Rautavaaran vaiettu ooppera vihdoin päivänvaloon
23.8.2010

Kuva: Tampere Filharmonia esittää tänä syksynä Einojuhani Rautavaaran oopperan Kaivos. Kuva Petri Juntunen

Tampere Filharmonia esittää tänä syksynä Einojuhani Rautavaaran oopperan Kaivos. Syyskuussa ensimmäisen kerran elävänä esityksenä kuultava Kaivos jäi 1960-luvun alussa esittämättä poliittisista syistä. Nyt yli 50 vuotta myöhemmin yöpakkaset ovat taakse jäänyttä aikaa ja säveltäjälleen erittäin tärkeä teos pääsee vihdoin päivänvaloon.

Lukuisia sinfonioita ja oopperoita säveltänyt Einojuhani Rautavaara on maailmanlaajuisesti alansa arvostetuimpia suomalaisia säveltäjiä. Siksi onkin erikoista, että hänen teoksensa Kaivos on aiemmin esitetty vain televisio-oopperana.

– Hämmästyin, kun kuulin Einojuhani Rautavaaralta, että hänen ensimmäinen oopperansa on jäänyt kokonaan esittämättä livenä. Sävellysajankohdasta aavistin, että kyseessä on oltava parhainta Rautavaaraa, kertoo Tampere Filharmonian kapellimestari Hannu Lintu.

Elävää esitystä Kaivos on saanut odottaa yli 50 vuotta. Tampere Filharmonian konserttiesitys on sekä säveltäjälle että säveltäjää suuresti arvostavalle kapellimestarille merkittävä tapaus.

– Einojuhani Rautavaara on paitsi suuri säveltäjä, myös suuri ihminen, joka suhtautuu maailmaan viisaasti ja inhimillisesti. Hän on kaikki nämä vuodet ollut surullinen siitä, ettei Kaivosta ole esitetty, sanoo Lintu.

Ooppera jäi esittämättä, mutta säveltäjä sai jatkaa työtään

Rautavaara sai aiheen oopperaansa Unkarin kansannousun pakolaisilta, joita hän 1950-luvulla tapasi Sveitsissä. Teoksessa ei kuitenkaan mainita suoraan Unkaria, vaan kyse voisi olla minkä tahansa maan tai kansan vallankumouksesta.

– Kaivos kertoo hienolla tavalla sen, ettei vallankumous milloinkaan ole yksinkertainen asia. Totalitarisminkin keskellä aina joillain menee kohtuullisen hyvin, ja joillain huonosti. Kun hallinto hajoaa, joku voittaa aina ja joku häviää, valottaa kapellimestari Lintu.

Kaivoksen sanomaa voi Linnun mukaan hyvin omintunnoin ja tosissaan sanoa ajankohtaiseksi, huolimatta siitä, että Kaivos on sävelletty 1950-luvun lopulla.

– Sama valtaan liittyvä ristiriitahan on aina olemassa yksikön koosta riippumatta: se on perheissä, suvuissa, kyläyhteisöissä, valtioissa ja koko maailmassa. Aina on olemassa ihmisiä, jotka kärsivät valtaapitävien hallinnosta, ja joilla olisi oikeus nousta sitä vastaan.

Kapellimestari Hannu Lintu on tullut siihen tulokseen, että lopulta oli kuitenkin parempi, että Kaivos jäi aikanaan esittämättä – tärkeämpää oli se, että Einojuhani Rautavaara sai jatkaa työtään.

Vain yksi naisrooli – paljon ”ukkomölinää”

Kaivoksessa on oopperaksi poikkeuksellinen äänimaailma, sillä siinä on vain yksi naisrooli, Ira. Muut ovat miesrooleja. Naisroolissa, joka on Kaivoksessa kaiken keskipisteenä, kuullaan Johanna Rusanen-Kartanoa.

Rautavaaran Kaivos:

Hannu Lintu, kapellimestari
Mati Turi, tenori
Johanna Rusanen-Kartano, sopraano
Jorma Hynninen, baritoni
Hannu Niemelä, bassobaritoni
Tuomas Katajala, tenori
Jaakko Kortekangas, baritoni
Petri Pussila, basso
Kaivos-kuoro
Heikki Liimola, kuoron valmennus
Marika Vapaavuori, visualisointi

Sivun alkuun >>

 

Radion sinfoniaorkesterilla tulevalla kaudella kuusi vahvaa kantaesitystä
12.5.2010

Vieraina loistavat András Schiff, Sir Roger Norrington, Sol Gabetta ja Patricia Kopatchinskaja

Radion sinfoniaorkesterin kausi 2010–2011 on kantaesitysten juhlaa. Orkesteri esittää yhteensä kuusi YLEn suomalaisilta säveltäjiltä tilaamaa orkesteriteosta. Kauden avajaiskonsertin 8.9. huipentaa Kaija Saariahon klarinettikonsertto solistinaan Kari Kriikku.

Syyskaudella kuullaan lisäksi Sebastian Fagerlundin Ignite ja Jouni Kaipaisen Danten Jumalaisesta näytelmästä inspiraation saanut Commedia. Tapio Tuomela on säveltänyt musiikin Noidan kirot -mykkäelokuvaan. Lokakuinen elokuvakonsertti on jatkoa YLEn laajalle projektille, jossa suomalaisilta säveltäjiltä tilataan musiikkia kotimaisiin klassikkoelokuviin. Konsertti nähdään YLE Teemalla 5.12.

Kevätkauden kantaesityksiä ovat Veli-Matti Puumalan uusi orkesteriteos ja Olli Kortekankaan pianokonsertto. Esa-Pekka Salosen viulukonsertto kuullaan ensi kertaa Suomessa.

Maailman huipulta: András Schiff, Renée Fleming ja Bryn Terfel

Kauden tähtihetkiin kuuluu András Schiffin vierailu marraskuussa. Unkarilainen mestaripianisti soittaa kahdessa ylikapellimestari Sakari Oramon johtamassa konsertissa mm. kaikki Béla Bartókin kolme pianokonserttoa.

Kotimaiset solistit Olli Mustonen, Pekka Kuusisto ja Soile Isokoski saavat rinnalleen uusia suosikkeja kuten Petra Lang, Sol Gabetta, Yuja Wang, Patricia Kopatchinskaja ja Juho Pohjonen. Sakari Oramon ohella orkesterin sytyttävät huippusuorituksiin mm. debyyttinsä RSOn johtajankorokkeella tekevät Sir Roger Norrington, Ludovic Morlot ja Vasily Petrenko sekä RSOn kunniakapellimestari Jukka-Pekka Saraste.

Lisäksi RSO tarjoaa yleisölleen laulajamaailman kirkkaimpiin tähtiin kuuluvien sopraano Renée Flemingin ja baritoni Bryn Terfelin erikoiskonsertit yhteistyössä Finlandia-talon ja Fazer konserttitoimiston kanssa.

Pulahdus joutsenlampeen ja Kultakuumetta lapsille ja nuorille

Lapset pääsevät piruettipulahdukselle pienten joutsenten lammikkoon Susanna Haaviston ”Pelleriina Ba Lettipään” johdolla. Lapsille ja nuorille on suunnattu myös keväinen nuorten solistien konsertti sekä Charles Chaplinin rakastettu mykkäelokuva Kultakuume, jonka musiikin RSO soittaa Frank Strobelin johdolla.

Kiertueet kotimaassa ja Euroopassa – matkalla kohti Musiikkitaloa

Elokuussa RSO soittaa yhdellä maailman arvostetuimmista festivaaleista, Edinburghin musiikkijuhlilla, solisteina Juha Uusitalo ja Petra Lang. Kesään kuuluu perinteisesti Helsingin juhlaviikkojen vierailukonsertti, jonka johtaa nuori lahjakkuus Santtu-Matias Rouvali.

Lokakuussa RSO lähtee ensimmäiselle laajalle kotimaan konserttikiertueelleen yli kymmeneen vuoteen. Konserttipaikkakunnat ovat Kokkola, Rovaniemi, Kemijärvi, Kemi ja Oulu. Kiertueen johtaa Sakari Oramo ja solistit ovat klarinetisti Kari Kriikku ja sellisti Marko Ylönen. Sinfoniakonserttien ohella muusikot osallistuvat Rovaniemen Unicef-päivän juhlajumalanpalveluksen musiikkiosuuteen, soittavat konsertteja lapsille ja pitävät mestarikursseja ammattikorkeakouluissa ja konservatorioissa.

Toukokuussa 2011 RSO esiintyy Dortmundin, Zürichin ja Frankfurtin konserttisaleissa Sakari Oramon johdolla. Solistina hurmaa viulisti Patricia Kopatchinskaja.

Alkava kausi on viimeinen ennen orkesterin muuttoa Musiikkitaloon. RSO tarjoaa kuulijoilleen aktiivisesti tietoa talosta ja opastettuja kierroksia rakennustyömaalle. Musiikkitalossa järjestetään avoimet pihajuhlat 4.9.2010.

RSO radiossa ja verkossa

RSOn konsertit lähetetään suorana YLE Radio 1:ssä. Väliajoilla avataan näkökulmia illan ohjelmaan, tavataan esiintyjiä ja pohditaan kulttuurielämän ilmiöitä. Kausisarjoihin kuuluvia konsertteja voi kuunnella suorana orkesterin verkkosivuilla (www.yle.fi/rso). Yleisradion Elävässä arkistossa (www.yle.fi/elavaarkisto) pääsee tutustumaan levyttämättömiin, tuoreisiin kantaesityksiin ja arkistojen aarteisiin.

YLE Teema tarjoaa RSOn musiikkia kotisohvalle kerran kuussa. Kausikortti-ohjelmassa tavataan tähtiä, eläydytään konserttitunnelmaan ja päästään kulissien taakse säveltäjä Osmo Tapio Räihälän ja toimittaja Inari Nuuteron johdattamana.

Sivun alkuun >>

 

Keskustelu käynnissä yhteispohjoismaisesta kulttuuri-tv-kanavasta
16.4.2010

Kuva: Yhteispohjoismaisen tv-kanavan myötä Pohjoismaiden asukkaat saisivat todellisen vaihtoehdon erityisen suurelle amerikkalaiselle tv-ohjelmatarjonnalle, joka hallitsee Pohjoismaiden yleisradiokanavia, Olemic Thommessen sanoo.

Pohjoismaiden asukkaat voivat mahdollisesti alkaa iloita täysin uudesta yhteispohjoismaisesta tv-kanavasta. Pohjoismaiden neuvoston kulttuuri- ja koulutusvaliokunta kiinnittää poliittisen huomion uudestaan ajatukseen viiden Pohjoismaan yhteisestä kulttuurikanavasta. Esikuvana on kaksikielinen ranskalais-saksalainen tv-kanava Arte, joka on kiinnostanut katsojia vuodesta 1992 lähtien sekä Saksassa että Ranskassa.

