150 vuotta valkein purjein Helsingin vesillä
26.5.2011

Kuva 1: Purjevene Helsingin eteläsatamassa. Helsingin kaupungin museo / Volker Von Bonin

Helsingin kaupunginmuseo avaa perjantaina 27.5.2011 Hakasalmen huvilassa Finlandia-talon naapurissa "Merelle – 150 vuotta purjehdusta Helsingissä" -näyttelyn, joka kertoo Helsingin merellisestä menneisyydestä purjehdusharrastuksen näkökulmasta. Veneiden, pursiseurojen, purjehtijoiden ja kilpailujen rinnalla tärkeään osaan nousee Itämeren uhattu luonto, jonka puhtautta veneilijät pyrkivät edistämään. Näyttely kertoo myös Suomen siniristilipun syntytaustasta pursiseuralippuna. Näyttelyyn on vapaa pääsy kuten kaupunginmuseoon aina.

Huvipurjehdus alkoi 1800-luvun puolivälissä yleistyä Suomen rannikoilla kalastukseen, kauppaan ja liikenteeseen liittyneen hyötypurjehduksen rinnalla. Harrastajat perustivat kuten muualla Euroopassa pursiseuroja, jotka ovat alusta asti edistäneet merenkulkutaitoja, ajaneet parannuksia purjehduksen edellytyksiin ja järjestäneet purjehduskilpailuja. Purjehdusharrastus levisi laajalti yhteiskunnassa yli sääty- ja kielirajojen, ja jo 1800-luvun lopulla perustettiin työväen pursiseuroja.

Merelle-näyttely lähestyy purjehdusharrastusta monesta näkökulmasta. Iso osa on luonnollisesti itse purjeveneillä, joita havainnollistetaan piirustuksin, pienois- ja puolimallein sekä valokuvin. Näyttelyssä esitellään tunnettuja purjehtijoita ja kilpailuja sekä helsinkiläisiä pursiseuroja, joista päärooliin nousee kaupungin vanhin, 150-vuotisjuhlaansa viettävä Nyländska Jaktklubben. NJK tuo Hakasalmen huvilaan runsaasti suurelle yleisölle tuntematonta esineistöä kuten palkintopokaaleja.

Kuva 2: Nyländska Jatklubbenin purjeveneitä Valkosaaren laiturissa. Taustalla näkyy Itäisen Kaivopuiston huviloita, muun muassa komea tornillinen Kalliolinna. Helsingin kaupunginmuseo / Wilhelm Stockmann

Kuvista näkyvät purjehdusmuodin tuuloset ja pursiseurojen eleganttien paviljonkien arkkitehtuuri. Purjehtijoiden kansainvälinen yhteisö ja kulttuuri tulevat tutuiksi maakravuillekin, jotka voivat kokeilla, miltä tuntuu istua jollassa ja miten navigointi onnistuu merellä.

Näyttelyssä sivutaan myös merellistä Helsinkiä, saaristoelämää ja Itämerta nähtynä niin laineilla liitäen kuin pinnan alta. Vanhat valokuvat ja taideteokset kertovat Helsingin kalastajista ja huvilaelämästä. Vedenalaiseen lähiluontoon tutustuttavat valokuvien lisäksi myös akvaariot. Tämän päivän veneilijöitä huolettaa Itämeren saastuminen, jonka torjunnasta näyttelyssä kerrotaan.

Kaupunginmuseon yhteistyökumppaneina ovat näyttelyssä Helsingin pursiseurojen ohella Ilmatieteen laitos ja John Nurmisen säätiö. Museo on valmistellut näyttelyä muun muassa dokumentoimalla helsinkiläistä veneilykulttuuria Helsingin yliopiston merihistorian opiskelijoiden avulla ja valokuvaamalla pursiseurojen toimintaa, veneitä ja rakennuskantaa.

Sivun alkuun >>

 

 

Presidentti Urho Kekkosta kuvaava 500 markan seteli - on Suomen kaunein seteliraha
1.5.2011

Yli 30 000 suomalaista osallistui äänestykseen

Presidentti Urho Kekkosta kuvaava 500 markan seteli vuodelta 1975 on suomalaisten mielestä Suomen kaunein markkaseteli. Tämä kävi ilmi äänestyksessä, jossa suomalaiset itse saivat äänestää Suomen kauneinta markkaseteliä kautta aikojen.

Äänestykseen otti osaa 32 576 henkilöä, joista selkeästi suurin osa (35 %), äänesti 500 markan seteliä vuodelta 1975. Kyseessä on Presidentti Urho Kekkosen 75-vuotispäivänä liikkeeseen laskettu värikäs seteli (UKK ja talvimaisema).

Äänestyksen seuraaville sijoille ylsivät 1 mk 1963 (17 %) ja 1 000 mk 1986 (14 %). Vähiten ääniä sai 100 markan seteli vuodelta 1945 (1 %). Markan metallirahat eivät olleet tässä äänestyksessä mukana.

- On hienoa nähdä, että näinkin moni suomalainen innostui taas äänestämään. Suomen markkasetelit ovat kauniita taideteoksia, mistä Paavo Huovisen suunnittelema 500 mk vuodelta 1975 on hieno esimerkki. Se on myös ainoa presidentti Urho Kekkosta kuvaava setelimme, maajohtaja Janne Häkkinen toteaa.

Äänestys käytiin 28.2.-31.3.2011 ja kampanjassa esiteltiin 10 ehdokasta setelitaiteen huipulta: 500 mk 1975 (35 % äänistä), 1 mk 1963 (17 %), 1 000 mk 1986 (14 %), 500 mk 1945 (12 %), 50 mk 1918 (9 %), 5 000 mk 1945 (4 %), 25 p 1918 (3 %), 10 000 mk 1955 (3 %), 20 mk 1922 (2 %) ja 100 mk 1945 (1 %).

Suomen markan historia sai alkunsa vuonna 1860 Venäjän keisari Aleksanteri II:n julistuksen myötä. Ensimmäiset Suomen markat olivat setelirahoja, metallirahoja ryhdyttiin lyömään Helsingin Katajanokalle rakennetussa rahapajassa vuonna 1864.

Lähde: Suomen Moneta

Sivun alkuun >>

 

Suomen perinnepäivä Finnentag - Saksassa
7.3.2011

Kuva: Suomesta saapuneet Pekka Rantala, Heikki Tiitu ja Markku Niemi vievät jääkäriseudun seppelettä Hohenlockstedtin jääkärimuistomerkille.

Pohjois-Saksan Hohenlockstedtissa sai kaksituhatta suomalaisnuorukaista - kaikista kansankerroksista - kolmen vuoden jääkärikoulutuksen, alkaen 25.2.1915. Niiltä ajoilta juontavat kunnan vieläkin jatkuvat Suomi-yhteydet.

Vuosittain Hohenlockstedtissa Suomi-päivänä toistuva Finnentag-juhla, jota vietettiin 26.2.2011, on tärkeä symboli maittemme välisisissä yhteyksissä, mainitsi Hampurista juhlaan saapunut Suomen pääkonsuli Erja Tikka puheessaan, jossa oli paljon uutta saksalaiskuulijoille. Pormestari Bernhard Diedrichsen valaisi puheessaan yhteistä historiaamme. Erinomaisella saksan kielellä kertoi siitä Suomesta saapunut Jääkärisäätiön puheenjohtaja kenraali Asko Kilpinen. Juhlaan osallistuivat kenraali Sami Sihvo Suomesta, Suomen suurlähetystön edustajia Berliinistä, suomalaisia ja saksalaisia reserviläisiä, kunniavartioita ynnä Bundeswehrin edustus.

Suomen Puistokadun (Finnische Allee) varrelle kunniapuistikkoon oli kerääntynyt paljon paikallista väestöä. Edustavaksi uusittu puistikko on arvokas ympäristö taiteilija, jääkärikapteeni Lauri Leppäsen veistämälle jääkärimuistomerkille. Pormestari Berbhard Diedrichsen yhdessä sijaisensa Jürgen Kirstenin kanssa toi Hohenlockstedtin seppeleen ja sille tuovat vuosi vuodelta uskolliset kävijät Heikki Tiitu ja Pekka Rantala Lapualta suomalaisen seppeleen. Vuodesta 1975 on Suomi-juhlaan puistikossa osallistunut Vetelistä kotoisin oleva Ritva-Liisa Klemola-Müller, joka laski Hohenlockstedtin Saksa-Suomi-seuran seppeleen. Seuran tarmokas puheenjohtaja on Günter Hoffmann. Seppeleitä kertyi patsaan juurelle täysi tusina.

Suomi on näkyvästi esillä Hohenlockstedtissa. Ainutlaatuista ovat suomenkieliset kilvet paikkakunnalla, kuten ”jääkärimuistomerkki” ja ”museo”. Se esittelee monipuolisesti Suomea eli on harvinaisuus ulkomailla. Harvinaisuus on myös 1997 keskustaan tuotu, jääkärienaikainen, mutta uusittu leirikello. Legendaarinen vanha vesitorni, jota ympäröivillä nummilla suomalaisnuorukaiset harjoittelivat, avattiin museon vieressä 2007 uutena näkötornina. Jääkäripatsas on Suomen Puistokadun äärellä.

Suomi-yhteyksiä hoitaa mm. Hohenlockstedtin kulttuuri- ja historiayhdistys, jonka puheenjohtaja on Suomen ystävä Achim Jabusch. Yhdistys järjestää näyttelyitä, jotka houkuttelevat museon ohella kävijöitä, samoin kuin Suomesta lahjoitetut jääkäripolkupyörät, joilla halukkaat voivat kiertää keisarillisen harjoituskentän reitin.

