisi mielestämme myös toisenlaisen tulkinnan. Tulkinnan, jossa myös inhimilliset tekijät otettaisiin huomioon.

Tutkimuksen mukaan eläkeläiset, joista erittäin iso osa on isoäitejä ja -isiä, auttavat maassamme sukulaisiaan enemmän kuin ikätoverit muualla Euroopassa. Yli 75-vuotiaistakin runsaat 20 prosenttia auttaa sukulaisiaan. Nyt laman aikana olemme kuulleet monen isovanhemman kertoneen karsivansa omasta kulutuksestaan ja siten auttavan työttömän lapsensa perhettä tai opiskelevaa lastenlastaan. Työssä olevia lapsia autetaan myös lastenvahteina silloin, kun lapsenlapsi sairastuu ja vanhempien on päästävä töihin.

Perinteet ja yhteisöllisyys, johon kuuluvat isät, äidit, lapset ja isovanhemmat, ovat onneksi vielä tänä päivänä tärkeitä asioita suurimmalle osalle suomalaisista. Soisimme näin ajateltavan myös poliittisten päätöksentekijäin ja viranomaistemme joukossa sekä oikeuslaitoksessamme.

Lähde: Eläkkeensaajien Keskusliitto EKL ry

Sivun alkuun >>

Jaakko Kolmonen: Isoäitiemme ruuanvalmistus oli kemiaa parhaimmillaan
24.2.2010

Nykypäivän yltäkylläisyyden ja valtavan ruokatiedon keskellä ruokakulttuurimme on muuttunut huolestuttavaksi. Usein tulee tunne, että ihmiset ovat hukassa ruokavalintojensa kanssa. Media ja elintarviketeollisuus luovat bisnesluonteensa vuoksi vääristyneen käsityksen siitä, mitä ihminen voi syödä.

Kun katsoo yli 10 000 elintarvikkeen valikoimaa kaupassa, on varmaa, että suurin osa suomalaisista ei tee ruokaa, vaan sekoittelee enimmäkseen E-koodilla varustettuja raaka-aineita keskenään.

Nykytieteellä ei vedetä vertoja isoäitiemme ruuanvalmistuksen kemialle, joka oli imellyttämistä, hapattamista, käyttämistä ja rakkaudella paneutumista kulloisenkin ruuan valmistukseen. Isoäiti rakasti perhettään ja itseään. Hän halusi heille vain parasta ruokapöytää kattaessaan. Vaikka isoäiti ei ollutkaan opiskellut lääkäriksi, hän kehitteli ohjeitaan sen mukaan, kuinka havaitsi ne terveydelle hyväksi.

Maakuntaruokia koulukeittiöihin

Kun kymmenen vuotta sitten yli 3 000 nuorelta kysyttiin mieleisiä ruokia, lähiseudun raaka-aineista tehdyt maakuntaruuat olivat suosituimpia. Esimerkiksi Sodankylässä nuoret kertoivat pitävänsä erityisesti poronkäristyksestä, Oulun seudulla rössypotusta ja kalakeitosta, Imatralla karjalanpaistista, makaronilaatikosta ja karjalanpiirakoista.

Samalla nuoret totesivat, että näitä suosikkiruokia saa liian harvoin kouluruokailussa ja kotona. Ongelmana on se, kuka tarjoaisi nuorille näitä herkkuja, kun äidillä ja kouluruokaloissa ei kuulemma ole aikaa niitä valmistaa. Liekö edes taitoa enää?

Nuoret isoäitien oppiin

Olisi arvokasta, että vanhemmat ja kokit tekisivät ja antaisivat lasten maistaa isoäitiemme valmistamia herkkuja, sillä niiden voimalla on eletty terveellisesti ja rakennettu hyvinvointi-Suomi.

Nyt pitäisi saada sellainen buumi aikaiseksi, että nuoret menisivät isoäitiensä luokse ja tekisivät yhdessä maakuntien perinteisiä ruokia kuten imellytettyä perunalaatikkoa, kropsua, kaurakiisseliä ja hapanlohkoa. Tällä tavalla saataisiin elvytettyä nämä vanhat ja arvokkaat ruuat sekä ruuanvalmistusmenetelmät ja siirrettyä ne tuleville sukupolville.

Jaakko Kolmonen

Sivun alkuun >>

Isoäidit suunnannäyttäjiksi ravitsemuksessa?
22.10.2008

Nuorten ravitsemus huolettaa ravitsemustutkijoita. Vanhemmat ikäpolvet ovat jo muuttaneet pysyvästi ruokailutottumuksiaan terveellisempään suuntaan, mutta nuoremmat eivät ole pysyneet kehityksessä mukana.

- Meillä on kasvava huoli nuorista. Iäkkäät ihmiset ovat ottaneet ravitsemuksen tosissaan. Toivottavasti isoäidit vievät viestiä eteenpäin, Kansanterveyslaitoksen tutkimusprofessori Pirjo Pietinen toteaa.