Pohjoismaiden parlamentaarikot reagoivat nyt siihen, että tv-katsojat toivovat entistä enemmän kulttuuriohjelmia Pohjoismaiden yleisradiokanaville. Pohjoismaiden neuvoston kulttuuri- ja koulutusvaliokunta käynnistää uudelleen keskustelun yhteispohjoismaisesta tv-kanavasta. Ohjelmatarjonnan tulee sopia koko pohjoismaiselle tv-yleisölle ja keskittyä pohjoismaiseen ja eurooppalaiseen kulttuuriin. Uuden tv-kanavan tulee myös tukea pohjoismaista kulttuuri- ja kieliyhteisöä.

– Yhteispohjoismaisen tv-kanavan myötä Pohjoismaiden asukkaat saisivat todellisen vaihtoehdon erityisen suurelle amerikkalaiselle tv-ohjelmatarjonnalle, joka hallitsee Pohjoismaiden yleisradiokanavia. Samalla se voisi olla uusi keino lisätä kiinnostusta pohjoismaista taidetta ja kulttuuria kohtaan ei pelkästään Pohjoismaissa vaan myös niiden ulkopuolella, Pohjoismaiden neuvoston kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan jäsen Olemic Thommessen selittää.

Valiokunta painottaa, että yhteispohjoismaisen tv-kanavan idea tulee nähdä palveluna katsojille sekä kansallisten yleisradiokanavian täydennyksenä. Kyseessä on pelkkä välityskanava eikä se siis toimi itse sisällön tuottajana. Tv-tuotantojen ja varsinaisten yhteistuotantojen parissa toimitaan yhdessä jo nykyisen pohjoismaisen elokuva- ja tv-yhteistyön puitteissa.

Pohjoismaiden neuvoston kulttuuri- ja koulutusvaliokunta haluaa ensi vaiheessa käynnistää uudelleen keskustelun yhteisestä kanavasta:

– Ajatus yhteispohjoismaisista tv-ratkaisuista on ollut esillä aiemminkin. Joka kerta se on hylätty perustelemalla, että tv-katsojien mieltymykset ovat erilaisia eri Pohjoismaissa. Tekniikan kehittymisen myötä puite-ehdot ovat nykyään kuitenkin täysin erilaiset. Tekniikan kannalta verkkopohjaisessa tv-portaalissa on mahdollista sopeuttaa ohjelmatarjontaa eri maille ja katsojille, Olemic Thommessen toteaa.

Kulttuuri- ja koulutusvaliokunta pitää Pohjoismaiden neuvoston kokousten aikana 14. huhtikuuta seminaarin pohjoismaisen yleisradioyhteistyön tulevaisuudesta. Tilaisuudessa parlamentaarikot pohtivat mahdollisuuksia luoda uusi yhteispohjoismainen kulttuurikanava, jonka esikuvana olisi ranskalais-saksalainen kulttuurikanava Arte.

Sivun alkuun >>

Onko antiikki tämän päivän trendi?
7.1.2010

Kuva: Tavaroita, joilla on tarinansa

Kestävän kulutuksen ja pysyvyyden arvostaminen on lisännyt antiikin suosiota myös Suomessa, ja monessa kodissa jokin huonekalu tai esine saattaa olla tuplasti omistajiensa ikäinen. Reissussa rähjääntyneet antiikkiesineet toimivat modernissakin sisustuksessa ”rappioromanttisina” yksityiskohtina.

Antiikki ei ole enää vain pienten eliittipiirien harrastus, vaan yhä useampi sisustaja haluaa hankkia kotiinsa jotakin menneiltä vuosikymmeniltä. Antiikkisia yksityiskohtia löytyy nykyään jo lähes joka kodista.

- Parikymmentä vuotta sitten antiikin ostaminen oli vähän pikkuporvarillista ja ostajat olivat päälle kuusikymppisiä pariskuntia. Nykyään asiakkaiden iästä on kuitenkin tipahtanut kolmekymmentä vuotta pois, sillä monet nuoret parit haluavat antiikkia esimerkiksi ensimmäiseen omistusasuntoonsa, kertoo pitkän linjan antiikkikauppias Janne Ylönen, joka luotsaa Hollolassa Fasetti-antiikkimyymälää.

Vaikka antiikki mielletäänkin kalliiksi, taantuma ei ole saanut ostajia kiristämään kukkaronnyörejään. Päinvastoin, antiikin suosio on kasvanut, sillä hankalampina aikoina ihmiset turvautuvat pysyviin asioihin.

- Suomalaiset haluavat tänä päivänä ostaa tuotteita, joilla on pysyvämpää arvoa. Pitkäikäisyyttä ja kestävää kulutusta arvostetaan. Esimerkiksi perheen lapsille saatetaan ostaa opiskelija-asuntoon kirjoituslipasto tai astiakaappi, joka kestää aikaa. Myöskään mielikuva antiikin hintavuudesta ei pidä täysin paikkaansa, vaan esimerkiksi kirpputoreillakin on monesti kalliimpaa.

Kunnostusta omin käsin

Kuva: Janne Ylönen, Antiikkikeskus Fasetti

Suomessa antiikiksi lasketaan yli 50 vuotta vanhat tavarat. Esimerkiksi Ylösen luotsaama antiikkimyymälä ostaa tuotteensa muun muassa kuolinpesistä, perikunnilta sekä yksityisiltä ihmisiltä. Paljon esineitä ja huonekaluja kootaan myös vanhoista maataloista, joiden vinteillä saattaa Ylösen mukaan olla hautautuneena varsinaisia aarteita.

- Kun tavaroilla alkaa olla ikää useampi vuosikymmen, ne eivät välttämättä ole enää hyvässä kunnossa. Esimerkiksi meillä kunnostetaan paljon kalusteita ennen myyntiä, mutta nykyään yhä useampi asiakas haluaa entisöidä ostoksensa itse. Saattaa johtua osittain taantumasta, että ihmisillä on enemmän aikaa ja viitseliäisyyttä käyttää kunnostamiseen omia taitojaan: kädentaitoja ja itse tekemistä arvostetaan nyt enemmän.

Kaikkia kalusteita ja esineitä ei kuitenkaan kunnosteta entiseen loistoonsa, vaan niiden annetaan jäädä ”käytetyn näköisiksi”.

- Osa antiikin ostajista pitää niin sanotusta rappioromantiikasta ja haluaa esineiden näyttävän vähän rähjäisiltä niin, että melkeinpä hämähäkinseititkin pitää jättää paikoilleen, Ylönen nauraa.

Antiikki sopii joka kotiin

Suuressa osassa sisustuslehtiä annetaan tänä päivänä neuvoja, miten vanhoja huonekaluja ja esineitä voi kunnostaa, ja miten ne sovitetaan kauniisti yhteen muun sisustuksen kanssa. Voiko antiikin sanoa olevan tämän päivän trendi?
- Jaa-a, hyvä kysymys. Itse en koe sen olevan trendikästä, mutta toiset kokevat. Osa antiikkia ostavista tuntee saavansa samalla muutakin kuin sen tavaran tai huonekalun: statusta, hyväksyntää tai trendikkyyttä. Ei siinäkään ole mitään vikaa, antiikkikauppias Janne Ylönen pohtii.

Vanhoja kalusteita ja esineitä saatetaan helposti pitää vaikeina yhdistettävinä modernin sisustuksen kanssa. Ylönen vakuuttaa kuitenkin, että antiikki sopii kaikkiin koteihin, kunhan esineet tai kalusteet valitaan tarkasti. Hänen kokemuksensa mukaan suomalaiset osaavat ”käyttää” antiikkia rohkeasti, ja hyödyntää vastakohtia sisustuksessa.

- En missään nimessä tyrmää uusia tuotteita, vaikka myynkin antiikkia, vaan olen itsekin sisustanut kotini kohtalaisen modernisti. Antiikilla ei ole tarkoitus täyttää koko kotia museotyyliin, vaan uutta ja vanhaa voi yhdistää. Esimerkiksi antiikkinen lipasto tai rokokoo-peili sopii hienosti ultramoderniin kaupunkikotiin.

Lähde: Fasetti Oy

Sivun alkuun >>

 

Oopperalaulaja Johann Tillin konsertti suomalaisella merimieskirkolla
24.11.2009

Kuvassa vasemmalta oikealle: Oopperalaulaja Johann Tilli, taidemaalari Sandra Steffen, kukkia antamassa Hampurin suomalaisen merimieskirkon sosiaalikuraattori Ritva Lehmann ja Suomi-koululainen, soittaja Xenia Prüfer. Oikealla kuulijoiden joukossa Suomen pääkonsuli Erja Tikka Hampurista.

Suomalaisilla on paljon, mistä on syytä olla ylpeä. Sen voi todeta - kerran taas - esimerkiksi oopperalaulaja Johann Tillin konsertissa Hampurin suomalaisella merimieskirkolla joulun alla. Laulajan sekä samanaikaisen taidenäyttelyn taiteilijan Sandra Steffenin toivotti Suomen pääkonsuli Erja Tikka tervetulleiksi.

Johann Tilli on Hampurin valtionoopperasta kaupunkilaisille vanha tuttu, sittemmin hän lauloi Düsseldorfin ja Dresdenin oopperoissa ja häntä on nähty ja kuultu kaikilla merkittävillä Keski-Euroopan oopperalavoilla Berliinistä Madridiin. Syntynyt hän on Kerimäellä ja opiskellut mm. Sibelius-Akatemiassa. Vuonna 1987 hän voitti Lappeenrannan laulukilpailun toisen palkinnon, mikä edisti uraa. Laulajan työ vaatii monipuolisuutta, hellittämätöntä sisua, kielitajua ja muistia. Tilli on myös taitava pianisti, mikä on laulajalle hyväksi, ja säveltää.

Johann Tilli on bassolaulaja, jota säesti konsertissa pianisti Jörg Duda. Tillin ohjelmaan kuului Carl Loewen Liederkranz für eine Bassstimme (Op 145), Hugo Wolfin Michelangelo-lauluja sekä Jörg Dudan Puun rukous (Op. 43 No 4, Lassi Nummi) sekä kantaesitys Natura Finlandiae Op. 55c (Lassi Nummen runon mukaan). Siitä yleisölle oli jaettu sekä suomen- että saksankielinen teksti.

Konsertin toinen osa muodostui Toivo Kuulan eteläpohjalaisista kansanlauluista, joiden aikana kuulijat olivat ilmeisesti täysin omissa aatoksissaan ”kaukana poissa”
- eli kotimaassa. Johann Tillin keskustellessa kukituksen jälkeen kuulijain kanssa sanoikin joku laulujen aikana ”kärsineensä koti-ikävää”. ”Silloin konsertti onnistui”, kuulin laulajan toteavan.