Tapahtumassa julkisti Dierk Hein kronikkansa ”Suomen perinnepäivän juhla Hohenlockstedtissa 60 vuotta”. Pormestari Diedrichsen korosti, miten tärkeää on saada molempien maiden nuorisoa mukaan Suomen perinnepäivän jatkuvuuden hyväksi. Kunniamerkkejä juhlassa saivat majuri Heikki Sinnemaa ja pormestari Bernhard Diedrichsen.  Paikallinen lehdistö oli läsnä, kuten tavallista.

Puistojuhla päättyi jääkärimarssiin sekä maittemme kansallislauluihin ja jatkui viihtyisänä yhdessäolona sisätiloissa.

 

Teksti Kaarina Dehls, Kuvat Eike Dehls

Sivun alkuun >>

 

Kulttuurien museolle suunnitellaan uutta sijoituspaikkaa Konservointilaitoksen rakennukseen Kansallismuseon pihapiiriin
6.3.2011

Kuva: Kansallismuseon Konservointilaitos. Kuvaaja: Liisa Tuomikoski

Museovirasto on päättänyt, että Kulttuurien museon toimintaa Tennispalatsissa ei jatketa, kun nykyinen vuokrasopimus päättyy vuoden 2013 lopussa, mikäli päätökset museon uudesta sijoituspaikasta on tehty.

Kulttuurien museota ei lakkauteta, vaan se toimii vuoden 2013 jälkeenkin itsenäisenä ja omalla nimellään. Museovirasto esittää, että museo sijoitetaan Kansallismuseon pihapiirissä sijaitsevaan, tällä hetkellä Konservointilaitoksen käytössä olevaan rakennukseen.

Museovirasto esittää, että nykyisin Kansallismuseon Konservointilaitoksen käytössä oleva rakennus korjataan Kulttuurien museon käyttöön. Vuonna 1917 valmistuneeseen rakennukseen voidaan sijoittaa Kulttuurien museon perusnäyttely, museopedagoginen tila, käsikirjasto ja toimisto. Realistinen aikataulu uuden perusnäyttelyn avaamiselle on 2015-2016. Perusnäyttelyn lisäksi Kulttuurien museo voi valmistaa vaihtuvia näyttelyjä mm.

Kansallismuseon tontille suunniteltuun maanalaiseen lisärakennukseen ja Hämeenlinnaan sekä tehdä kiertonäyttelyitä. Suunnitelman toteutuminen edellyttää, että Konservointilaitoksen toiminnalle löydetään sille sopivat uudet tilat. Museovirasto tähdentää, että Kulttuurien museon nykyinen vuokrasopimus Tennispalatsissa irtisanotaan vasta, kun päätökset museon uudesta sijoituspaikasta on tehty.

Kulttuurien museon resurssien ja Tennispalatsin näyttelytilojen välillä on ollut epätasapaino museon perustamisesta lähtien. Usein vaihtuvien kulttuurihistoriallisten näyttelyiden suunnittelu ja rakentaminen korkeaan väliseinättömään tilaan on osoittautunut kalliiksi ja työlääksi eikä museo ole onnistunut houkuttelemaan runsaasti asiakkaita ilman laajaa markkinointia, jota museon talous ei ole mahdollistanut. Museon tulot ja asiakasmäärät ovat jääneet odotettua pienemmiksi.

Museoviraston ja Suomen kansallismuseon määrärahatilanne on kiristynyt viime vuosina mm. valtion tuottavuusohjelman ja opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalan palvelukeskushankkeen seurauksena. Tämä on vaikuttanut myös Kulttuurien museon rahoitukseen. Jotta Kulttuurien museo voisi jatkaa toimintaansa Tennispalatsissa, sen henkilökunta-, näyttely- ja markkinointiresursseja tulisi lisätä tuntuvasti. Tämä ei ole nykytilanteessa mahdollista.

Museovirasto korostaa, että Suomessa ja osittain kansainvälisestikin ainutlaatuiset suomalais-ugrilaiset ja yleisetnografiset kokoelmat ansaitsevat pysyvän esittelytilan. Kulttuurien museon sijoittaminen Konservointilaitoksen rakennukseen turvaa sen toiminnan jatkumisen itsenäisenä ja omalla nimellään ja antaa mahdollisuuden käyttää tehokkaasti yhteisiä resursseja Kansallismuseon kanssa.

Kansallismuseon ja Kulttuurien museon asiakaspalvelu ja näyttelyvalvonta voidaan hoitaa yhteisesti. Museoiden yhteinen tekninen ryhmä voi huolehtia molempien museoiden näyttelytiloista ja -tekniikasta, sekä rakentaa uudet näyttelyt. Synergiaa saadaan myös yhdistämällä museoiden siivous ja vartiointi sekä hoitamalla yhdessä tiedotusta, markkinointia, museokauppa- ja yleisötoimintaa. Näin ollen Kulttuurien museon henkilökunta voi keskittyä asiantuntijatehtäviin, vastata kokoelmista, tutkimuksesta sekä näyttely- ja muun yleisötoiminnan sisällöstä.

Lähde: Museovirasto

Sivun alkuun >>

 

Tamminiemen korjaus jatkuu sisällä ja puistossa
10.2.2011

Urho Kekkosen museon Tamminiemen peruskorjauksen ja restauroinnin toinen vaihe käynnistyy helmikuussa. Ensimmäinen urakkavaihe, päärakennuksen julkisivun korjaus, valmistui viime vuonna. Toisessa vaiheessa korjataan ja konservoidaan päärakennuksen sisätilat, peruskorjataan huoltorakennus ja kunnostetaan puisto. Työt valmistuvat syksyllä 2011. Uudet tilat, ohjelmat ja palvelut ovat käytettävissä keväästä 2012 lähtien, kun museo avataan.

Pää- ja saunarakennuksen 1970-luvun asussa olevat museotilat konservoidaan. Erikoinen konservointikohde ovat lateksimaalatut seinäpinnat ja lastulevykalusteet, joiden konservoinnista ei ole vielä paljon kokemusta. Lisäksi päärakennuksessa korjataan yleisön wc-tilat ja museon henkilökunnan sosiaalitilat.

Korjattuun museoon voivat tulla myös liikuntarajoitteiset vieraat

Tamminiemen korjauksen tärkeänä tavoitteena on myös museon saavutettavuuden parantaminen. Päärakennukseen rakennetaan kevythissi ensimmäisen ja toisen kerroksen välille. Toisen sisäänkäynnin yhteyteen rakennetaan porrasnostin. Huoltorakennuksessa toimivaa kahvilaa laajennetaan, jotta museovieraille saadaan lisää wc-tilaa ja liikuntarajoitteisille vieraille esteetön sisäänpääsy myös kahvilaan ja museokauppaan sekä esteetön wc-tila.

Myös Tamminiemen puisto kunnostetaan viihtyisämmäksi sekä museovieraille että ulkoilijoille. Puistosta joudutaan kaatamaan jonkin verran huonokuntoisia puita. Uutta kasvillisuutta istutetaan, jotta puiston henki saadaan säilymään.

Puistoalueella, kallion päällä sijaitseva tontin vanhin rakennus, 1800-luvun alussa rakennettu keltainen huvimaja konservoidaan. Konservointia tukevat pinta- ja rakennetutkimukset alkoivat viime syksynä ja jatkuvat parhaillaan. Konservointityöt suoritetaan kesällä.

Uutta katsottavaa ja ohjelmaa tarjolla keväästä 2012 lähtien

Korjattu Tamminiemi tarjoaa monipuolista ohjelmaa erilaisille kävijäryhmille. Kun museo avataan keväällä 2012, vieraat pääsevät tutustumaan myös alakerran keittiöön. Presidentti Kekkosen eräharrastuksiin pääsee tutustumaan erikoisopastuksilla ullakkokerrokseen, johon on rakennettu "studio" hänen harrastusvälineilleen.

Tamminiemen tiloja myös vuokrataan juhla- ja kokouskäyttöön

Peruskorjauksen jälkeen Tamminiemen tiloja vuokrataan museon aukioloaikojen ulkopuolella sekä yritysten ja yhteisöjen että yksityishenkilöiden juhla-, kokous- ja seminaarikäyttöön. Tamminiemen puisto soveltuu hyvin erilaisten ulkoilmatapahtumien ja konserttien järjestämispaikaksi.

Lähde: Museovirasto
Kuvatiedot:
TamminiemiTalvi.jpg, Kuva: Museovirasto
Tamminiemi kesa 2009, Kuva: Museovirasto / Liisa Tuomikoski

Sivun alkuun >>

 

Jean Sibeliuksen seitsemäs sinfonia ilmestyi kriittisenä laitoksena
19.1.2011

Jean Sibeliuksen seitsemännestä sinfoniasta on julkaistu kriittinen editio, joka ilmestyy Sibeliuksen koottujen teosten sarjassa (Jean Sibelius Works). Sarjaa julkaisevat yhteistyössä Kansalliskirjasto, Sibelius-Seura r.y. ja kustannusyhtiö Breitkopf & Härtel (Wiesbaden).

Sibeliuksen seitsemäs sinfonia valmistui vuonna 1924 pitkän kypsyttelyn jälkeen, ja se painettiin seuraavana vuonna Tanskassa (Wilhelm Hansen, Kööpenhamina). Sekä partituurin että etenkin orkesterin äänilehtien painetut versiot sisälsivät runsaasti virheitä, jotka on kaikki korjattu nyt julkaistussa niteessä.

Sibeliuksen alkuperäiseen käsikirjoitukseen pohjautuvan nuottiosan lisäksi nide sisältää johdannon, kuvia Sibeliuksen käsikirjoituksista sekä kriittisen kommentaarin.

Johdannossa esitellään teoksen sävellysvaiheet sekä jo ennen teoksen julkaisemista järjestettyjen Ruotsin- ja Tanskan-esitysten vastaanotto. Lisäksi näköispainoksena julkaistaan nyt ensimmäistä kertaa sinfonian kaksi aiempaa loppua, jotka Sibelius hylkäsi ennen teoksen lopullista versiota.