Finravinto 2007 -tutkimus osoittaa, että suomalaisista aikuisista keski-iän ohittaneet ovat omaksuneet 1960- ja 70-luvuilta lähtien annetun ravitsemuskasvatuksen erittäin hyvin. Sen sijaan työikäisen väestön nuorimpien ikäryhmien, 25 - 34 -vuotiaiden ja 35 - 44 -vuotiaiden, ravintotottumuksissa on parantamisen varaa.

Pietisen mukaan on tärkeää tunnistaa sukupolvien väliset erot ravitsemuksessa. Kansanterveyslaitoksen osana FINRISKIä tekemän Finravinto-tutkimuksen aineisto ei kata kaikkein nuorimpien aikuisten ikäryhmiä: parikymppisten ravitsemuksesta ei ole tutkittua tietoa. Suuntaa antaa kuitenkin 25 - 34 -vuotiaiden ikäryhmä, toteaa tutkimusprofessori Erkki Vartiainen.

- Nuorten aikuisten ryhmässä muutokset eivät olleet niin hyviä kuin aiemmin. Muun muassa ylipainon suhteen tämä ikäryhmä on menossa huonompaan suuntaan, Vartiainen sanoo.

Hän pitääkin keskeisenä sitä, että viesti suositeltavasta ravitsemuksesta saadaan perille 25 - 45 -vuotiaiden ikäryhmille. Esimerkiksi Yhdysvalloissa näkyy jo merkkejä siitä, että sydäntautikuolleisuuden myönteinen kehitys on pysähtynyt ja kuolleisuus on jopa kääntymässä nousuun.

Elämänsä kiireisimpiä vuosia elävien 25 - 45 -vuotiaiden vastuulla ei ole vain heidän oma ravitsemuksensa vaan myös jälkikasvun hyvinvointi. Ruokavaliokysymyksissä näyttää tutkimuksen valossa siltä, että lapsille siirtyisi parempi perintö isovanhemmilta kuin omilta vanhemmilta.

Hienoja saavutuksia

Vartiaisen katsaus suomalaisen kansanterveyden kehitykseen viime vuosikymmenien aikana osoittaa, että valistus on mennyt perille. Suositukset ovat tulleet virallisiksi ja väestö on ruvennut noudattamaan niitä. Tilastokäyriä on ilo esitellä myös kansainvälisille vieraille, jotka pitävät Suomea mallimaana.

- Kansainvälisesti verrattuna meillä on saatu ruokavalion muutoksella aikaan dramaattinen lasku veren kolesterolipitoisuudessa. Käyrät osoittavat, että vuodesta 1972 vuoteen 2007 Pohjois-Karjalan miesten kolesterolitaso on laskenut liki seitsemästä millimoolista alle 5,5 millimooliin, Vartiainen kertoo.

Kolesterolitason lasku - käytännössä ruokavalion muutos - selittää Vartiaisen mukaan noin 40 prosenttia sepelvaltimokuolleisuuden laskusta.

Rasvan saantia kuvaavat tilastokäyrät taipuvat alaspäin kolesterolitason laskun kanssa tasatahtia. Kokonaisrasvan saanti on pudonnut vuodesta 1982 vuoteen 2007 ulottuvalla tarkastelujaksolla 40 prosentista päivittäisestä energiansaannista lähelle saantisuositusta, joka on 25 - 35 prosenttia päivän energiansaannista.

- Rasvan kokonaissaanti on jo suositellulla alueella, vain laatua voisi vieläkin parantaa, korostaa tutkimusprofessori Pirjo Pietinen.

Tyydyttyneen rasvan saanti on myös laskenut ilahduttavasti 20 prosentista 12 -13 prosenttiin päivän energiansaannista, kun suositus on kymmenen prosenttia.

- Suomen kansa on ottanut tarpeen muuttaa ruokavaliota tosissaan, samoin elintarviketeollisuus, Vartiainen kiittelee.

Vanhemmissa ikäluokissa valistus on mennyt niin hyvin perille, että kaikenlaisia rasvoja kartetaan. Hyviä rasvoja kartetaan turhaan, sillä elimistö tarvitsee pehmeitä rasvoja. Niitä saadakseen suomalaiset voisivat lisätä ruokavalioonsa pehmeää margariinia ja rypsiöljyä.

Transrasvojen suhteen tilanne Suomessa on ihanteellinen: koko väestön transrasvojen saanti jää alle suositellun enimmäismäärän. (Finfood)

Sivun alkuun >>

Lapsenlapset opettamaan isovanhemmille digilukutaitoa
16.5.2008

Projektin tavoitteena on saada seniori-ikäiset kansalaiset aktiivisiksi jäseniksi digiyhteiskuntaan ja parantaa sukupolvien välistä vuorovaikutusta. Koulutuksen aikana isovanhemmat voivat halutessaan suorittaa e-Kansalainen –tutkinnon.