Ulkomailla laulavat lukuisat taiteilijat Suomea maailmankartalle. Suomessa on yksi oopperatalo, Saksassa sata, joten työtä riittää siellä lahjakkaille ulkomaisille laulajille. Uurastaa heidän täytyykin, sillä menestys ei tule helpolla. Meidän ”kolme bassoamme” Tilli, Salminen ja Ryhänen ovat kuuluja upeista yhteiskonserteistaan.

Hampurin oopperan historia alkoi vuonna 1678. Aino Acktesta alkaen siellä on työskennellyt mitä melkoisin määrä suomalaislaulajia. Yksi rakastetuimmista oli Martti Talvela, ja hyvin pidetty myös Tom Krause. Laulajamme tekevät merkittävää kulttuurityötä ulkomailla Suomen hyväksi.

Merimieskirkon taideillassa oli yleisöllä kylliksi aikaa uppoutua maalauksiin ennen ja jälkeen konsertin. Hampurin suomalainen merimieskirkko on suomalaisille kirkollisen toiminnan lisäksi kulttuurikeskus.

Hampuri 2009

Teksti ja kuva: Kaarina Dehls

Sivun alkuun >>

 

50. Hanseboot -venenäyttely Hampurissa
10.11.2009

Kuva: SWAN 60 Hampurin 50. venejuhlamessuilla oli uudessa suurhallissa edustavasti näkyvillä, ja nimenomaan uudet suuret purjeveneet olivat asiantuntevan yleisön kiinnostuksen kohde. Tämäkin vene oli jo myyty.

Suomalainen veneenrakennustaito oli Saksassa kerran taas esillä: Oy Nautor Ab:n SWAN-purjevene nimeltä Emma oli Hampurin 50. kansainvälisten venemessujen tähti tuhannen veneen joukossa viikon ajan. Tämä 18,85 metrin pituinen SWAN 60 oli uljaasti esillä uudessa suurhallissa. Kysymyksessä oli Swan 60:n ensiesittely maailmassa. Ulkosatamassa Elbe-joella voivat kävijät ihailla SWAN-66-venettä, jolla on pituutta 20,12 m. V eneet on kuljetettu öiseen aikaan rekoilla maaseudun ja kaupungin läpi keskustaan.

Edullinen sijainti Itä- ja Pohjanmeren lähellä houkuttelee laatutietoisia asiakkaita koko Euroopasta, tänä vuonna 95.000 kävijää, joista 92 % on aktiivisia vesiurheilijoita. Eniten heitä kiinnosti purjehdus, ja purjehtijoille olikin esillä paljon valinnanvaraa.

Laman aallonpohja venemyynnissä on ohitse, totesi messujohtaja Bernd Aufderheide. Ostajien kiinnostus suuriin veneisiin kuten esilläoleviin Swan-veneisiin on lisääntynyt, kertoi messuilla John Welding, Nautorin edustaja firmasta Flensburger Yachtservice.

Näyttelyyn osallistui 700 näytteillepanijaa 30 eri maasta, 66.000 neliön alueella
yhdeksässä hallissa, ulkona ja vesillä. Uutta messuilla oli kaksi eri näyttelypaikkaa Elbe-joella. Hampurin venemessuja nimitetään venenäyttelyiden äidiksi, ja vesilläliikkujat luottavat pohjoissaksalaisten monipuoliseen asiantuntemukseen alalla. Aivan omaa luokkaansa oleva, tasokas Hanseboot venenäyttelyiden joukossa on myös enemmän kuin alan näyteikkuna, se on vesiurheilijain keskeinen tapaamispaikka. Siellä ovat sekä klassiset venemallit että nykyaikaisimmat uutuusveneet, veneily- ja sukellusvarusteet, lisätarvikkeet, on moottoreita, mastoja, purjeita, vesiurheilumuotia, alan kirjallisuutta. Näyttely oli päivittäin tunnin kauemmin avoinna kuin viimeksi eli klo 19 asti.

Suomalaisia Swan-veneitä nimitetään merten Rolls Royceksi, kertoo messukeskuksen lehdistötiedote, ja lisäksi, että Nautor Oy on ollut aina aikaansa edellä niin purjeveneiden suunnittelussa kuin rakentamisessa ynnä designissä. Uusimmat Swan-veneet ovat ulkoiselta olemukseltaan sulavalinjaisia ja nykyaikaisia, ja Swan 60:n purjepinta-ala on 219 neliömetriä, mikä merkitsee melkoista nopeutta. Sisustus on ylellinen, sillä veneenrakennuksessa vaativat asiakkaat nykyään myös mukavuutta eli haluavat samaa asumistasoa kuin kotona. Tyylikästä jättivenettä katsellessaan lyövät purjehtijain sydämet tiheään tahtiin, totesi lehdistö, joka mainitsi erityisesti Swan-veneet.

Suomesta oli niinikään tasokkaita AMT-, Bella-, Finngulf-, Degerö- ja Terhi-veneitä näytteillä. .Suomalaisilla on kokeneina vesilläliikkujina hyvä maine turvallisten veneiden rakentajina eli laatu on valttia. Suomalaiset veneet ulkomailla eivät kerro ainoastaan suomalaisesta laatutyöstä, vaan myös ylipäänsä maasta nimeltä Finland kaukana pohjoisessa.

Perinteiset venemessut onnistuivat 50. juhlanäyttelynä Hampurissa. Seuraavat venemessut ovat siellä 30.10. – 7.11.2010. Tervetuloa taas SWAN!

Teksti Kaarina Dehls
Kuvat Eike Dehls

Sivun alkuun >>

 

Suomalainen ja saksalainen suurmies - Friedrich Pacius

Suomen pääkonsuli Erja Tikka pitämässä avajaispuhetta Hampurin Raatihuoneella Fredrik Paciuksen näyttelyssä.

Saksalainen suurmies Friedrich Pacius (1809 – 1891) on ollut synnyinmaassaan tuntematon suuruus. Se ei ole hämmästyttävää, sillä hän lähti kotikaupungistaan Hampurista 19-vuotiaana saatuaan Tukholman hovikapellin viulistin paikan. Jo vuonna 1834 hänet nimitettiin 25-vuotiaana säveltäjänä ja viulistina Helsingin yliopiston musiikkipäällikön virkaan, johon oli etsitty pätevää henkilöä.

Hampurin Raatihuoneella Fredrik Paciuksen saksan- ja suomenkielisestä näyttelystä informaatiota Paciuksen koulusta, nimi koulun matrikkelista sekä Paciuksen muistolaatta yhdessä esittelypylväässä.

Juhlavuoden 2009 kunniaksi avasi Suomen pääkonsuli Erja Tikka Hampurin Raatihuoneella tasokkaan näyttelyn Paciuksen elämästä, toiminnasta ja sävellystuotannosta. Raatihuoneelta näyttely siirtyi Hampurin musiikki- ja teatterikorkeakouluun, missä organisoitiin Pacius-seminaari. Näyttelyn ovat järjestäneet Suomen pääkonsulaatti ja Hampurin kaupunki.

Friedrich Pacius syntyi musikaaliseen kauppiasperheeseen, joka kävi kauppaa viinien kanssa. Koska poika oli hyvä oppilas, sijoitti isä hänet ns. ”oppineiden kouluun” Johanneumiin, joka on perustettu 1529. Vaikka isä toivoi musikaalisesta Friedrichistä kauppiasta, ei toive täyttynyt, vaan hän sai taiteellisten taipumustensa perusteella vankan musiikkikoulutuksen Saksassa lahjakkaiden opettajien Louis Spohrin ja Moritz Hautpmannin johdolla. Friedrich opiskeli kaukana kotoa Kasselissa ahkerasti ja oppi soittamaan useita instrumentteja. Vuonna 1826 hän sävelsi ensimmäiset laulunsa ja ensikonsertti oli Hampurin viereisessä Altonassa, joka oli silloin Tanskaa.

Helsingissä Friedrich, sittemmin Fredrik, sai tehtäväkseen järjestää suomalaista musiikkielämää keskieurooppalaisen mallin mukaisesti. Hän perusti kuoroja, orkesterin ja sävelsi useita kuoroteoksia sekä 1852 Suomen ensimmäisen oopperan ”Kaarle-kuninkaan metsästys” Sakari Topeliuksen ruotsinkielisiin sanoihin. Ensimmäisen suomenkielisen oopperan, Oscar Merikannon säveltämän ”Pohjan neidon” kalevalamittaisen libreton kirjoitti runoilija Antti Rytkönen; ooppera valmistui 1898. Pacius sävelsi vielä oopperat Kypron prinsessa ja Loreley.

Paciuksen 1852 säveltämä Suomen ensimmäinen ooppera Kaarle-kuninkaan metsästys, valokuvattu Paciuksen Johanneum-koulussa.

Fredrik Pacius oli ahkera: viulisti, kamarimuusikko, kapellimestari, säveltäjä ja hän soitti solistina konserteissa. Hän loi myös perustan suomalaiselle musiikkikoulutukselle. Ystäväpiiriin kuuluivat Lönnrot, Snellman, Runeberg, Topelius. Hänen kuorossaan lauloi valtioneuvos Martin, jonka Nina-tyttärestä tuli 1842 Paciuksen vaimo. Heille syntyivät lapset Eduard, Maria, Jenny ja Olga, kaikki musikaalisia. Aikaa myöten haki Pacius vielä äitinsä ja veljensä Suomeen.

Paciuksen työpanos oli valtava ja hän saikin kunnianimen ”Suomen musiikin isä”. Tunnetuin suomalaisille hänen sävellyksistään lienee Suomen kansallislaulu Maamme.

Kun ylioppilaat saivat pitkän kieltokauden jälkeen viettää Helsingissä Kumtähden kentällä 13.5.1848 perinteistä kevätjuhlaansa, pyydettiin Paciukselta neljä päivää aikaisemmin sävellystä isänmaa-lauluun Vänrikki Stoolin tarinoista. Laulajat ja soittajat opiskelivat laulun nopeasti ensiesitystä varten. Laulun aikana nousi Suomen lippu ensi kertaa 40 vuoden jälkeen kentällä salkoon. Tunnelma oli riemuisa ja laulu oli esitettävä useita kertoja uudelleen. Suomen kansallishymni Maamme-laulu oli syntynyt. Runebergin sanat suomensi runoilija Paavo Cajander (1846 – 1913). Paciuksen hautajaisissa 1891 lauloi 150 opiskelijaa Suomen kansallislaulun.