Niteen on toimittanut Kansalliskirjastossa Jean Sibeliuksen kootut teokset -projektissa työskentelevä tutkija Kari Kilpeläinen. Kyseessä on sarjan kuudestoista nide.

Vuonna 1996 käynnistetty hanke julkaisee kaikki Sibeliuksen teokset varhaisversioineen. Valmistuessaan julkaisusarja sisältää yli 50 nidettä.

Sivun alkuun >>

 

Miten isovanhempien antiikkikaappi sopii nykykotiin?
20.11.2010

Vanhoista sängynpäädyistä valmistettu sängyn pääpääty valkoiseksi pintakäsiteltynä.

Mitä pitäisi tehdä satavuotiaalle kaapille, sohvakalustolle tai pöydälle, joka ei sovi kodin sisustukseen, mutta jota ei raaski heittää poiskaan? Yhä useampi vanhan kalusteen omistaja kiikuttaa mööpelinsä muokattavaksi nykyaikaisemmaksi. Barokkikaappikin voi löytää uuden ilmeen myötä paikan modernistakin kodista.

Useiden vuosikymmenten ikäiset kalusteet eivät välttämättä miellytä silmää sellaisenaan tai istu modernin kodin sisustukseen, mutta niistä ei silti tarvitse hankkiutua eroon.

- Jopa antiikkisia kalusteita saa helposti päivitettyä nykyaikaan niin, että ne pystytään myöhemmin palauttamaan alkuperäiseen asuunsa, vakuuttaa Fasetin Antiikkikeskusta luotsaava Janne Ylönen.

Kalusteiden ulkoasun muokkaamiseen on käytettävissä lähes loputon arsenaali erilaisia konsteja. Pintoja voidaan lakata tai maalata, verhoilut voidaan laittaa uusiksi ja esimerkiksi puuosia voidaan muokata. Myös rikkoontuneita huonekaluja pystytään korjaamaan.

- Muokkaamisessa kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että ihan kaikkea ei kannata tehdä. Ei ole järkeä laittaa huonekalua palasiksi ja tehdä sitten seitsemääkymmentä prosenttia uutta.

Pientä ehostusta vai räväkkä muodonmuutos?

Harvalla vanhan huonekalun omistajalla on selkeää käsitystä siitä, mitä toivoo kalusteelleen tehtävän. Silloin lähdetään miettimään, halutaanko huonekalu palauttaa entiseen loistoonsa vai lähdetäänkö kokeilemaan villimpiä ratkaisuja.

Vanha talonpoikaiskaappi uudelleen pintakäsiteltynä.

- Esimerkiksi antiikkisen sohvakaluston voi verhoilla, hioa ja lakata uudelleen, jolloin se kestää käytössä hyvännäköisenä taas seuraavat vuosikymmenet. Toisaalta barokkikaapistakin saa muokattua kauniin säilytyspaikan viihde-elektroniikalle tekemällä siihen kiiltävän valkoisen maalipinnan, jolloin se sopii Artek-tyyppisen kodin muuhun sisustukseen, Ylönen kertoo.

Hurjin asiakkaan oma idea on tullut Ylösellä vastaan jo parikymmentä vuotta sitten. Asiakas halusi muuttaa makuuhuoneen jugend-kaluston ulkonäköä ihan kunnolla ja maalauttaa sen keltaiseksi.

- Kalusto oli 1800- ja 1900-lukujen vaihteesta, kaunein mahdollinen oljenkeltainen tammikalusto. Vaikka tipunkeltainen maali ylitti omalla kohdallani hyvän maun rajat, asiakas piti lopputuloksesta todella paljon ja sehän on aina tärkeintä, Ylönen toteaa.

Vanhaa arvostetaan taas

Miksi vanhoja kalusteita sitten halutaan säilyttää, jos ne eivät miellytä silmää sellaisenaan? Janne Ylösen mukaan kyse on arvomaailmasta.

- Kierrätys ja vanhan, kestävän käsityön arvostaminen kiinnostavat yhä useampaa ihmistä. Jos huonekalut ovat pysyneet käytössä hyvinä jo monta vuosikymmentä, ne säilyvät pienen kohentamisen avulla seuraavallekin sukupolvelle.

Innostus antiikkiin näkyy myös entisöintikurssien osallistujamäärissä. Ylösen mielestä vanhaa kalustetta voi hyvin kunnostaa itsekin, kunhan ei ryhdy testaamaan tuoreita taitojaan arvokalusteeseen.

- Jonkun vähemmän arvokkaan huonekalun kanssa kannattaa lähteä rohkeasti kokeilemaan. Alan erikoisliikkeissä on myynnissä entisöintitarvikkeita ja neuvojakin saa varmasti, kun kysyy.

Lähde: Fasetti

Sivun alkuun >>

 

Suomalaisterveiset Saksan Hohenlockstedtin kuoriperunapäiviltä
29.10.2010

Syksy on Saksassakin perunannoston aikaa, ja varsinkin Pohjois-Saksan viljelyseuduilla on perunalla suuri merkitys. Schleswig-Holsteinin nummilla - joilla aikoinaan jääkärimme (1915-1918) harjoittelivat ennen paluutaan Suomeen - kasvaa nyt laajalti perunaa, jonka käyttö Saksassa on vähentynyt. Vuosikymmeniä on Hohenlockstedtin ympäristö ollut osavaltion suurin perunainviljelyalue. Aikoinaan tajusi Preussin kuningas Fredrik Suuri (1712-1786) Amerikasta tuodun perunan merkityksen perusravintona myös nälkäaikoina ja edisti sen viljelyä.

Siihen asti oli perunaa pidetty kukintansa takia koristekasvina aatelisten puutarhoissa. Saksan nykyisestä vuosittaisesta 10 miljoonasta perunatonnista on puolet ruokaperunoita, toisen puolen käyttää teollisuus eri tarkoituksiin, kuten liimaan.

Kuva: Hohenlockstedtin kuoriperunajuhlassa tarjoiltiin yleisölle vahvistukseksi saksalaista perunapiirakkaa.

Hohenlockstedtin perinteiset kuoriperunapäivät olivat jälleen menestys: tunnetusti terveellistä perunaa juhlittiin siellä taannoin kolme päivää. Juhlat ovat siellä vuosittainen seurapiiritapahtuma ja vieraita tulee ympäristöstä useita tuhansia, kaukaisimmat tänä vuonna Suomesta eli Lapuan ystäväkaupungista kaupunginjohtaja Paavo Latva-Rasku seurueineen. Edustava taide- ja musiikkiohjelma juhlisti päiviä, ja juhlassa kuunteli 500 vierasta myös asiantuntevia esityksiä perunain ravintoarvosta ja tuotannosta.

Pormestari Bernhard Diedrichsen mainitsi puheessaan, miten vielä 50 vuotta sitten saksalainen käytti n. 83 kiloa perunoita vuodessa, nyt pizzasukupolven aikana vain 31 kg. Parantamisen varaa siis on, ja perunapäivien juhlassa korostivat osavaltion huippupoliitikot nimenomaan perunan terveellisyyttä. Peruna sisältää valkuaista, 77 % vettä ja sekä kivennäisaineita ja tuskin lainkaan rasvaa. Ravintotieteilijät kehuvat perunan C-vitamiinipitoisuutta.

Pohjois-Saksan alangolla on perunoilla ja perunapäivillä pitkä perinne. Siellä viljellään monia erilaisia perunalajikkeita eri tarkoituksiin, esim. perunavodkaa varten. Perunanviljelyllä on seudulla huomattava taloudellinen merkitys. Erilaiset kilpailut, kuten "perunahölkkä", houkuttelevat osallistujia. Taidetori tajosi mainion valikoiman ja jääkärimuseolle keräännyttiin jääkärireitin pyöräilyä varten, jota museonjohtaja Achim Jabusch ohjasi. Lehdet selostivat tapahtuman "hyvää perunatunnelmaa".

Perunanviljelyn merkitystä korostaa vuosittainen "perunakunigattaren" valinta

Turkkilaissyntyinen Buket Samiloglu luovutti kruunun seuraajalleen Christine Hesselle. Hän joutuu matkustamaan pitkin ja poikin Saksaa selostamassa keulakuvana Hohenlockstedtin perunainviljelyä.

Paikalliset ravintolat rikastuttivat tarjontaansa usean viikon ajan erilaisilla peruna-aterioilla ja iltajuhlassa oli tarjolla perunapiirakoita. Käytössä on nykyään kymmenisen perusreseptiä perunoille. Päivien tarkoitus on perunan käytön lisääminen, mitä varten perunainviljelijöillä on myös omat erikoismessunsa.

Juhlaa täydensivät useat lähiseudun "kuninkaalliset": liitukuningatar liitukaivoksilta, omenakuningatar, parsakuningatar, ruusukuningatar ja lanttukuningatar!

Kuva: Hohenlockstedtin kuoriperunajuhlien kunniavieras, ystäväkaupungin Lapuan kaupunginjohtaja Paavo Latva-Rasku puhui kuulijoille saksaksi kansainvälisestä yhteistyöstä.

Teksti: Kaarina Dehls, kuvat: Eike Dehls, Hampur 2010

Sivun alkuun >>

 

Kansalliskirjasto julkaisi virtuaalisen kirjahyllyn
4.10.2010

Lyhyellä kirjahistorian katsauksella testataan, miltä sähköinen kirjahylly voi näyttää

Kansalliskirjasto viettää kuluvalla viikolla digitointi- ja konservointikeskuksensa 20-vuotisjuhlaa. Muiden juhlallisuuksien lisäksi laitos on julkistanut internetsivustollaan pienen virtuaalisen kirjahyllyn ja keskiaikaisten pergamenttien esittelyn, joiden aineistot ovat peräisin sen omista kokoelmista ja digitoitu Mikkelissä sijaitsevassa digitointi- ja konservointikeskuksessa.