Aluksi ”lapsenlapsia” eli tulevia tutoreita koulutetaan ammattitaitoisen kouluttajan toimesta aikuisen oppimisen metodeista ja koulutuksen sisällöstä. Koulutuksessa opetetaan ”isovanhempia” käyttämään hiirtä, surffaamaan netissä, etsimään tietoa netistä, käyttämään sähköpostia sekä kerrotaan nettikielestä ja hymiöiden maailmasta. Koulutusjaksot ovat lyhyitä ja ne järjestetään vieriopetuksena. Koulutuksen metodia ja selkokielistä materiaalia voi käyttää myös maahanmuuttajien koulutuksessa.

Koulutuksesta lapsenlapset saavat tehdystä työstä todistuksen ja oppivat samalla ymmärtämään +55 –vuotiaiden tarpeita ja kykyjä tietotekniikan saralla. Tutorit voivat myös yhdistää työn opintoihinsa ja saada opintopisteitä.

Kuopiossa on jo 22 isovanhempaa ja 13 lapsenlasta ottanut osaa koulutukseen. Maailmalla projekti tunnetaan nimellä G&G (Grandparents & Grandsons). Mm. Italiassa hanke on saavuttanut valtaisan suosion.

Kansainvälisiä tietokoneen ajokorttitutkintoja Suomessa ylläpitävä ECDL Finland pitää pilottiprojektin kesäkuussa Helsingissä isovanhemmille ja lastenlapsille.

Sivun alkuun >>

Opas lasten ja nuorten tukemiseen
11.01.2008

Lastensuojelun Keskusliitto on tuottanut julkaisun ja verkkosivuston, jotka antavat vinkkejä siitä, kuinka lasten ja nuorten hyvinvoinnista kiinnostunut ihminen pääsee 40 eri järjestön kautta osallistumaan vapaaehtoistyöhön lasten ja nuorten parissa.

Liity joukkoon – tue lasta -julkaisu ja tuelasta.fi -sivusto kertovat, kuinka vapaaehtoisesta lastensuojelutyöstä kiinnostunut pääsee toimimaan esimerkiksi tukihenkilönä, sijaisvanhempana, kummi-isovanhempana tai tilapäisenä lastenhoitoapuna.

Julkaisusta ja verkkosivustolta löytyy myös seitsemän vapaaehtoisen henkilön kertomus siitä, miksi he ovat lähteneet mukaan vapaaehtoistyöhön. Samaten löytyvät omasta toiminnastaan tietoa antaneiden järjestöjen yhteystiedot. Järjestöt ovat pääosin Lastensuojelun Keskusliiton jäsenjärjestöjä, mutta mukana on myös joukko muita luotettavia, lasten ja nuorten hyväksi työtä tekeviä tahoja.

– Julkaisun ja verkkosivuston kautta on tarkoitus herätellä suomalaisia edistämään lasten ja nuorten hyvinvointia. Vaikka valtaosa suomalaisista lapsista ja nuorista voi hyvin, samanaikaisesti kasvava joukko kärsii yhä monimuotoisemmista ongelmista, sanoo asiantuntija Seppo Sauro Lastensuojelun Keskusliitosta.

Lastensuojelun asiakkaiden lukumäärä on viimeisen kymmenen vuoden aikana lähes kaksinkertaistunut. Kun vuonna 1996 lastensuojelun avohuollon piirissä oli runsaat 30 000 lasta ja nuorta, vuonna 2006 määrä oli jo lähes 60 000.
Samanaikaisesti kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä on noussut noin 11 000:sta runsaaseen 15 600 lapseen ja nuoreen. Sijoitettujen kokonaismäärä on kasvanut viime vuosina 2–5 prosentin vuosivauhtia.

Lastensuojelun Keskusliiton ja Suomen Lions-liiton vuonna 2006 Taloustutkimuksella teettämästä tutkimuksesta käy ilmi, että kaksi kolmesta selvitykseen vastanneesta oli valmis henkilökohtaisesti auttamaan vaikeuksissa olevia lapsia ja nuoria. Tutkimukseen haastateltiin runsasta tuhatta 15–79-vuotiasta suomalaista.

Julkaisun ja verkkosivuston tuottamisen teki mahdolliseksi Suomen Lions-liiton Punainen Sulka 2006 -keräys, jonka tuotto kohdennettiin alan järjestöjen ja toimijoiden kautta lastensuojelun avo- ja jälkihuoltoon.

Liity joukkoon – tue lasta -julkaisu löytyy pdf-muodossa verkkosivulta www.tuelasta.fi. Painettua julkaisua jakelee Suomen Lions-liiton klubit alueillaan.

 

Sivun alkuun >>