Pääkonsuli Tikka mainitsi, että säveltäjä Pacius ei varmasti aikoinaan voinut kuvitella näyttelyä hänestä ja elämäntyöstään Raatihuoneella, lähellä hänen kotiaan Hampurin keskustassa. Keväällä 2009 kiinnitettiin lähistölle muistolaatta Paciuksen 200. syntymäpäivän kunniaksi. Edelleen kertoi pääkonsuli Tikka Paciuksen kirjeistä käyvän ilmi, että häntä vaivasi koti-ikävä, vaikka elinolosuhteet silloisessa pienessä Helsingissä olivat hyvät. Paciuksen koulussa Johanneumissa on niinikään hänen muistolaattansa, jonka lahjoitti koulun entinen oppilas ja Paciuksen ”jälleenlöytäjä” opettaja Hans-Wolfgang Ebeling. Hampurin Eimsbüttelin kaupunginosassa on myös Paciusweg-katu.

Pacius-näyttelyn ja -seminaarin kautta välittyi Suomen kulttuurin tunnettuus Saksassa jälleen kerran askeleen eteenpäin, eikä edustavampaa paikkaa näyttelylle ole kuin kaupungintalo-raatihuone. Paciuksen aloittamaa työtä Suomessa oli muiden säveltäjien hyvä jatkaa. Tämä musikaalinen silta maittemme välillä on myös esimerkki siitä, miten pitkäaikaisia kulttuuriyhteyksiä Suomella ja Saksalla on.

Hampuri 2009

Teksti Kaarina Dehls
Kuvat Eike Dehls

Sivun alkuun >>

 

Interiöörikonservaattoriopiskelija Nanna Kymäläinen ja rakennuskonservaattoriopiskelija Katariina Sommarberg puhdistavat ruokasalin boordia wishup-kumilla. Kuva: Kerttuli Hoppa

Urajärven kartanomuseon kunto kohenee vähitellen
15.9.2009

Museovirasto on kesällä 2009 jatkanut kunnostus- ja konservointitöitä Urajärven kartanomuseossa Asikkalassa. Työt alkoivat syksyllä 2008. Paljon on jo tehty, mutta laaja ja perusteellinen kunnostusprojekti jatkuu vielä pari vuotta. Näillä näkymin museo avataan yleisölle vuonna 2012.

Urajärven kartano on yksi Suomen vanhimmista kartanomuseoista. Kartano avattiin yleisölle vuonna 1928. Museoviraston omistukseen se tuli vuonna 1986. Kartanon tärkeimmät museorakennukset ovat päärakennus vuodelta 1806/1839, vanha päärakennus 1780-1790 -luvulta ja aittarivi 1800-luvun puolivälistä. Kaikki rakennukset vaativat jonkinasteista korjausta.

Vanhan museon hormeja tutkitaan. Kuva: Marja Ivars

Kunnostusprojektiin sisältyy lukuisia tutkimuksia ja selvityksiä sekä monenlaista dokumentointia. Sisätilojen kunnostus- ja konservointityön perustaksi on tehty mm. rakennusosa- ja pintatutkimus. Rakennushistoriallinen selvitys on työn alla. Projektin aikana kunnostetaan uusia tiloja museokäyttöön, parannetaan ulko- ja sisätilojen saavutettavuutta sekä järjestetään museoesineille asianmukaiset varasto- ja huoltotilat. Päärakennuksen katto uusittiin syksyllä 2008. Kesällä 2009 tehtiin maakellarin pärekatto ja rantamajan kuisti.

Konservaattoriopiskelijatkin pääsivät töihin

Oleellinen osa kunnostusprojektia on museoesineiden konservointi. Syyskuussa 2009 projektiin osallistuu myös 25 historiallisten interiöörien ja huonekalujen konservoinnin suuntautumisvaihtoehtojen opiskelijaa Metropolia Ammattikorkeakoulusta. He työskentelevät ammattikorkeakoulun asiantuntijalehtorin ja Museoviraston asiantuntijoiden yhteisessä ohjauksessa.

Historiallisten interiöörien suuntautumisvaihtoehdon viimeisen opiskeluvuotensa aloittaneet opiskelijat keskittyvät Urajärven kartanon sisätilojen pintojen puhdistukseen ja korjaukseen. Työlistalla on likaantuneiden tapettipintojen puhdistusta, vaurioituneiden tapettipintojenpaikkausta sekä pinkopahvienkiristämistä. Tämän lisäksi opiskelijat miettivät ja tutkivat Urajärven kartanomuseon näyttelytoimintaa sekä ideoivat mahdollisia uudistuksia näyttelyyn.

Maakellarin pärekatto uusittiin kesällä 2009. Rakennuskonservaattoriopiskelija Katariina Sommarberg ja Pekka Jäkälä naulaavat pärekattoa. Kuva: Kerttuli Hoppa

Huonekalukonservoinnin toisen vuoden opiskelijoiden tehtävä Urajärvellä keskittyy ajokalujen (rekiä ja vaunuja) konservointidokumentointiin, vauriokartoitukseen ja alustavaan puhdistukseen. Työ jatkuu ensi kevään aikana Kansallismuseon tiloissa. Ajokalujen lisäksi opiskelijat kartoittavat kartanon isojen maalattujen huonekalujen vaurioita ja suunnittelevat yhteistyössä Kansallismuseon edustajien kanssa mahdolliset jatkotoimet.

Tiedot esineistä, arkistoista ja kirjoista sähköiseen järjestelmään

Kaikki kartanomuseon esineet luetteloidaan ja tiedot viedään Museoviraston sähköiseen kokoelmanhallintajärjestelmään Muskettiin. Näyttelytilojen inventointiluettelot on jo tarkistettu ja kartanon laaja kirjakokoelma luetteloitu. Myös Museoviraston tiloissa Helsingissä sijaitseva kartanon arkisto järjestetään ja valokuvat digitoidaan ja luetteloidaan sähköiseen järjestelmään.

Lähde: Museovirasto

 

 

 

Helsingin tuomiokirkon keskitorni maalataan
20.8.2009

Helsingin tuomiokirkon keskitorni maalataan. Työt alkavat maalaustelineiden rakentamisella maanantaina 24. syyskuuta. Edellisestä peruskorjauksesta on kulunut yli kymmenen vuotta, joten nyt on aika tehdä vuosittaisia huoltoja ja korjauksia suurempi maalaustyö.

Maalaustyöt tehdään telineiltä säältä suojassa, eivätkä työt vaikuta kirkon käyttöön. Huoltomaalaus kattaa keskitornin eteläsivun rappauspintojen kalkkimaalauksen ja kipsikoristeiden kunnostuksen. Keskitornin ristin kultaus tarkistetaan, ja sitä tarvittaessa korjataan samassa yhteydessä. Työt kestävät arviolta kolme kuukautta.

Helsingin tuomiokirkko on valmistunut vuonna 1852, ja se toimii Helsingin hiippakunnan pääkirkkona, piispan kirkkona ja Helsingin evankelis-luterilaisen seurakuntayhtymän pääkirkkona. Kirkko on myös laajassa valtiollisessa ja yliopistollisessa juhlakäytössä. Tuomiokirkko ympäristöineen onkin pidettävä sen arkkitehtonista arvoa vastaavassa asussa. Kaikissa korjauksissa on kunnioittava rakennuksen historiaa.

Helsingin tuomiokirkkoa restaurointiin ja korjattiin vuosina 1996–1997. Tuolloin kirkkosalin ja kryptan osittaisen kunnostuksen lisäksi korjattiin julkisivut ja vesikatot sekä niihin liittyvät koristeet ja apostoliveistokset. Tähän sisältyi myös keskitornin kalkkimaalaus ja kipsikoristeiden korjaus. Suurimman rasituksen alaisina olevat rakennuksen osat ovat kuitenkin vuosien saatossa kuluneet, ja osa kipsikoristeista on vaurioitunut rankkojen sääolosuhteiden vuoksi.

Arvorakennuksen korjauksiin on kiinnitettävä erityistä huomiota. Keskitornin huoltomaalaustyöt on tilattu Liehunen Oy:ltä, joka on aiemminkin ollut tekemässä muita Helsingin tuomiokirkon kalkkimaalausten huoltomaalauksia. Rappauspintojen maalauksessa on konsultoitu professori Vilhelm Helanderia, ja konsultoinnin pohjalta on päädytty käyttämään perinteisiä kalkkimaaleja. Lisäksi hankkeen asiantuntijana toimii rakennuskonservaattori Pentti Pietarila.

Helsingin seurakuntayhtymän tavoitteena on teettää jokaisessa kirkossa sen rakenteiden edellyttämiä vuosikorjauksia, jotta varsinaista peruskorjausväliä voidaan pidentää. Näin vaalitaan rakennusten kuntoa, säästytään ikäviltä yllätyksiltä ja taataan rakennusten käytettävyys. Helsingin tuomiokirkko on kulttuurihistoriallinen arvorakennus ja koko Helsingin vertauskuva, joten se halutaan jatkossakin säilyttää rakennuksena, josta jokainen helsinkiläinen voi olla ylpeä.

Kuva: Harri Hemmilä

Sivun alkuun >>

 

Suomalainen perhe - uusi verkkonäyttely on avautunut Kansallismuseon kotisivulla
21.7.2009

Julkisuudessa on viime aikoina keskusteltu perhekäsitteestä ja siitä, keiden
nykyisin katsotaan kuuluvan perheeseen. Museoiden kokoelmat kertovat
selvästi, että nykymuotoinen perhe - isä, äiti ja lapset - on Suomessakin
varsin uusi ilmiö.

Kansallismuseon verkkosivuille on avattu 12 kuvan verkkonäyttely, joka
koostuu Museoviraston kuva-arkiston kansatieteellisten ja historiallisten
kokoelmien kuvista. Näissä isovanhemmat osallistuvat perheiden arkeen monin
eri tavoin. Valokuvat ovat 1800-luvun lopulta ja 1900-luvulta.

Kuva: Entinen metsänvartija Antti Eronen ja vaimonsa Kaisa sekä pojantyttäret Mirja ja Elsa, Ilomantsi, Kuolismaa.
Museoviraston kuva-arkisto, Tyyni Vahter 1927.

 

Näyttely avautuu tästä linkistä:

http://www.nba.fi/fi/skm_vaihtuvat_nayttelyt/perhe

Sivun alkuun >>

 

Taidekeskus Salmelasta kehittynyt yksi maamme kulttuurikesän vetovoimaisimmista kohteista
10.6.2009

Maaherra Pirjo Ala-Kapeen tervehdys Taidekeskus Salmelan 20 kesää -juhlavuoden avajaisissa 6.6.2009

Taidekeskus Salmela on Mäntyharjun helmi ja yksi maamme kulttuurikesän vetovoimaisimmista kohteista. Salmelan lumo perustuu tämän paikan kulttuuriperinnön aitoon kunnioittamiseen ja vaalimiseen. Koko aluetta on kehitetty luonnon ja rakennetun vanhan kultturiympäristön ehdoilla. Taidekeskus Salmelassa ja tässä vanhassa kauniissa kirkonkylässä elää vahvana paikan henki, jonka voi aistia kaikessa. Tämän paikan hyvä henki innostaa luovuuteen. Juuri siksi täällä viihtyvät taiteilijat ja kaikki kulttuuria rakastavat ihmiset.