Kirjahylly on lyhyt katsaus painetun kirjallisuutemme historiaan: valikoimaan on poimittu muiden muassa Mikael Agricolan ABCkiria (Tukholma 1549?1551), Sakari Topeliuksen Finland framstäldt i teckningar (Helsinki 1845?1852), Aleksis Kiven Seitsemän veljestä (Helsinki 1908) ja Edith Södergranin Dikter (Porvoo 1916). Kaikkiaan hyllyssä on kaksitoista selailtavaa kirjaa.

Teokset ovat myös Kansalliskirjaston Pelasta kirja -kampanjan kohteita, joten samalla kirjasto saa tilaisuuden kiittää tukijoitaan. Pergamenttien esittelytekstit on laatinut dosentti Tuomas Heikkilä, joka johtaa parhaillaan maamme varhaisimman kirjallisen kulttuurin syntyä, kehitystä ja vaikutuksia valottavaa tutkimusprojektia.

Eläkeläisten Uutiset testasi uuden palvelun ja totesi sen erittäin toimivaksi.

Linkki selkeälle ja helppokäyttöiselle sivustolle: http://www.kansalliskirjasto.fi/verkkokirjat/hylly/hylly_fi/hylly_fi.html

Sivun alkuun >>

 

Arto Halosen Prinsessa-elokuva kertoo erilaisuuden kauneudesta
9.9.2010

Kuva: Prinsessa-elokuva: Hoitaja Elsa, Paula Vesala ja prinsessa, Katja Hokkala

Yli 50 vuotta mielisairaaloissa potilaana olleen Anna Lappalaisen elämäntarina nähdään tänä syksynä elokuvateattereissa. Todellisuuteen vahvasti perustuvassa Prinsessa-elokuvassa on ohjaaja Arto Halosen mukaan sanoma, joka saa katsojan miettimään suvaitsevaisuutta, ja tarina, jonka parissa viihtyy.

Kellokosken prinsessana tunnetun Anna Lappalaisen elämän merkilliset käänteet herättivät elokuvaohjaaja Arto Halosen kiinnostuksen jo 1990-luvun lopulla. Lappalaisen kuolemasta oli kulunut kymmenisen vuotta, kun Halonen ja Prinsessa-elokuvan toinen käsikirjoittaja Pirjo Toikka aloittivat aiheeseen perehtymisen lukemalla mielenterveyden historiasta mahdollisimman paljon.

– Luimme myös Anna Lappalaisesta kaiken, mitä saimme käsiimme, ja tapasimme monia ihmisiä, jotka olivat tunteneet hänet. Yksi heistä oli Ilkka Raitasuo, joka oli ollut Kellokosken sairaalassa Anna Lappalaisen hoitajana. Saimme häneltä tietoja myös muista hoitajista ja lääkäreistä, jotka olivat hoitaneet Prinsessaa, kertoo ohjaaja Arto Halonen.

Erilaisuuden kauneus ja sen hyväksyminen, ettemme ole kaikki samanlaisia, ovat Prinsessa-elokuvan tärkeä sanoma. Sen lisäksi ohjaaja Arto Halonen lupaa, että elokuva on positiivinen ja optimistinen.

– Yhteiskunnallisen sanoman välittäminen ei suinkaan ole este viihteellisyydelle eikä sille, että elokuva on suunnattu suurelle yleisölle. Ja sitä Prinsessa juuri on, vahvistaa Halonen.

Pitkä ja massiivinen taustatyö

Prinsessan tekemisen takaa löytyy valtava taustatyö, johon liittyy poikkeuksellisen laajan aineiston keräämisen ja läpikäymisen lisäksi tietenkin myös rahoituksen hankkiminen.

Elokuvan rahoituksen kokoamisessa on monta vaihetta: ensin on haettava rahoitus käsikirjoittamiselle, sitten ennakkovalmistelulle ja lopuksi itse tuotannolle.

– Suomessa on oikeastaan mahdotonta tehdä pitkää fiktioelokuvaa ilman Elokuvasäätiön ja televisiokanavan tukea. Ja näiden kahden tukijalan lisäksi elokuvan tekoon tarvitaan aina muitakin sponsoreita, kertoo Halonen.

Prinsessa-elokuvan taustajoukoista löytyy MTV3:n ja Elokuvasäätiön lisäksi Mielenterveyden Keskusliitto ja Raha-automaattiyhdistys.

– Olin hieman jopa yllättynyt, kun minulle tämän projektin myötä selvisi, että RAY on aina tukenut mielenterveystyötä ja erilaisuuden hyväksymistä. Tuntui luontevalta ja hyvältä, että saimme juuri tämän elokuvan kohdalla tehdä yhteistyötä samanhenkisen tahon kanssa.

Mielenterveyden Keskusliiton ja Koulukinon kanssa on rakennettu myös koulukampanja, jossa hyödynnetään elokuvan mielenterveyteen ja erilaisuuteen liittyvää teemaa.

– Prinsessa-elokuvan ympärille luodun media- ja sosiaalikasvatuksellisen aineiston kautta voidaan syventävästi käsitellä koululaisten kanssa erilaisuutta ja yhteisöllisyyttä, Halonen kertoo.

Faktaa: Kuinka todellinen Prinsessa on?

Prinsessa on 1940–50-luvuille sijoittuva fiktiivinen elokuva, joka perustuu tositapahtumiin. Vuonna 1896 syntynyt Anna Lappalainen sairastui hyvin nuorena skitsofreniaan ja julistautui prinsessaksi. Hän eli suurimman osan elämästään Kellokosken mielisairaalassa, jossa hoitohenkilökuntakin lopulta hyväksyi parantumattoman tilanteen ja antoi Prinsessan elää harhansa mukaisesti.

Vaikka elokuvan juoni on osittain kuvitteellinen, ja henkilöitä on lisäilty tai hahmoja muutettu, on Anna Lappalaisen oma elämänkaari kerrottu mahdollisimman totuudenmukaisesti.

– Katsojan mielestä voi tuntua epätodennäköiseltä, että elokuvassa tehtävä Ruotsin-matka tai vaikka pankkisalikohtaus vastaisivat todellisuutta. Silti juuri ne uskomattomimmat käänteet ovat täysin totta. Kuulimme niistä monen aikalaisen kertomana käsikirjoitusvaiheessa, sanoo Arto Halonen.

Sivun alkuun >>

 

Rautavaaran vaiettu ooppera vihdoin päivänvaloon
23.8.2010

Kuva: Tampere Filharmonia esittää tänä syksynä Einojuhani Rautavaaran oopperan Kaivos. Kuva Petri Juntunen

Tampere Filharmonia esittää tänä syksynä Einojuhani Rautavaaran oopperan Kaivos. Syyskuussa ensimmäisen kerran elävänä esityksenä kuultava Kaivos jäi 1960-luvun alussa esittämättä poliittisista syistä. Nyt yli 50 vuotta myöhemmin yöpakkaset ovat taakse jäänyttä aikaa ja säveltäjälleen erittäin tärkeä teos pääsee vihdoin päivänvaloon.

Lukuisia sinfonioita ja oopperoita säveltänyt Einojuhani Rautavaara on maailmanlaajuisesti alansa arvostetuimpia suomalaisia säveltäjiä. Siksi onkin erikoista, että hänen teoksensa Kaivos on aiemmin esitetty vain televisio-oopperana.

– Hämmästyin, kun kuulin Einojuhani Rautavaaralta, että hänen ensimmäinen oopperansa on jäänyt kokonaan esittämättä livenä. Sävellysajankohdasta aavistin, että kyseessä on oltava parhainta Rautavaaraa, kertoo Tampere Filharmonian kapellimestari Hannu Lintu.

Elävää esitystä Kaivos on saanut odottaa yli 50 vuotta. Tampere Filharmonian konserttiesitys on sekä säveltäjälle että säveltäjää suuresti arvostavalle kapellimestarille merkittävä tapaus.

– Einojuhani Rautavaara on paitsi suuri säveltäjä, myös suuri ihminen, joka suhtautuu maailmaan viisaasti ja inhimillisesti. Hän on kaikki nämä vuodet ollut surullinen siitä, ettei Kaivosta ole esitetty, sanoo Lintu.

Ooppera jäi esittämättä, mutta säveltäjä sai jatkaa työtään

Rautavaara sai aiheen oopperaansa Unkarin kansannousun pakolaisilta, joita hän 1950-luvulla tapasi Sveitsissä. Teoksessa ei kuitenkaan mainita suoraan Unkaria, vaan kyse voisi olla minkä tahansa maan tai kansan vallankumouksesta.

– Kaivos kertoo hienolla tavalla sen, ettei vallankumous milloinkaan ole yksinkertainen asia. Totalitarisminkin keskellä aina joillain menee kohtuullisen hyvin, ja joillain huonosti. Kun hallinto hajoaa, joku voittaa aina ja joku häviää, valottaa kapellimestari Lintu.

Kaivoksen sanomaa voi Linnun mukaan hyvin omintunnoin ja tosissaan sanoa ajankohtaiseksi, huolimatta siitä, että Kaivos on sävelletty 1950-luvun lopulla.

– Sama valtaan liittyvä ristiriitahan on aina olemassa yksikön koosta riippumatta: se on perheissä, suvuissa, kyläyhteisöissä, valtioissa ja koko maailmassa. Aina on olemassa ihmisiä, jotka kärsivät valtaapitävien hallinnosta, ja joilla olisi oikeus nousta sitä vastaan.

Kapellimestari Hannu Lintu on tullut siihen tulokseen, että lopulta oli kuitenkin parempi, että Kaivos jäi aikanaan esittämättä – tärkeämpää oli se, että Einojuhani Rautavaara sai jatkaa työtään.