Tuomas Hoikkala, Esko Saastamoinen ja Jari-Pekka Tyyskä tekivät 20 vuotta sitten rohkean päätöksen ryhtyessään kehittämään Salmelaa taidekeskukseksi. Epäilijöitä kyllä oli riittävästi. Hankkeen toteuttamisessa tarvittiinkin poikkeuksellisen paljon intoa, rakkautta kulttuuriin, uskallusta, rohkeutta ja luovuutta sekä myös kunnianhimoinen näky siitä, millaisia mahdollisuuksia alueen ainutlaatuisen kaunis luonto, Suomen toiseksi suurin mahtava puukirkko ja tunnelmallinen miljöö jyhkeine vanhoine rakennuksineen tarjoaisi kulttuurille.

Merkille pantavaa on, että eri alojen taiteilijat ottivat Salmelan heti alusta asti omakseen. Sen ainutkertaisuus ymmärrettiin. Esko Tirronen, Kimmo Kaivanto, Ulla Rantanen, Mauri Faven, Laila Pullinen ja Reino Hietanen, Taru Valjakka ja Tauno Äikää sekä Tuomas Hoikkala ja Kalevi Kiviniemi olivat ensimmäisen Salmelan kesän 1990 nimekkäät taitelijat. Myös yleisö ihastui paikan aitouteen ja kauneuteen sekä korkeatasoiseen kultturitarjontaan. Maamme suosituimpien vapaa-ajan kuntien joukkoon kuuluva Mäntyharju alkoi 1990-luvulla loistaa kesäisin myös monipuolisen kulttuurinsa ansiosta.

Korkea taso on ollut koko ajan Salmelan tavaramerkki kuten myös nuorten taiteilijoiden uran tukeminen, mikä näkyy Merikanto-laulukilpailuissa ja residenssitoiminnassa, joka alkoi jo vuonna 1993. Tämän toiminta on erittäin tärkeää, sillä nuoret taiteilijat tarvitsevat kannustusta. Salmelan kaltainen luova ympäristö ja yhteisö ovat innostavia. Olemme saaneet sitten kesäisin nauttia näyttelyissä työn tuloksista. Nuorten taitelijoiden tuotanto on aina ollut erityisen mielenkiinnon kohteena.

Salmela on 20 vuoden ajan kehittynyt kauniiksi ja harmoniseksi, rakkaudella vaalituksi kultturikeskukseksi. Kiitokset ja onnittelut koko Salmelan henkilökunnalle ja tukijoille. Myös toiminnanjohtaja Tuomas Hoikkala on tehnyt poikkeuksellisen suururakan ja onnistunut hyvin, mistä häntä on syytä kiittää ja onnitella. Salmelan kesien taiteilijat sekä Mäntyharjun kunta ja seurakunta ansaitsevat myös lämpimät kiitokset. Tästä monien toimijoiden yhteistyöstä on 20 vuoden aikana kehittynyt yksi Suomen kauneimmista kulttuurimiljöistä ja yksi suosituimmista kesäisistä kultturitapahtumista.

Kuvat: Pekka Mäkinen (Salmela) ja Matti Lehto (Postitalo)

 

Sivun alkuun >>

 

Sibeliuksen syntymäkodin musiikkituokiot 2009
28.5.2009

Sibeliuksen syntymäkodissa tunnelmoidaan jälleen musiikkimatineoissa, kun kesäsunnuntaisin nautitaan Sibeliuksen musiikista nuorten muusikoiden esittämänä. Vastikään restauroitu museo tarjoaa entistä hienommat ja kodikkaammat puitteet konserteille. Hämeenlinnassa olivat suosittuja kotikonsertit, joihin kokoonnuttiin kuuntelemaan elävää musiikkia, ja nyt tähän tunnelmaan on mahdollista päästä Sibeliuksen syntymäkodissa.

Konsertit alkavat tänä kesänä 31.5. ja niitä järjestetään sunnuntaisin 30.8. saakka lukuun ottamatta juhannusaikaa 21.6. sekä 12.7., jolloin kotimuseossa järjestetään LinnaJazz-festivaalin ohjelmaa. Konsertit alkavat klo 14.00 ja kestävät noin 30 minuuttia. Esityksiä pääsee seuraamaan museon normaalilla pääsymaksulla. Konsertit järjestää Hämeenlinnan Sibelius-Seura yhteistyössä Hämeenlinnan kaupungin historiallisen museon ja Sibelius-opiston kanssa. Sibelius-Seura on saanut konserttisarjan järjestelyihin tukea Hämeenlinnan kaupungilta.

Konsertit tarjoavat nuorille hämeenlinnalaisille muusikoille mahdollisuuden hankkia esiintymiskokemusta. Monet esiintyjistä ovat musiikkiopiston nykyisiä tai entisiä opiskelijoita. Nämä pienimuotoiset konsertit koostuvat Sibeliuksen sävellyksistä, minkä lisäksi soittajat myös kertovat esittämiensä kappaleiden taustoista. Sunnuntaimatineoiden yhteydessä on myös mahdollista tukea nuorten muusikoiden opintoja lahjoituksien turvin.

 

Peilien historiaa esillä Hämeenlinnan kaupungin historiallisessa museossa
15.5.2009

Hämeenlinnan kaupungin historiallisessa museossa on esillä peilejä menneiltä vuosisadoilta. Kauniit rokokoopeilit sekä käytännölliset peilit 1900-luvulta heijastavat omaa aikaansa. Peilien menneisyys on loistokas. Palatseja ja Versaillesia ei voisi kuvitellakaan ilman kauniita peilejä. Peilit tuovat avaruuden tuntua ja valoa pieniin huoneisiin ja suuret huoneet saadaan niiden avulla vaikuttamaan valtavilta. Peilit olivat menneisyydessä statussymboleja, joista maksettiin huomattavia summia. Erään tarinan mukaan kreivitär myi maatilansa hankkiakseen peilin. Peilien merkitys nykyään on muuttunut; kalliista ylellisyysesineestä on tullut joka paikan arkiesine, ilman hohdokkuutta tai arvokkuutta.

Ensimmäiset peilit ovat olleet vulkaanisen lasin kappaleita mutta metallipeilejä on tehty jo yli 3000 vuotta. Kuparista, tinasta, pronssista ja hopeasta on kiillottamalla saatu peilejä, jotka ovat heijastaneet kuvajaisen tarkasti. Peilit evät menneet rikki, kunhan niiden pinta ei naarmuuntunut tai tummunut. Silloinkin peili hiottiin uudestaan. Nykyisen kaltainen lasipeili on suhteellisen uusi keksintö. Ensimmäiset pienet peilit keksittiin 100 eaa., mutta lasipeilien valmistus alkoi Euroopassa 1200 luvulla. Tekniikka kehittyi 1400-luvulla ja venetsialaiset pitivät peilien teon salaisuuden itsellään, kunnes ranskalaiset mursivat sen teollisuusvakoilun avulla 1600-luvulla. Venetsialaiset yrittivät pitää peilien teon monopolin itsellään lahjoen ja uhkaillen peilintekijöitä. Kuitenkin ranskalaiset mursivat vaikeuksien jälkeen monopolin ja 1700-luvulla peilitehtaita oli koko Euroopassa, myös Ruotsissa. 1800-luvulla peilin teon tekniikka kehittyi ja peilien sarjatuotanto alkoi, samoin peilin hinta halpeni. Vasta 1900-luvulla peileistä tuli tavanomaisia, joka kodin esineitä.

Peileihin liittyy paljon uskomuksia ja taikaa. Peilin on uskottu paljastavan salassa pidettyjä asioita ja näyttävän tulevaisuuden. Peilin kautta on uskottu pääsevän sisään toiseen maailmaan. Peileistä kuvastuva todellisuus on toinen todellisuus, samanlainen ja erilainen kuin se missä me olemme. Peilit valehtelevat ja toisaalta paljastavat totuuden. Peili on turhamaisuuden ja itsekeskeisyyden symboli. Peili on itsetutkiskelun väline: "katso itseäsi peilistä". Peili antaa mahdollisuuden muutokseen, sen avulla voi korjata huonot piirteensä. Peilin avulla voi muuttaa paitsi fyysistä olomuotoaan myös henkistä minäänsä. Miten katsotkaan itseäsi peilistä?

Liisa Peilimaassa-näyttely on esillä elokuun loppuun saakka. Näyttelyssä voi tutustua Lewis Carrollin teoksen Liisa Ihmemaassa -jatko-osaan ja sen maailmaan. Esillä on kahvipöytä satumaailman henkeen ja shakkilauta pelinappuloineen. Liisan seikkailut Peilimaailmassa eli Through the Looking Glass ilmestyi vuonna 1872. Kirjassa Liisa astuu seikkailuun peilin läpi ja juoni rakentuu shakkipelin tavoin.

Sivun alkuun >>

 

Helsingin juhlaviikot 2009 tuo elokuiseen Helsinkiin kansainvälisiä tähtiä
22.4.2009

Viime vuonna 40-vuotisjuhlavuottaan viettänyt festivaali katsoo nyt eteenpäin ja esittelee uutta musiikkia, ennennäkemättömiä vieraita, ainutlaatuisia kokoonpanoja sekä joukon kantaesityksiä.

Juhlaviikkojen ohjelmisto käynnistyy klassisen musiikin ikonin Pierre Boulezin vierailulla. Boulez tuo Helsinkiin perustamansa ranskalaisen Ensemble Intercontemporainin ja sen ylikapellimestarin Susanna Mälkin. Myös Lontoosta saadaan suuri orkesterivierailu kun Philharmonia-orkesteri saapuu Suomeen, ensi kertaa Esa-Pekka Salosen johtamana. Osmo Vänskä tekee paluun helsinkiläisen orkesterin johtoon Radion sinfoniaorkesterin konsertissa.

Helsingin juhlaviikkojen ja Korjaamo Teatterin järjestämä Stage on kasvanut merkittäväksi eurooppalaiseksi teatterifestivaaliksi. Kolmatta kertaa järjestettävä festivaali esittelee kymmenen kansainvälistä ryhmää, kaksi kotimaista ensi-iltaa ja suomalaisen teatterin katselmuksen. Stagen ohjelmistossa nähdään muun muassa latvialaisen Alvis Hermani-sin, venäläisen Dmitri Krymovin ja sveitsiläisen Stefan Kaegin uudet ohjaukset sekä sirkustaiteilija Jani Nuutisen uuden teoksen odotettu Suomen ensi-ilta.

Juhlaviikkojen taiteellisen neuvonantajan Kenneth Kvarnströmin suunnittelemaa tans-siohjelmistoa tähdittää Shaolinin munkkien taisteluakrobatiasta ammentava Sutra. Ohjel-mistossa nähdään myös Kvarnströmin omalle ryhmälleen tekemä uusi koreografia Dest-ruction Song. Sirkus saapuu kaupunkiin tällä kertaa venäläisen klovniryhmän voimin, perheestä kertova Semianyki tuo anarkistista nauruterapiaa koko perheelle.

Huvila-teltta täyttyy 17 iltana kansainvälisistä ja kotimaisista vieraista. Teltassa kuullaan maailmanmusiikin kärkinimiä malilaisesta Oumou Sangaresta italialaiseen L’Orchestra di Piazza Vittorioon. Suomen huipuista lavalle nousevat muiden muassa 20-vuotista taiteilijauraansa juhliva Maija Vilkkumaa sekä Scandinavian Music Group. Vahvan amerikkalaisvireen luovat jazz-muusikot Joshua Redman ja Paquito d’Rivera sekä ensi kertaa Suomessa konsertoiva Wilco. Huvilakauden päättää Lou Reedin ja Laurie An-dersonin yhteiskonsertti.

Amos Andersonin Taidemuseon valtaa Susanne Gottbergin ja Markus Kåhren ainutlaa-tuinen, usean vuoden valmistelun vaatinut tilateos Eräs dialogi. Elokuvaohjelmisto puo-lestaan huipentuu japanilaisen Nagisa Oshiman retrospektiiviin. Kinopihan ilmaisnäy-töksissä juhlitaan Berliinin muurin murtumista.

Lasten Juhlaviikoilla nähdään neljän suomalaisen teoksen kantaesitys. Perheen pienimpiä ilahduttavat muiden muassa Compañía Kaari Martinin flamenco-Peppi sekä Tanssiteat-teri Glims & Glomsin versio Pessistä ja Illusiasta. Suvilahteen nousevassa teltassa pääsee pikamatkalle Vietnamiin vesinukketeatterin seurassa.

Taiteiden yö täyttää Helsingin perjantaina 21.8. Tapahtuman ohjelma julkistetaan elo-kuun alussa. Flow Festival valtaa Suvilahden 14.–16.8. ja Runokuu levittäytyy kaupun-kiin 26.–27.8. Viapori Jazz soi Suomenlinnassa 26.–29.8. ja Art goes Kapakka näyttäy-tyy Helsingin ravintoloissa 13.–22.8.

Vuoden 2009 Juhlaviikkojen ohjelma on Risto Niemisen suunnittelema. Festivaalia 12 vuotta johtanut Nieminen jättää toiminnanjohtajan tehtävän huhtikuun 2009 lopussa. Uusi toiminnanjohtaja Erik Söderblom aloittaa työnsä toukokuun 2009 alussa.

Sivun alkuun >>

 

Mitä suomalaiset todella ajattelevat historiasta?
26.3.2009

Leninin lahja, Vapaussota, kansalaissota vai sisällissota? Talvisodan henki. Ajopuuteoria. Vaaran vuodet. Noottikriisi. Suomettuminen. Mitä suomalaiset todella ajattelevat Suomen historian suurista myyteistä? Helsingin yliopistossa tehtävä laaja tutkimus selvittää ensimmäistä kertaa tavallisten suomalaisten historiakäsitystä.

Poliitikot ja tutkijat keskustelevat menneisyydestä ja sen hallinnasta jatkuvasti, mutta Suomalaiset ja historia -kysely selvittää ensimmäistä kertaa koko väestön tasolla, mitä tavalliset suomalaiset todella ajattelevat historiasta. Kiinnostuksen kohteena ei ole niinkään mitä ihmiset tietävät, vaan mitä he uskovat menneisyydessä tapahtuneen ja kuinka heidän ymmärryksensä menneisyydestä on sidoksissa nykyisyyteen ja tulevaisuuteen liittyviin näkemyksiin ja odotuksiin.

Mikä suomalaisten mielestä on historian merkittävin tapahtuma? Millä nimellä pitäisi kutsua vuoden 1918 sotaa? Kuuluvatko keskitysleirit ja sotavankien luovutukset toisessa maailmansodassa suomalaisten kansalliseen historiaan? Miksi Suomesta tuli hyvinvointivaltio? Miten käsitykset menneisyydestä vaikuttavat nykyasenteisiin ja tulevaisuuden odotuksiin esimerkiksi suhteessa maahanmuuttajiin?

Muun muassa näihin teemoihin etsitään vastauksia laajassa kyselytutkimuksessa, joka alkaa maaliskuussa 2009. Kysely toteutetaan kolmessa vaiheessa. Ensimmäiset kyselyt menevät vastaajille tällä viikolla. Seuraava kierros tehdään syksyllä 2009. Yhteensä kysely lähetetään noin 4000 Suomessa asuvalle vastaajalle. Tammi-helmikuussa 2010 valikoituja vastaajia haastatellaan kyselyn tulosten pohjalta. Tutkimuksen tulokset julkaistaan 2010-2011.

Kysely on osa Helsingin yliopistossa toteutettavaa Historiatietoisuus Suomessa -tutkimusta, joka on alkanut vuonna 2008. Hanketta johtaa poliittisen historian tutkijatohtori Pilvi Torsti. Tutkimuksen ohjausryhmässä on mukana muun muassa poliittisen historian professori Seppo Hentilä. Hanketta rahoittavat Helsingin yliopiston lisäksi Opetusministeriön yleissivistävän koulutuksen yksikkö ja Suomen Kulttuurirahasto.

Lähde: Helsingin yliopisto

Sivun alkuun >>

 

Mauri Kunnas rakkain nykytaiteilija
10.3.2009

Mauri Kunnas äänestettiin rakkaimmaksi suomalaiseksi nykytaiteilijaksi Taloustaito-lehden taidesivuston kyselyssä. Tammikuussa 2009 tehtyyn kyselyyn vastasi 764 lehden lukijaa. Kunnaksen jälkeen suosikkilistalla sijoittuivat Heljä Liukko-Sundström, Kaj Stenvall, Miina Äkkijyrkkä, Outi Heiskanen ja Rafael Wardi. Kaikkiaan ehdolla oli 45 elävää suomalaista taiteilijaa. Lisäksi lukijat saivat esittää omia suosikkinimiään listan ulkopuolelta. Eniten tällaisia mainintoja sai Soile Yli-Mäyry.

Vastaajista 59 prosenttia oli naisia ja 41 prosenttia miehiä. Puolet vastanneista (48 %) käy taidenäyttelyissä useamman kerran vuodessa. 15 prosenttia kertoi harrastavansa itse taiteen keräilyä. Taiteen keräilijöiden ykkössuosikki oli Kaj Stenvall. Säännöllisesti taidenäyttelyissä käyville aktiiviharrastajille mieluisimpia olivat Rafael Wardi, Kuutti Lavonen, Outi Heiskanen ja Nanna Susi.

Mauri Kunnaksen kotisivut löytyvät tästä linkistä www.maurikunnas.net/

Koko lista rakkaimmista taiteilijoista löytyy osoitteesta www.taloustaito.fi/taide

Sivun alkuun >>

 

Taide ja kulttuuri enemmän esille innovaatiopoliittisessa selonteossa - luovuus on innovaatioiden edellytys
2.3.2009

Sivistysvaliokunnan mielestä valtioneuvoston tekemän selonteon lähtökohdat ovat oikeita ja se antaa hyvän pohjan muutostoimenpiteille. Valiokunta antoi lausuntonsa innovaatiopoliittisesta selonteosta (VNS 5/2008 vp) perjantaina 27. helmikuuta.

Sivistysvaliokunnan mielestä tutkimus ja tekniikka ovat hyvin edustettuina selonteossa. Valiokunta pitää kuitenkin valitettavana, ettei siinä näiden ohella oteta riittävästi huomioon taiteen ja kulttuurin sisältämää innovaatiopotentiaalia ja sen kehittämistarpeita. Samoin sosiaalisia innovaatioita ja kuluttajalähtöisiä palveluinnovaatioita on valiokunnan mukaan käsitelty puutteellisesti.

Sivistysvaliokunta esittää, että selonteosta mietinnön tekevä talousvaliokunta ottaa huomioon seuraavat kannanotot:

1. Suomen tavoittelema "maailman paras innovaatioympäristö" perustuu sekä suomalaiseen osaamiseen että suomalaiseen hyvinvointiyhteiskuntaan, joka oppimaan ja innovoimaan kannustavana, luovana, turvallisena, kestävänä ja suvaitsevana vetää puoleensa osaavaa työvoimaa. Menestyvä osaamislähtöinen innovaatiopolitiikka edellyttää sekä osaajista että luovasta innovaatioympäristöstä huolehtimista. Suomen osaajatase on käännettävä positiiviseksi.

2. Suomen on tässä taloudellisessa tilanteessa välittömästi panostettava tieteeseen, taiteeseen ja tutkimukseen kansantalouden kannalta keskeisillä aloilla, ja pidettävä kiinni hallitusohjelmassa asetetuista tavoitteista tutkimusrahoituksen 4 %:n kansantuoteosuudesta.

3. Suomen on turvattava tulevaisuutensa ja huolehdittava koko suomalaisen koulutus- ja innovaatiojärjestelmän kilpailukyvystä esiopetuksesta elinikäiseen oppimiseen. Se tarkoittaa luovuuden ja innovatiivisuuden edistämistä läpäisyperiaatteella koko koulutusjärjestelmässä kaikilla sen tasoilla.

4. Erityistä huomiota on kiinnitettävä innovaatiopolitiikan toimeenpanoon.

Lisäksi sivistysvaliokunta esittää, että selonteon linjauksia sovelletaan välittömästi käytäntöön ja valtioneuvosto laatii yhteistyössä kaikkien keskeisten tahojen kanssa työelämän osaamisen kehittämispaketin. Paketissa olisi huomioitava innovaatiotoiminnan parhaat konseptit ja kokemukset, ja sen toteuttamisessa olisivat mukana yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen parhaat voimat.

Sivun alkuun >>

 

Keisarien aika Suomessa - juhlanäyttely Juuan kivikeskuksessa
13.1.2009

Kuva keisarin junan salonkivaunusta. Näyttelyssä tullaan esittelemään keisarin ajan rautatierakentamista kuvina ja esineinä. Kuvalähde: Suomen Rautatiemuseo, joka on Suomen Kivikeskuksen näyttelyn yhteistyökumppani

Suomen valmistautuessa juhlimaan vuoden 1809 muistoa ja Venäjän keisarikuntaan liittymistä, Suomen Kivitutkimussäätiö omistaa kesän 2009 juhlanäyttelyn Itä- ja Sisä-Suomen valtiollisen ja taloudellisen aseman kehittymiselle autonomian vuosikymmeninä. Katsauksia keisariajan tapahtumiin ja tunnelmiin näyttely luo moninaisen materiaalin avulla: esillä on mm. valokuvien ja karttojen ohella erilaisia koruja, tekstiilejä ja käyttöesineitä.