Vain yksi naisrooli – paljon ”ukkomölinää”

Kaivoksessa on oopperaksi poikkeuksellinen äänimaailma, sillä siinä on vain yksi naisrooli, Ira. Muut ovat miesrooleja. Naisroolissa, joka on Kaivoksessa kaiken keskipisteenä, kuullaan Johanna Rusanen-Kartanoa.

Rautavaaran Kaivos:

Hannu Lintu, kapellimestari
Mati Turi, tenori
Johanna Rusanen-Kartano, sopraano
Jorma Hynninen, baritoni
Hannu Niemelä, bassobaritoni
Tuomas Katajala, tenori
Jaakko Kortekangas, baritoni
Petri Pussila, basso
Kaivos-kuoro
Heikki Liimola, kuoron valmennus
Marika Vapaavuori, visualisointi

Sivun alkuun >>

 

Radion sinfoniaorkesterilla tulevalla kaudella kuusi vahvaa kantaesitystä
12.5.2010

Vieraina loistavat András Schiff, Sir Roger Norrington, Sol Gabetta ja Patricia Kopatchinskaja

Radion sinfoniaorkesterin kausi 2010–2011 on kantaesitysten juhlaa. Orkesteri esittää yhteensä kuusi YLEn suomalaisilta säveltäjiltä tilaamaa orkesteriteosta. Kauden avajaiskonsertin 8.9. huipentaa Kaija Saariahon klarinettikonsertto solistinaan Kari Kriikku.

Syyskaudella kuullaan lisäksi Sebastian Fagerlundin Ignite ja Jouni Kaipaisen Danten Jumalaisesta näytelmästä inspiraation saanut Commedia. Tapio Tuomela on säveltänyt musiikin Noidan kirot -mykkäelokuvaan. Lokakuinen elokuvakonsertti on jatkoa YLEn laajalle projektille, jossa suomalaisilta säveltäjiltä tilataan musiikkia kotimaisiin klassikkoelokuviin. Konsertti nähdään YLE Teemalla 5.12.

Kevätkauden kantaesityksiä ovat Veli-Matti Puumalan uusi orkesteriteos ja Olli Kortekankaan pianokonsertto. Esa-Pekka Salosen viulukonsertto kuullaan ensi kertaa Suomessa.

Maailman huipulta: András Schiff, Renée Fleming ja Bryn Terfel

Kauden tähtihetkiin kuuluu András Schiffin vierailu marraskuussa. Unkarilainen mestaripianisti soittaa kahdessa ylikapellimestari Sakari Oramon johtamassa konsertissa mm. kaikki Béla Bartókin kolme pianokonserttoa.

Kotimaiset solistit Olli Mustonen, Pekka Kuusisto ja Soile Isokoski saavat rinnalleen uusia suosikkeja kuten Petra Lang, Sol Gabetta, Yuja Wang, Patricia Kopatchinskaja ja Juho Pohjonen. Sakari Oramon ohella orkesterin sytyttävät huippusuorituksiin mm. debyyttinsä RSOn johtajankorokkeella tekevät Sir Roger Norrington, Ludovic Morlot ja Vasily Petrenko sekä RSOn kunniakapellimestari Jukka-Pekka Saraste.

Lisäksi RSO tarjoaa yleisölleen laulajamaailman kirkkaimpiin tähtiin kuuluvien sopraano Renée Flemingin ja baritoni Bryn Terfelin erikoiskonsertit yhteistyössä Finlandia-talon ja Fazer konserttitoimiston kanssa.

Pulahdus joutsenlampeen ja Kultakuumetta lapsille ja nuorille

Lapset pääsevät piruettipulahdukselle pienten joutsenten lammikkoon Susanna Haaviston ”Pelleriina Ba Lettipään” johdolla. Lapsille ja nuorille on suunnattu myös keväinen nuorten solistien konsertti sekä Charles Chaplinin rakastettu mykkäelokuva Kultakuume, jonka musiikin RSO soittaa Frank Strobelin johdolla.

Kiertueet kotimaassa ja Euroopassa – matkalla kohti Musiikkitaloa

Elokuussa RSO soittaa yhdellä maailman arvostetuimmista festivaaleista, Edinburghin musiikkijuhlilla, solisteina Juha Uusitalo ja Petra Lang. Kesään kuuluu perinteisesti Helsingin juhlaviikkojen vierailukonsertti, jonka johtaa nuori lahjakkuus Santtu-Matias Rouvali.

Lokakuussa RSO lähtee ensimmäiselle laajalle kotimaan konserttikiertueelleen yli kymmeneen vuoteen. Konserttipaikkakunnat ovat Kokkola, Rovaniemi, Kemijärvi, Kemi ja Oulu. Kiertueen johtaa Sakari Oramo ja solistit ovat klarinetisti Kari Kriikku ja sellisti Marko Ylönen. Sinfoniakonserttien ohella muusikot osallistuvat Rovaniemen Unicef-päivän juhlajumalanpalveluksen musiikkiosuuteen, soittavat konsertteja lapsille ja pitävät mestarikursseja ammattikorkeakouluissa ja konservatorioissa.

Toukokuussa 2011 RSO esiintyy Dortmundin, Zürichin ja Frankfurtin konserttisaleissa Sakari Oramon johdolla. Solistina hurmaa viulisti Patricia Kopatchinskaja.

Alkava kausi on viimeinen ennen orkesterin muuttoa Musiikkitaloon. RSO tarjoaa kuulijoilleen aktiivisesti tietoa talosta ja opastettuja kierroksia rakennustyömaalle. Musiikkitalossa järjestetään avoimet pihajuhlat 4.9.2010.

RSO radiossa ja verkossa

RSOn konsertit lähetetään suorana YLE Radio 1:ssä. Väliajoilla avataan näkökulmia illan ohjelmaan, tavataan esiintyjiä ja pohditaan kulttuurielämän ilmiöitä. Kausisarjoihin kuuluvia konsertteja voi kuunnella suorana orkesterin verkkosivuilla (www.yle.fi/rso). Yleisradion Elävässä arkistossa (www.yle.fi/elavaarkisto) pääsee tutustumaan levyttämättömiin, tuoreisiin kantaesityksiin ja arkistojen aarteisiin.

YLE Teema tarjoaa RSOn musiikkia kotisohvalle kerran kuussa. Kausikortti-ohjelmassa tavataan tähtiä, eläydytään konserttitunnelmaan ja päästään kulissien taakse säveltäjä Osmo Tapio Räihälän ja toimittaja Inari Nuuteron johdattamana.

Sivun alkuun >>

 

Keskustelu käynnissä yhteispohjoismaisesta kulttuuri-tv-kanavasta
16.4.2010

Kuva: Yhteispohjoismaisen tv-kanavan myötä Pohjoismaiden asukkaat saisivat todellisen vaihtoehdon erityisen suurelle amerikkalaiselle tv-ohjelmatarjonnalle, joka hallitsee Pohjoismaiden yleisradiokanavia, Olemic Thommessen sanoo.

Pohjoismaiden asukkaat voivat mahdollisesti alkaa iloita täysin uudesta yhteispohjoismaisesta tv-kanavasta. Pohjoismaiden neuvoston kulttuuri- ja koulutusvaliokunta kiinnittää poliittisen huomion uudestaan ajatukseen viiden Pohjoismaan yhteisestä kulttuurikanavasta. Esikuvana on kaksikielinen ranskalais-saksalainen tv-kanava Arte, joka on kiinnostanut katsojia vuodesta 1992 lähtien sekä Saksassa että Ranskassa.

Pohjoismaiden parlamentaarikot reagoivat nyt siihen, että tv-katsojat toivovat entistä enemmän kulttuuriohjelmia Pohjoismaiden yleisradiokanaville. Pohjoismaiden neuvoston kulttuuri- ja koulutusvaliokunta käynnistää uudelleen keskustelun yhteispohjoismaisesta tv-kanavasta. Ohjelmatarjonnan tulee sopia koko pohjoismaiselle tv-yleisölle ja keskittyä pohjoismaiseen ja eurooppalaiseen kulttuuriin. Uuden tv-kanavan tulee myös tukea pohjoismaista kulttuuri- ja kieliyhteisöä.

– Yhteispohjoismaisen tv-kanavan myötä Pohjoismaiden asukkaat saisivat todellisen vaihtoehdon erityisen suurelle amerikkalaiselle tv-ohjelmatarjonnalle, joka hallitsee Pohjoismaiden yleisradiokanavia. Samalla se voisi olla uusi keino lisätä kiinnostusta pohjoismaista taidetta ja kulttuuria kohtaan ei pelkästään Pohjoismaissa vaan myös niiden ulkopuolella, Pohjoismaiden neuvoston kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan jäsen Olemic Thommessen selittää.

Valiokunta painottaa, että yhteispohjoismaisen tv-kanavan idea tulee nähdä palveluna katsojille sekä kansallisten yleisradiokanavian täydennyksenä. Kyseessä on pelkkä välityskanava eikä se siis toimi itse sisällön tuottajana. Tv-tuotantojen ja varsinaisten yhteistuotantojen parissa toimitaan yhdessä jo nykyisen pohjoismaisen elokuva- ja tv-yhteistyön puitteissa.

Pohjoismaiden neuvoston kulttuuri- ja koulutusvaliokunta haluaa ensi vaiheessa käynnistää uudelleen keskustelun yhteisestä kanavasta:

– Ajatus yhteispohjoismaisista tv-ratkaisuista on ollut esillä aiemminkin. Joka kerta se on hylätty perustelemalla, että tv-katsojien mieltymykset ovat erilaisia eri Pohjoismaissa. Tekniikan kehittymisen myötä puite-ehdot ovat nykyään kuitenkin täysin erilaiset. Tekniikan kannalta verkkopohjaisessa tv-portaalissa on mahdollista sopeuttaa ohjelmatarjontaa eri maille ja katsojille, Olemic Thommessen toteaa.