Suomen irrottaminen Ruotsin kuningaskunnasta ja siirtyminen osaksi Venäjän keisarikuntaa selittyiNapoleonin sotien aikaisista diplomaattisista ja strategisista siirroista, jotka pitivät Euroopan maiden rajat alituisessa liikkeessä ja kansat epävarmuuden tilassa vuoteen 1815 saakka. Tsaari Aleksanteri I:n ja Napoleonin Tilsitissä 1807 solmiman liittosopimuksen seurauksista Suomen aseman muutos osoittautui kestävimmäksi. Länsi-eurooppalaisen oikeusvaltion, Ruotsin, maakunta oli löytänyt kodin tuolloin yleisesti aasialaisena pidetyn itsevaltaisen imperiumin sisältä. Siinä kohdussa Suomen kansa saattoi rakentaa itselleen sivistyksellisen ja ajanoloon myös poliittisen identiteetin. Alkiosta kehittyi sadassa vuodessa yhteiskuntansa rakenteilta länsimainen, itsenäinen kansallisvaltio.

Kun Aleksanteri I julisti Porvoon valtiopäivillä kohottavansa Suomen ´kansakuntien joukkoon´, hän käytti ranskankielen sanaa ´nation´. Poliittisena käsitteenä se oli uusi, valistusfilosofien luomus. Sen merkitys oli selkiintymätön ja tulkinnanvarainen. ´Kansallisvaltiota´ se ei tarkoittanut. Aleksanteri I oli ilmeisesti omaksunut sen kotiopettajaltaan, sveitsiläiseltä Frédéric-César de La Harpelta, joka kannatti perustuslaillista hallitusmuotoa ja julistautui mielipiteiltään tasavaltalaiseksi. Hänen innoittamanaan Aleksanteri oli kirjoittanut ennen valtaistuimelle nousuaan: Kun minusta tulee tsaari, alan edetä askel askeleelta luodakseni Venäjästä kansakunnan (nation), jolle vaaleilla valitut edustajat säätävät perustuslain. Sen jälkeen luovun kaikesta vallasta ja - jos Kaikkivaltias suo - vetäydyn rauhallisin mielin seuraamaan onnellisena ja tyytyväisenä maani kasvavaa hyvinvointia .

Aleksanteri I (1777-1825) Venäjän keisari 1801-25 Suomen suuriruhtinas 1809-25 Kuvalähde: Helsingin yliopistomuseo

Aleksanteri I sai pian havaita, etteivät nuo vapaamieliset unelmat voineet toteutua. Venäjän yhteiskunta ei ollut uudistettavissa. Ranskan vallankumouksen suistuminen terroriin ja keisariksi julistautuneen Napoleonin sotien - ja etenkin Venäjän sotaretken 1812 - aiheuttama sekasorto vahvistivat vastavoimia ja taantumusta. Monet uudistusyritykset kariutuivat tai jäivät puolitiehen. Aleksanterin politiikkaa tukenut ja toteuttanut pääministeri Mihail Speranski uskoi silti valistuksen voimaan. Hän toivoi Venäjän voivan ajanoloon kehittyä sen yhteyteen liitettyjen, läntistä oikeusvaltioperinnettä edustavien Suomen ja Puolan suuntaan. Siksi etenkään asemaansa säyseästi suostuneiden suomalaisten erikoisasemaa ei tullut vaarantaa. Suomi hyötyi mm. Speranskin korkeakoulupolitiikasta, kun Turun yliopisto siirrettiin Helsinkiin - ja kun Pietarissa luovuttiin vaatimasta venäjänkielentaitoa sen kouluttamilta virkamiehiltä. Kielimuurista tuli siten - Ruotsin lakien ohella - yksi niistä varustuksista, joiden suojassa Suomen suuriruhtinaskunta saattoi kehittyä suhteellisen omaehtoisesti niinäkin vuosikymmeninä, kun tsaarin ote tiukkeni Aleksanteri I:n seuraajan Nikolai I:n noustua valtaistuimelle.

Keisarien aika Suomessa

Aina välissä

Suomen historian pitkää linjaa voi kuvata karjalaisen sananparren elämänkokemuksella: Viskoo kuin Luoja kerjäläistä! Suomi on ollut historiassaan Euroopan läntisten ja itäisten voimakeskusten välissä. Monesti Suomen niemimaa on jaettu vahvempien välisessä kilpailussa. Aluksi Ruotsi oli vahvempi ja Suomen pääosa juurtui lännen yhteyteen.

Kaksi vuosisataa sitten Suomen niemi liikahti askelen itää kohti, jälleen ulkoisten voimien liikkeelle sysäämänä, Euroopan suurvaltojen viskaamana. Ranska pyrki valloittamaan Euroopan. Englanti, Saksa, Venäjä ja Ruotsi vastustivat. Venäjä joutui irtautumaan kilvasta 1807 ja tekemään rauhan voittoisan Ranskan kanssa. Kaksi keisaria, Napoleon ja Aleksanteri, toimivat Englannin puolesta Ruotsia vastaan. Aleksanterille luvattiin palkkioksi entisen suurvallan Ruotsin itäiset maakunnat eli Suomi, josta osan Venäjä oli jo aikaisemmin valloittanut.

Euroopassa Suomesta tiedettiin ja välitettiin vähän. Kun Venäjä helmikuussa 1808 hyökkäsi Kymijoella rajan yli länteen, Ruotsin pääosin suomalainen armeija peräytyi Pohjanmaalle, missä se voitoin ryhtyi vastahyökkäykseen, mutta Viaporin linnoituksen antauduttua yllättäen toukokuun alussa Ruotsin ote herposi ja alivoimaisen armeijan uusi peräytyminen alkoi. Myös Savon prikaati joutui peräytymään Oulua kohti. Syystalvella1808 armeija vetäytyi Tornionjoen yli Ruotsin puolelle Uumajaan.
Venäjän sotilasjohto piti Suomessa melko hyvin yllä järjestystä ja keisarin ohjeen mukaisesti otti väestöltä vastaan uskollisuudenvalaa.

Porvoon valtiopäivien avajaiset 28.3.1809 Kuvalähde: Porvoon museo

Virallinen rauhansopimus allekirjoitettiin Haminassa 17. syyskuuta 1809, mutta jo sitä ennen keisari kutsui koolle maapäivät (herrainpäivät, säädyt) Porvooseen maaliskuun lopulle. Säädyt vannoivat uskollisuudenvalan keisarille, ja keisari antoi maaliskuun 23. päivänä juhlallisen julistuksen, jossa hän vahvisti ja vakuutti säädyille, että säätyjen entinen uskonto ja perustuslait sekä kaikki entiset vapaudet ja oikeudet pidetään voimassa tämän maan vanhan tavan mukaisesti. Maapäivien päättäjäispuheessaan heinäkuun 19. päivänä keisari vielä korosti, että tämä kansa on omien lakiensa suojaamana kohotettu kansakuntien joukkoon . Keisarin kiinnostusta Suomeen kuvastaa hänen pitkä vierailumatkansa v. 1819. Se alkoi elokuussa Sortavalasta ja käynnistä Valamon luostarissa ja jatkui Kuopion kautta Kajaaniin ja Ouluun. Paluumatka kulki Vaasan, Turun, Tampereen ja Helsingin kautta Viipuriin ja Pietariin, jonne keisari saapui 15. syyskuuta.

Uusille urille

Uusi näyttely ei kiinnitä niinkään huomiota Suomen sodan kulkuun, vaan Suomen valtiollisen aseman muuttumisen seurauksiin ja uusien mahdollisuuksien avautumiseen Suomen kansalliselle kehitykselle. Venäjän hallitsijat ottivat jo 1700-luvulla käyttöön keisarin arvonimen Ranskan mallin mukaisesti, vaikka hallitsivatkin Venäjää itsevaltiaina tsaareina . Suomen osalta keisari Aleksanteri otti käyttöön myös Suomen suuriruhtinaan arvon ja rajoitti itse oman valtansa muotoja myöntämällä Suomelle laajan sisäisen autonomian. Suomi säilytti entiset lakinsa ja sai itse valmistella niiden uudistamisen oman senaatin ja säätyvaltiopäivien esityksillä keisarille. Tämä teki Suomea koskevat tärkeät päätökset Suomen omien esitysten pohjalta. Suomessa keisaria edusti korkea virkamies, kenraalikuvernööri. Suomea ehti hallita viisi keisari-suuriruhtinasta ennen maan itsenäistymistä. Heidät esitellään näyttelyssä.

Itä-Suomi mukaan kehitykseen

Itäinen Suomi oli eniten kärsinyt eniten sodista Ruotsin vallan aikana. Autonomian ajalla se pääsi entistä paremmin mukaan kehitykseen. Siinä auttoi uusi kansallinen kiinnostus itäiseen kulttuuriperinteeseen (karelianismi) sekä maantieteellinen läheisyys uuden emämaan taloudellisiin keskuksiin, etenkin Pietariin. Myös läntisen Euroopan teollinen teknologia toi herätteitä Suomeen.

Venäjän kaupallisen edustuston päällikkö Valery A. Shlyamin totesi 1800-luvun jääneen liian vähälle huomiolle ja sen vuoksi tämä näyttely on erityisen tarpeellinen tulevaisuutta ajatellen. Kuva: Johanna Viljakainen/STT Info Kuva.

1800-luvun puolivälissä meillä kiisteltiin siitä, kumpi Suomelle on tärkeämpää, kanavien rakentaminen ja vesiliikenne vai mantereen maantiet ja rautatiet. Senaatin talousosaston puheenjohtaja L.G. von Haartman piti kanavia tärkeimpänä, senaattori ja valtiopäivämies J.W. Snellman puolusti rautateitä ensisijaisina. Molempia suunniteltiin ja rakennettiin rinnan. Esikuvat saatiin etenkin Englannista. Ensimmäinen rata Helsingistä Hämeenlinnaan valmistui 1862. Toiseksi tuli rata Riihimäeltä Viipurin kautta Pietariin. Se rakennettiin suurina nälkävuosina 1867-68, jolloin tuhansia radan rakentajia kuoli nälkään ja kulkutauteihin. Sitten seurasivat Turun, Vaasan ja Oulun radat ja lähes samaan aikaan 1880-luvulla Savon ja Karjalan radat. Kouvola-Kuopio väli avattiin 1889, Viipuri-Imatra-Sortavala väli 1893 ja siitä Joensuuhun 1894. Vähän myöhemmin ratoja jatkettiin Kuopiosta Kontiomäelle ja Joensuusta Nurmekseen. Maanteiden rakentaminen vilkastui, sitten kun autoliikenne yleistyi.

Kanavaa Saimaalta Suomenlahteen oli yritelty 1500-luvulta lähtien, mutta se jäi aina alkuunsa. Vasta 1820-luvulla tehtiin ensimmäinen suunnitelma, jota kehiteltiin ja kanavan rakentaminen aloitettiin 1845. Yli 59 km pitkä kanava avattiin 1856 ja siinä alkoi vilkas liikenne, joka tuki erittäin merkittävästi Itä-Suomen kehitystä. Kanavan käyttö katkesi viime sotiin, kunnes Neuvostoliitto suostui vuokraamaan sen alueen Suomelle. Korjattu kanava avattiin liikenteelle 1968. Se on nyt 43 km pitkä ja siinä on 8 sulkua. Sen läpi kulkee yleensä yli 2 miljoonaa tonnia tavaraa ja matkustajia vuodessa. Pienempiä kanavia rakennettiin Suomeen autonomian ajan lopulla ja itsenäisyyden alussa. Mainittakoon näistä Ilomantsin Möhkö, Heinäveden Varistaipale ja Kaltimo.

Esimerkkejä Itä-Suomen noususta

Helpoimmin aloitettavia teollisuusyrityksiä olivat sahat suurten metsien äärellä ja vesireittien varrella. Yksi Itä-Suomen teollistajia oli Nils Ludvig Arppe (1803-61). Hän hoiti aluksi lankonsa sahaa Kiteen Puhoksella ja alkoi sitten ostaa sahoja eri puolilta Itä-Suomea. Proomukuljetuksella lautaa oli helppo kuljettaa Viipuriin ja Pietariin. 1832 hän anoi keisarilta lupaa rakentaa höyrylaivan ja jo seuraavana vuonna Puhoksessa valmistui Suomen ensimmäinen höyrylaiva, Ilmarinen, rahdinkuljetukseen. Myöhemmin hän myi pois sahansa ja perusti masuunin Värtsilään, jonne kasvoi maineikas rautatehdas ja konepaja.

Toinen esimerkki on Möhkön rautatehdas Ilomantsissa. Koitajoen Myllykosken partaalle perustettiin v. 1849 rautaruukki, johon koottiin järvimalmia yli sadasta järvestä Koitajoen ympäriltä. Ruukin kuljetuksiin rakennettiin tie ja kanava. Ruukki tuotti etupäässä takkirautaa mutta myös rautatuotteita. Sen ympärille kehittyi kauppa ja posti, pieni kylä. Sen tuotanto loppui 1907 ja nykyään se toimii museona.

Joensuun kaupunki perustettiin 1848 ja siitä kasvoi alusta lähtien kauppa- ja koulukeskus. Sen ensimmäisiä porvarisukuja olivat mm. Kononoff, Smirnoff, Mustonen, Parviainen, Cederberg, Neppenström, Saharoff ja useat muut, joista eräät harjoittivat kaupan ohella sahateollisuutta ja laivaliikennettä etenkin Viipuriin ja Pietariin. Muutamilla kuten Parviaisen suvulla oli autonomian ajalla kauppaliikkeitä Pietarissakin. 1800-luvun lopulla Joensuu oli Suomen vilkkaimpia kauppasatamia.

Kulttuurin alalta Itä-Suomi tunnettiin jopa kansainvälisesti kalevalaisen Karjalan ansiosta. Ilomantsissa eli Suomen suurimmaksi arvioitu runonlaulaja Simana Sissonen. Ilomantsin Mekrijärveä on kutsuttu runopesäksi rikkaan kalevalaisen perinteensä vuoksi. Ilomantsista on talletettu kalevalaista runoperinnettä yli sadalta henkilöltä, joukossa myös lyyrisen runoperinteen äiti Mateli Kuivalatar.
Kansanopetuksen kehityksestä mainittakoon, että Joensuuhun perustettiin Suomen toiseksi varhaisin suomenkielinen oppikoulu Joensuun lyseo v. 1865 (ensimmäinen oli Jyväskylässä).

Lähde: Suomen Kivitutkimussäätiö / STT Info

Sivun alkuun >>

 

Kansan Sivistysrahaston asiamies Heikki kajanto, kansanedustaja Päivi Lipponen, Kiasman museonjohtaja Berndt Arell ja Pekka Korpinen. Kuva: Petri Asikainen/STT Info Kuva.

Lipposten taidekokoelma Kiasmaan
24.11.2008

Kansan Sivistysrahaston Päivi ja Paavo Lipposen rahaston taidekokoelma talletetaan Nykytaiteen museo Kiasmaan. Talletettava kokonaisuus on vuosittain karttuva kokoelma. Kokoelmaan kuuluu tällä hetkellä 19 nuoren Kuvataideakatemiassa opiskelleen taiteilijan töitä. Kokonaisuutta on kartoitettu vuosittain Kuvataideakatemian lopputyönäyttelyn yhteydessä. Hankinnoilla on tarkoitus tukea nuorten taiteilijoiden uraa sen alkuvaiheissa.

Koti- ja ulkomaisten nuorten taiteilijoiden tekemät teokset antavat hienon lisän Kiasman kokoelmille. Museon hankinnat painottuvat yleensä taiteilijoiden teoksiin, joissa on selkeästi nähtävissä taiteilijan ilmaisun pääperiaatteet ja keskeisen sisällön kantavat teemat. Museolle talletettavat teokset laajentavat kuvaa taiteilijoiden tekemisestä ja antavat mielenkiintoisen näkökulman siihen, miten kypsemmän kauden teoksien piirteet ovat jo orastavina varhaisemmissa teoksissa. , summaa museonjohtaja Berndt Arell .

Päivi Lipponen asiantuntijoineen ovat onnistuneesti löytäneet kyvykkäitä tekijöitä, joista on myöhemmin tullut nimekkäitä tekijöitä kuvataiteen kentälle. Muun muassa talletuskokoelmaan kuuluva tekijä Anna Tuori on ollut Ars Fennica ehdokkaana ja Tuomas Laitinen Paulon Säätiön palkitsema. Kummaltakin tekijältä on myös Kiasman kokoelmissa entuudestaan teoksia, kuten myös Riiko Sakkiselta. Talletuskokoelman taiteilijat ovat varteenotettavia tekijöitä, joiden näyttelyitä Kiasma tulee jatkossa seuraamaan.

Kokoelman taiteilijat ovat :

Alma Heikkilä (s. 1984), Hannaleena Heiska (s. 1973), Jenni Hiltunen (s. 1981), Mikko Hintz (s. 1974), Jani Hänninen (s. 1974), Shoji Kato (s. 1969), Ninna Korhonen-Schwegler (s. 1976), Joonas Kota (s. 1976), Tuomas Laitinen (s. 1976), Kalle Leino (s. 1982), Maija Luutonen (s. 1978), Andreas Lycke (s. 1978), Satu Manninen (s. 1978), Leonor Ruiz Dubrovin (s. 1978), Elida Runeson (s. 1979), Riiko Sakkinen (s. 1976), Maiju Salmenkivi (s. 1972), Anna Tuori (s. 1976), Camilla Vuorenmaa (s. 1979).

Taidekokoelma oli esillä ensimmäisen kerran julkisesti Made in Kuvataideakatemia -näyttelyssä, 24.10.-16.11.2008 Kaiku Galleriassa, Kuvataideakatemiassa. Päivi ja Paavo Lipposen rahasto perustettiin vuonna 1999 Kansan Sivistysrahaston nimikkorahastoksi.

Rahaston tarkoituksena on apurahoin ja tunnustuspalkinnoin tukea nuorten taiteilijoiden kouluttautu-mista sekä kansalaisten ja heidän muodostamiensa yhteisöjen suorittamaa tutkimus- ja kulttuuritoimintaa.

Sivun alkuun >>

 

1809 Suomen sota näyttely Kansallismuseossa
10.10.2008

1809 ~ Ero ja uusi alku näyttely. 200 vuotta Suomen sodasta Suomen kansallismuseo 9.10.2008-19.4.2009.

Näyttelyn suojelijoina toimivat Suomen tasavallan presidentti Tarja Halonen ja Hänen Majesteettinsa Ruotsin kuningas Kaarle XVI Kustaa.

Vuonna 2009 on kulunut kaksisataa vuotta Suomen sodan päättymisestä. Merkkivuoden 1809 muistoksi toteutettu näyttely ei esittele vain sotatapahtumia. Keskeisessä osassa ovat myös sodan taustat ja seuraukset: Napoleonin valtapyrkimykset, Suomi ensin Ruotsin ja sitten Venäjän valtakunnan osana sekä muutokset, joihin sota johti Suomessa ja Ruotsissa. Näyttelyssä nostetaan esiin myös sodan muisto ja sotaan osallistuneiden veteraanien kohtalo.

Näyttelyssä on yli 500 esinettä, joista osa ei ole koskaan aikaisemmin ollut esillä. Esillä on univormuja, aseita ja muotokuvia sotaan osallistuneista henkilöistä, esim. komendantti C. O. Cronstedtille kuulunut kirjoituspöytä - perimätiedon mukaan Viaporin antautumisasiakirja allekirjoitettiin kyseisellä pöydällä. Kuorma-arkut ja kenttähuonekalut kertovat sodan arjesta. Ruotsin kuninkaan Kustaa IV:n Adolfin vallankumouspäivänä 13.3.1809 pitämää univormua ei ole koskaan aikaisemmin lainattu ulkomaille. Esillä on Vänrikki Stålin tarinoihin liittyviä Albert Edelfeltin originaalipiirroksia sekä Helene Schjerfbeckin maalaukset ”Wilhelm von Schwerinin kuolema” ja ”Haavoittunut soturi hangella”.

Näyttelyyn liittyy laaja ja monipuolinen opetus- ja oheisohjelma; esitelmäsarja, yleisöopastuksia, draamatyöpajoja ja musiikkiesityksiä. Erityisesti yläkoulun ja lukion oppilaille on suunniteltu neljä draamatyöpajaa, jotka tuottaa DOT r.f. (Föreningen för Drama Och Teater).

Näyttelyn ovat toteuttaneet Suomen kansallismuseo ja Livrustkammaren. Hankkeeseen ovat Suomessa osallistuneet myös Suomen Muinaismuistoyhdistys, Kansallisarkisto, Kansalliskirjasto, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja Svenska litteratursällskapet i Finland. Näyttely on esillä Suomen kansallismuseossa 9.10.2008-19.4.2009 ja sen jälkeen Livrustkammarenissa Tukholmassa 7.6.2009-10.1.2010.

Näyttelyn yhteydessä julkaistaan suomeksi ja ruotsiksi näyttelyluettelo, ”1809 ~ Ero ja uusi alku. 200 vuotta Suomen sodasta”. 435 s.

Sivun alkuun >>