Kulttuuri- ja koulutusvaliokunta pitää Pohjoismaiden neuvoston kokousten aikana 14. huhtikuuta seminaarin pohjoismaisen yleisradioyhteistyön tulevaisuudesta. Tilaisuudessa parlamentaarikot pohtivat mahdollisuuksia luoda uusi yhteispohjoismainen kulttuurikanava, jonka esikuvana olisi ranskalais-saksalainen kulttuurikanava Arte.

Sivun alkuun >>

Onko antiikki tämän päivän trendi?
7.1.2010

Kuva: Tavaroita, joilla on tarinansa

Kestävän kulutuksen ja pysyvyyden arvostaminen on lisännyt antiikin suosiota myös Suomessa, ja monessa kodissa jokin huonekalu tai esine saattaa olla tuplasti omistajiensa ikäinen. Reissussa rähjääntyneet antiikkiesineet toimivat modernissakin sisustuksessa ”rappioromanttisina” yksityiskohtina.

Antiikki ei ole enää vain pienten eliittipiirien harrastus, vaan yhä useampi sisustaja haluaa hankkia kotiinsa jotakin menneiltä vuosikymmeniltä. Antiikkisia yksityiskohtia löytyy nykyään jo lähes joka kodista.

- Parikymmentä vuotta sitten antiikin ostaminen oli vähän pikkuporvarillista ja ostajat olivat päälle kuusikymppisiä pariskuntia. Nykyään asiakkaiden iästä on kuitenkin tipahtanut kolmekymmentä vuotta pois, sillä monet nuoret parit haluavat antiikkia esimerkiksi ensimmäiseen omistusasuntoonsa, kertoo pitkän linjan antiikkikauppias Janne Ylönen, joka luotsaa Hollolassa Fasetti-antiikkimyymälää.

Vaikka antiikki mielletäänkin kalliiksi, taantuma ei ole saanut ostajia kiristämään kukkaronnyörejään. Päinvastoin, antiikin suosio on kasvanut, sillä hankalampina aikoina ihmiset turvautuvat pysyviin asioihin.

- Suomalaiset haluavat tänä päivänä ostaa tuotteita, joilla on pysyvämpää arvoa. Pitkäikäisyyttä ja kestävää kulutusta arvostetaan. Esimerkiksi perheen lapsille saatetaan ostaa opiskelija-asuntoon kirjoituslipasto tai astiakaappi, joka kestää aikaa. Myöskään mielikuva antiikin hintavuudesta ei pidä täysin paikkaansa, vaan esimerkiksi kirpputoreillakin on monesti kalliimpaa.

Kunnostusta omin käsin

Kuva: Janne Ylönen, Antiikkikeskus Fasetti

Suomessa antiikiksi lasketaan yli 50 vuotta vanhat tavarat. Esimerkiksi Ylösen luotsaama antiikkimyymälä ostaa tuotteensa muun muassa kuolinpesistä, perikunnilta sekä yksityisiltä ihmisiltä. Paljon esineitä ja huonekaluja kootaan myös vanhoista maataloista, joiden vinteillä saattaa Ylösen mukaan olla hautautuneena varsinaisia aarteita.

- Kun tavaroilla alkaa olla ikää useampi vuosikymmen, ne eivät välttämättä ole enää hyvässä kunnossa. Esimerkiksi meillä kunnostetaan paljon kalusteita ennen myyntiä, mutta nykyään yhä useampi asiakas haluaa entisöidä ostoksensa itse. Saattaa johtua osittain taantumasta, että ihmisillä on enemmän aikaa ja viitseliäisyyttä käyttää kunnostamiseen omia taitojaan: kädentaitoja ja itse tekemistä arvostetaan nyt enemmän.

Kaikkia kalusteita ja esineitä ei kuitenkaan kunnosteta entiseen loistoonsa, vaan niiden annetaan jäädä ”käytetyn näköisiksi”.

- Osa antiikin ostajista pitää niin sanotusta rappioromantiikasta ja haluaa esineiden näyttävän vähän rähjäisiltä niin, että melkeinpä hämähäkinseititkin pitää jättää paikoilleen, Ylönen nauraa.

Antiikki sopii joka kotiin

Suuressa osassa sisustuslehtiä annetaan tänä päivänä neuvoja, miten vanhoja huonekaluja ja esineitä voi kunnostaa, ja miten ne sovitetaan kauniisti yhteen muun sisustuksen kanssa. Voiko antiikin sanoa olevan tämän päivän trendi?
- Jaa-a, hyvä kysymys. Itse en koe sen olevan trendikästä, mutta toiset kokevat. Osa antiikkia ostavista tuntee saavansa samalla muutakin kuin sen tavaran tai huonekalun: statusta, hyväksyntää tai trendikkyyttä. Ei siinäkään ole mitään vikaa, antiikkikauppias Janne Ylönen pohtii.

Vanhoja kalusteita ja esineitä saatetaan helposti pitää vaikeina yhdistettävinä modernin sisustuksen kanssa. Ylönen vakuuttaa kuitenkin, että antiikki sopii kaikkiin koteihin, kunhan esineet tai kalusteet valitaan tarkasti. Hänen kokemuksensa mukaan suomalaiset osaavat ”käyttää” antiikkia rohkeasti, ja hyödyntää vastakohtia sisustuksessa.

- En missään nimessä tyrmää uusia tuotteita, vaikka myynkin antiikkia, vaan olen itsekin sisustanut kotini kohtalaisen modernisti. Antiikilla ei ole tarkoitus täyttää koko kotia museotyyliin, vaan uutta ja vanhaa voi yhdistää. Esimerkiksi antiikkinen lipasto tai rokokoo-peili sopii hienosti ultramoderniin kaupunkikotiin.

Lähde: Fasetti Oy

Sivun alkuun >>

 

Oopperalaulaja Johann Tillin konsertti suomalaisella merimieskirkolla
24.11.2009

Kuvassa vasemmalta oikealle: Oopperalaulaja Johann Tilli, taidemaalari Sandra Steffen, kukkia antamassa Hampurin suomalaisen merimieskirkon sosiaalikuraattori Ritva Lehmann ja Suomi-koululainen, soittaja Xenia Prüfer. Oikealla kuulijoiden joukossa Suomen pääkonsuli Erja Tikka Hampurista.

Suomalaisilla on paljon, mistä on syytä olla ylpeä. Sen voi todeta - kerran taas - esimerkiksi oopperalaulaja Johann Tillin konsertissa Hampurin suomalaisella merimieskirkolla joulun alla. Laulajan sekä samanaikaisen taidenäyttelyn taiteilijan Sandra Steffenin toivotti Suomen pääkonsuli Erja Tikka tervetulleiksi.

Johann Tilli on Hampurin valtionoopperasta kaupunkilaisille vanha tuttu, sittemmin hän lauloi Düsseldorfin ja Dresdenin oopperoissa ja häntä on nähty ja kuultu kaikilla merkittävillä Keski-Euroopan oopperalavoilla Berliinistä Madridiin. Syntynyt hän on Kerimäellä ja opiskellut mm. Sibelius-Akatemiassa. Vuonna 1987 hän voitti Lappeenrannan laulukilpailun toisen palkinnon, mikä edisti uraa. Laulajan työ vaatii monipuolisuutta, hellittämätöntä sisua, kielitajua ja muistia. Tilli on myös taitava pianisti, mikä on laulajalle hyväksi, ja säveltää.

Johann Tilli on bassolaulaja, jota säesti konsertissa pianisti Jörg Duda. Tillin ohjelmaan kuului Carl Loewen Liederkranz für eine Bassstimme (Op 145), Hugo Wolfin Michelangelo-lauluja sekä Jörg Dudan Puun rukous (Op. 43 No 4, Lassi Nummi) sekä kantaesitys Natura Finlandiae Op. 55c (Lassi Nummen runon mukaan). Siitä yleisölle oli jaettu sekä suomen- että saksankielinen teksti.

Konsertin toinen osa muodostui Toivo Kuulan eteläpohjalaisista kansanlauluista, joiden aikana kuulijat olivat ilmeisesti täysin omissa aatoksissaan ”kaukana poissa”
- eli kotimaassa. Johann Tillin keskustellessa kukituksen jälkeen kuulijain kanssa sanoikin joku laulujen aikana ”kärsineensä koti-ikävää”. ”Silloin konsertti onnistui”, kuulin laulajan toteavan.

Ulkomailla laulavat lukuisat taiteilijat Suomea maailmankartalle. Suomessa on yksi oopperatalo, Saksassa sata, joten työtä riittää siellä lahjakkaille ulkomaisille laulajille. Uurastaa heidän täytyykin, sillä menestys ei tule helpolla. Meidän ”kolme bassoamme” Tilli, Salminen ja Ryhänen ovat kuuluja upeista yhteiskonserteistaan.

Hampurin oopperan historia alkoi vuonna 1678. Aino Acktesta alkaen siellä on työskennellyt mitä melkoisin määrä suomalaislaulajia. Yksi rakastetuimmista oli Martti Talvela, ja hyvin pidetty myös Tom Krause. Laulajamme tekevät merkittävää kulttuurityötä ulkomailla Suomen hyväksi.

Merimieskirkon taideillassa oli yleisöllä kylliksi aikaa uppoutua maalauksiin ennen ja jälkeen konsertin. Hampurin suomalainen merimieskirkko on suomalaisille kirkollisen toiminnan lisäksi kulttuurikeskus.

Hampuri 2009

Teksti ja kuva: Kaarina Dehls

Sivun alkuun >>

 

50. Hanseboot -venenäyttely Hampurissa
10.11.2009

Kuva: SWAN 60 Hampurin 50. venejuhlamessuilla oli uudessa suurhallissa edustavasti näkyvillä, ja nimenomaan uudet suuret purjeveneet olivat asiantuntevan yleisön kiinnostuksen kohde. Tämäkin vene oli jo myyty.

Suomalainen veneenrakennustaito oli Saksassa kerran taas esillä: Oy Nautor Ab:n SWAN-purjevene nimeltä Emma oli Hampurin 50. kansainvälisten venemessujen tähti tuhannen veneen joukossa viikon ajan. Tämä 18,85 metrin pituinen SWAN 60 oli uljaasti esillä uudessa suurhallissa. Kysymyksessä oli Swan 60:n ensiesittely maailmassa. Ulkosatamassa Elbe-joella voivat kävijät ihailla SWAN-66-venettä, jolla on pituutta 20,12 m. V eneet on kuljetettu öiseen aikaan rekoilla maaseudun ja kaupungin läpi keskustaan.

Edullinen sijainti Itä- ja Pohjanmeren lähellä houkuttelee laatutietoisia asiakkaita koko Euroopasta, tänä vuonna 95.000 kävijää, joista 92 % on aktiivisia vesiurheilijoita. Eniten heitä kiinnosti purjehdus, ja purjehtijoille olikin esillä paljon valinnanvaraa.

Laman aallonpohja venemyynnissä on ohitse, totesi messujohtaja Bernd Aufderheide. Ostajien kiinnostus suuriin veneisiin kuten esilläoleviin Swan-veneisiin on lisääntynyt, kertoi messuilla John Welding, Nautorin edustaja firmasta Flensburger Yachtservice.

Näyttelyyn osallistui 700 näytteillepanijaa 30 eri maasta, 66.000 neliön alueella
yhdeksässä hallissa, ulkona ja vesillä. Uutta messuilla oli kaksi eri näyttelypaikkaa Elbe-joella. Hampurin venemessuja nimitetään venenäyttelyiden äidiksi, ja vesilläliikkujat luottavat pohjoissaksalaisten monipuoliseen asiantuntemukseen alalla. Aivan omaa luokkaansa oleva, tasokas Hanseboot venenäyttelyiden joukossa on myös enemmän kuin alan näyteikkuna, se on vesiurheilijain keskeinen tapaamispaikka. Siellä ovat sekä klassiset venemallit että nykyaikaisimmat uutuusveneet, veneily- ja sukellusvarusteet, lisätarvikkeet, on moottoreita, mastoja, purjeita, vesiurheilumuotia, alan kirjallisuutta. Näyttely oli päivittäin tunnin kauemmin avoinna kuin viimeksi eli klo 19 asti.

Suomalaisia Swan-veneitä nimitetään merten Rolls Royceksi, kertoo messukeskuksen lehdistötiedote, ja lisäksi, että Nautor Oy on ollut aina aikaansa edellä niin purjeveneiden suunnittelussa kuin rakentamisessa ynnä designissä. Uusimmat Swan-veneet ovat ulkoiselta olemukseltaan sulavalinjaisia ja nykyaikaisia, ja Swan 60:n purjepinta-ala on 219 neliömetriä, mikä merkitsee melkoista nopeutta. Sisustus on ylellinen, sillä veneenrakennuksessa vaativat asiakkaat nykyään myös mukavuutta eli haluavat samaa asumistasoa kuin kotona. Tyylikästä jättivenettä katsellessaan lyövät purjehtijain sydämet tiheään tahtiin, totesi lehdistö, joka mainitsi erityisesti Swan-veneet.

Suomesta oli niinikään tasokkaita AMT-, Bella-, Finngulf-, Degerö- ja Terhi-veneitä näytteillä. .Suomalaisilla on kokeneina vesilläliikkujina hyvä maine turvallisten veneiden rakentajina eli laatu on valttia. Suomalaiset veneet ulkomailla eivät kerro ainoastaan suomalaisesta laatutyöstä, vaan myös ylipäänsä maasta nimeltä Finland kaukana pohjoisessa.

Perinteiset venemessut onnistuivat 50. juhlanäyttelynä Hampurissa. Seuraavat venemessut ovat siellä 30.10. – 7.11.2010. Tervetuloa taas SWAN!

Teksti Kaarina Dehls
Kuvat Eike Dehls

Sivun alkuun >>

 

Suomalainen ja saksalainen suurmies - Friedrich Pacius

Suomen pääkonsuli Erja Tikka pitämässä avajaispuhetta Hampurin Raatihuoneella Fredrik Paciuksen näyttelyssä.

Saksalainen suurmies Friedrich Pacius (1809 – 1891) on ollut synnyinmaassaan tuntematon suuruus. Se ei ole hämmästyttävää, sillä hän lähti kotikaupungistaan Hampurista 19-vuotiaana saatuaan Tukholman hovikapellin viulistin paikan. Jo vuonna 1834 hänet nimitettiin 25-vuotiaana säveltäjänä ja viulistina Helsingin yliopiston musiikkipäällikön virkaan, johon oli etsitty pätevää henkilöä.

Hampurin Raatihuoneella Fredrik Paciuksen saksan- ja suomenkielisestä näyttelystä informaatiota Paciuksen koulusta, nimi koulun matrikkelista sekä Paciuksen muistolaatta yhdessä esittelypylväässä.

Juhlavuoden 2009 kunniaksi avasi Suomen pääkonsuli Erja Tikka Hampurin Raatihuoneella tasokkaan näyttelyn Paciuksen elämästä, toiminnasta ja sävellystuotannosta. Raatihuoneelta näyttely siirtyi Hampurin musiikki- ja teatterikorkeakouluun, missä organisoitiin Pacius-seminaari. Näyttelyn ovat järjestäneet Suomen pääkonsulaatti ja Hampurin kaupunki.

Friedrich Pacius syntyi musikaaliseen kauppiasperheeseen, joka kävi kauppaa viinien kanssa. Koska poika oli hyvä oppilas, sijoitti isä hänet ns. ”oppineiden kouluun” Johanneumiin, joka on perustettu 1529. Vaikka isä toivoi musikaalisesta Friedrichistä kauppiasta, ei toive täyttynyt, vaan hän sai taiteellisten taipumustensa perusteella vankan musiikkikoulutuksen Saksassa lahjakkaiden opettajien Louis Spohrin ja Moritz Hautpmannin johdolla. Friedrich opiskeli kaukana kotoa Kasselissa ahkerasti ja oppi soittamaan useita instrumentteja. Vuonna 1826 hän sävelsi ensimmäiset laulunsa ja ensikonsertti oli Hampurin viereisessä Altonassa, joka oli silloin Tanskaa.

Helsingissä Friedrich, sittemmin Fredrik, sai tehtäväkseen järjestää suomalaista musiikkielämää keskieurooppalaisen mallin mukaisesti. Hän perusti kuoroja, orkesterin ja sävelsi useita kuoroteoksia sekä 1852 Suomen ensimmäisen oopperan ”Kaarle-kuninkaan metsästys” Sakari Topeliuksen ruotsinkielisiin sanoihin. Ensimmäisen suomenkielisen oopperan, Oscar Merikannon säveltämän ”Pohjan neidon” kalevalamittaisen libreton kirjoitti runoilija Antti Rytkönen; ooppera valmistui 1898. Pacius sävelsi vielä oopperat Kypron prinsessa ja Loreley.

Paciuksen 1852 säveltämä Suomen ensimmäinen ooppera Kaarle-kuninkaan metsästys, valokuvattu Paciuksen Johanneum-koulussa.

Fredrik Pacius oli ahkera: viulisti, kamarimuusikko, kapellimestari, säveltäjä ja hän soitti solistina konserteissa. Hän loi myös perustan suomalaiselle musiikkikoulutukselle. Ystäväpiiriin kuuluivat Lönnrot, Snellman, Runeberg, Topelius. Hänen kuorossaan lauloi valtioneuvos Martin, jonka Nina-tyttärestä tuli 1842 Paciuksen vaimo. Heille syntyivät lapset Eduard, Maria, Jenny ja Olga, kaikki musikaalisia. Aikaa myöten haki Pacius vielä äitinsä ja veljensä Suomeen.

Paciuksen työpanos oli valtava ja hän saikin kunnianimen ”Suomen musiikin isä”. Tunnetuin suomalaisille hänen sävellyksistään lienee Suomen kansallislaulu Maamme.

Kun ylioppilaat saivat pitkän kieltokauden jälkeen viettää Helsingissä Kumtähden kentällä 13.5.1848 perinteistä kevätjuhlaansa, pyydettiin Paciukselta neljä päivää aikaisemmin sävellystä isänmaa-lauluun Vänrikki Stoolin tarinoista. Laulajat ja soittajat opiskelivat laulun nopeasti ensiesitystä varten. Laulun aikana nousi Suomen lippu ensi kertaa 40 vuoden jälkeen kentällä salkoon. Tunnelma oli riemuisa ja laulu oli esitettävä useita kertoja uudelleen. Suomen kansallishymni Maamme-laulu oli syntynyt. Runebergin sanat suomensi runoilija Paavo Cajander (1846 – 1913). Paciuksen hautajaisissa 1891 lauloi 150 opiskelijaa Suomen kansallislaulun.

Pääkonsuli Tikka mainitsi, että säveltäjä Pacius ei varmasti aikoinaan voinut kuvitella näyttelyä hänestä ja elämäntyöstään Raatihuoneella, lähellä hänen kotiaan Hampurin keskustassa. Keväällä 2009 kiinnitettiin lähistölle muistolaatta Paciuksen 200. syntymäpäivän kunniaksi. Edelleen kertoi pääkonsuli Tikka Paciuksen kirjeistä käyvän ilmi, että häntä vaivasi koti-ikävä, vaikka elinolosuhteet silloisessa pienessä Helsingissä olivat hyvät. Paciuksen koulussa Johanneumissa on niinikään hänen muistolaattansa, jonka lahjoitti koulun entinen oppilas ja Paciuksen ”jälleenlöytäjä” opettaja Hans-Wolfgang Ebeling. Hampurin Eimsbüttelin kaupunginosassa on myös Paciusweg-katu.

Pacius-näyttelyn ja -seminaarin kautta välittyi Suomen kulttuurin tunnettuus Saksassa jälleen kerran askeleen eteenpäin, eikä edustavampaa paikkaa näyttelylle ole kuin kaupungintalo-raatihuone. Paciuksen aloittamaa työtä Suomessa oli muiden säveltäjien hyvä jatkaa. Tämä musikaalinen silta maittemme välillä on myös esimerkki siitä, miten pitkäaikaisia kulttuuriyhteyksiä Suomella ja Saksalla on.

Hampuri 2009

Teksti Kaarina Dehls
Kuvat Eike Dehls

Sivun alkuun >>

 

Interiöörikonservaattoriopiskelija Nanna Kymäläinen ja rakennuskonservaattoriopiskelija Katariina Sommarberg puhdistavat ruokasalin boordia wishup-kumilla. Kuva: Kerttuli Hoppa

Urajärven kartanomuseon kunto kohenee vähitellen
15.9.2009

Museovirasto on kesällä 2009 jatkanut kunnostus- ja konservointitöitä Urajärven kartanomuseossa Asikkalassa. Työt alkoivat syksyllä 2008. Paljon on jo tehty, mutta laaja ja perusteellinen kunnostusprojekti jatkuu vielä pari vuotta. Näillä näkymin museo avataan yleisölle vuonna 2012.

Urajärven kartano on yksi Suomen vanhimmista kartanomuseoista. Kartano avattiin yleisölle vuonna 1928. Museoviraston omistukseen se tuli vuonna 1986. Kartanon tärkeimmät museorakennukset ovat päärakennus vuodelta 1806/1839, vanha päärakennus 1780-1790 -luvulta ja aittarivi 1800-luvun puolivälistä. Kaikki rakennukset vaativat jonkinasteista korjausta.

Vanhan museon hormeja tutkitaan. Kuva: Marja Ivars

Kunnostusprojektiin sisältyy lukuisia tutkimuksia ja selvityksiä sekä monenlaista dokumentointia. Sisätilojen kunnostus- ja konservointityön perustaksi on tehty mm. rakennusosa- ja pintatutkimus. Rakennushistoriallinen selvitys on työn alla. Projektin aikana kunnostetaan uusia tiloja museokäyttöön, parannetaan ulko- ja sisätilojen saavutettavuutta sekä järjestetään museoesineille asianmukaiset varasto- ja huoltotilat. Päärakennuksen katto uusittiin syksyllä 2008. Kesällä 2009 tehtiin maakellarin pärekatto ja rantamajan kuisti.

Konservaattoriopiskelijatkin pääsivät töihin

Oleellinen osa kunnostusprojektia on museoesineiden konservointi. Syyskuussa 2009 projektiin osallistuu myös 25 historiallisten interiöörien ja huonekalujen konservoinnin suuntautumisvaihtoehtojen opiskelijaa Metropolia Ammattikorkeakoulusta. He työskentelevät ammattikorkeakoulun asiantuntijalehtorin ja Museoviraston asiantuntijoiden yhteisessä ohjauksessa.

Historiallisten interiöörien suuntautumisvaihtoehdon viimeisen opiskeluvuotensa aloittaneet opiskelijat keskittyvät Urajärven kartanon sisätilojen pintojen puhdistukseen ja korjaukseen. Työlistalla on likaantuneiden tapettipintojen puhdistusta, vaurioituneiden tapettipintojenpaikkausta sekä pinkopahvienkiristämistä. Tämän lisäksi opiskelijat miettivät ja tutkivat Urajärven kartanomuseon näyttelytoimintaa sekä ideoivat mahdollisia uudistuksia näyttelyyn.

Maakellarin pärekatto uusittiin kesällä 2009. Rakennuskonservaattoriopiskelija Katariina Sommarberg ja Pekka Jäkälä naulaavat pärekattoa. Kuva: Kerttuli Hoppa

Huonekalukonservoinnin toisen vuoden opiskelijoiden tehtävä Urajärvellä keskittyy ajokalujen (rekiä ja vaunuja) konservointidokumentointiin, vauriokartoitukseen ja alustavaan puhdistukseen. Työ jatkuu ensi kevään aikana Kansallismuseon tiloissa. Ajokalujen lisäksi opiskelijat kartoittavat kartanon isojen maalattujen huonekalujen vaurioita ja suunnittelevat yhteistyössä Kansallismuseon edustajien kanssa mahdolliset jatkotoimet.

Tiedot esineistä, arkistoista ja kirjoista sähköiseen järjestelmään

Kaikki kartanomuseon esineet luetteloidaan ja tiedot viedään Museoviraston sähköiseen kokoelmanhallintajärjestelmään Muskettiin. Näyttelytilojen inventointiluettelot on jo tarkistettu ja kartanon laaja kirjakokoelma luetteloitu. Myös Museoviraston tiloissa Helsingissä sijaitseva kartanon arkisto järjestetään ja valokuvat digitoidaan ja luetteloidaan sähköiseen järjestelmään.

Lähde: Museovirasto

 

 

 

Helsingin tuomiokirkon keskitorni maalataan
20.8.2009

Helsingin tuomiokirkon keskitorni maalataan. Työt alkavat maalaustelineiden rakentamisella maanantaina 24. syyskuuta. Edellisestä peruskorjauksesta on kulunut yli kymmenen vuotta, joten nyt on aika tehdä vuosittaisia huoltoja ja korjauksia suurempi maalaustyö.

Maalaustyöt tehdään telineiltä säältä suojassa, eivätkä työt vaikuta kirkon käyttöön. Huoltomaalaus kattaa keskitornin eteläsivun rappauspintojen kalkkimaalauksen ja kipsikoristeiden kunnostuksen. Keskitornin ristin kultaus tarkistetaan, ja sitä tarvittaessa korjataan samassa yhteydessä. Työt kestävät arviolta kolme kuukautta.

Helsingin tuomiokirkko on valmistunut vuonna 1852, ja se toimii Helsingin hiippakunnan pääkirkkona, piispan kirkkona ja Helsingin evankelis-luterilaisen seurakuntayhtymän pääkirkkona. Kirkko on myös laajassa valtiollisessa ja yliopistollisessa juhlakäytössä. Tuomiokirkko ympäristöineen onkin pidettävä sen arkkitehtonista arvoa vastaavassa asussa. Kaikissa korjauksissa on kunnioittava rakennuksen historiaa.

Helsingin tuomiokirkkoa restaurointiin ja korjattiin vuosina 1996–1997. Tuolloin kirkkosalin ja kryptan osittaisen kunnostuksen lisäksi korjattiin julkisivut ja vesikatot sekä niihin liittyvät koristeet ja apostoliveistokset. Tähän sisältyi myös keskitornin kalkkimaalaus ja kipsikoristeiden korjaus. Suurimman rasituksen alaisina olevat rakennuksen osat ovat kuitenkin vuosien saatossa kuluneet, ja osa kipsikoristeista on vaurioitunut rankkojen sääolosuhteiden vuoksi.

Arvorakennuksen korjauksiin on kiinnitettävä erityistä huomiota. Keskitornin huoltomaalaustyöt on tilattu Liehunen Oy:ltä, joka on aiemminkin ollut tekemässä muita Helsingin tuomiokirkon kalkkimaalausten huoltomaalauksia. Rappauspintojen maalauksessa on konsultoitu professori Vilhelm Helanderia, ja konsultoinnin pohjalta on päädytty käyttämään perinteisiä kalkkimaaleja. Lisäksi hankkeen asiantuntijana toimii rakennuskonservaattori Pentti Pietarila.

Helsingin seurakuntayhtymän tavoitteena on teettää jokaisessa kirkossa sen rakenteiden edellyttämiä vuosikorjauksia, jotta varsinaista peruskorjausväliä voidaan pidentää. Näin vaalitaan rakennusten kuntoa, säästytään ikäviltä yllätyksiltä ja taataan rakennusten käytettävyys. Helsingin tuomiokirkko on kulttuurihistoriallinen arvorakennus ja koko Helsingin vertauskuva, joten se halutaan jatkossakin säilyttää rakennuksena, josta jokainen helsinkiläinen voi olla ylpeä.

Kuva: Harri Hemmilä

Sivun alkuun >>

 

Suomalainen perhe - uusi verkkonäyttely on avautunut Kansallismuseon kotisivulla
21.7.2009

Julkisuudessa on viime aikoina keskusteltu perhekäsitteestä ja siitä, keiden
nykyisin katsotaan kuuluvan perheeseen. Museoiden kokoelmat kertovat
selvästi, että nykymuotoinen perhe - isä, äiti ja lapset - on Suomessakin
varsin uusi ilmiö.

Kansallismuseon verkkosivuille on avattu 12 kuvan verkkonäyttely, joka
koostuu Museoviraston kuva-arkiston kansatieteellisten ja historiallisten
kokoelmien kuvista. Näissä isovanhemmat osallistuvat perheiden arkeen monin
eri tavoin. Valokuvat ovat 1800-luvun lopulta ja 1900-luvulta.

Kuva: Entinen metsänvartija Antti Eronen ja vaimonsa Kaisa sekä pojantyttäret Mirja ja Elsa, Ilomantsi, Kuolismaa.
Museoviraston kuva-arkisto, Tyyni Vahter 1927.

 

Näyttely avautuu tästä linkistä:

http://www.nba.fi/fi/skm_vaihtuvat_nayttelyt/perhe

Sivun alkuun >>